maanantai 24. joulukuuta 2012

Jouluaatto 2012

HYVÄÄ JOULUA 2012 !

Me haluamme toivottaa teille kaikille hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta. Palataan asiaan taas ensi vuonna.

Me jatkamme joulunviettoa vanhempieni luona ja terveisiä lähettävät myös täällä asustelevat karvakorvat Usva ja Ötökkä.

Usva

Sormet jo syyhyävät lahjapakettien vuoksi...
Kyytiä ovat saaneet sekä paketit, että kuusessa olevat kuusenkoristeet. Onneksi meillä ei ole kotona joulukuusta (ainakaan tuollaista isoa), sillä täällä joulunviettäminen olisi mahdotonta kun kokoajan saisi pelätä että joku kissa on tukehtumaisillaan koristeisiin. 

Vielä kerran...

Oikein hyvää joulua !

Ötökkä

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Tavallinen päivä; 12.12.12

Täällä on joulunodotus kasvanut päivä päivältä. Kissojen elämää se on vaikuttanut suuresti, sillä lähes joka päivä hankin uutta koristetta. Ja niillähän vasta onkin kiva leikkiä!

Ikkunaan laitetut tontut ovat päässeet kissan kynsien kohteeksi jo muutamaan otteeseen. Uusi koriste-enkelini on ollut Litan unikaverina ainakin yhden todistettavan kerran, mikä on aika hyvä suoritus, kun enkeli saapui meille eilen. Ja enkeli on sijoitettu koristetikkaiden päälle, mutta silti se löytyi Litalta kun tänään tulin töistä.

Kaiken kaikkiaan täällä on mennyt ihan hienosti tämä joulunodotus. Ei ole lahjanarut päätynyt kissojen suuhun, eikä yhdestäkään kissasta ole tullut juoksevaa soihtua. *koputtaa puuta* Rentoa meininkiä ja paljon kehräämistä!



sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Jouluinen Pipsa


Pipsa oli tänään niin suloinen makoillessaan sohvalla, että oli pakko napsia muutama kuva. Harmittaa ihan rutosti, ettei minulla ole kunnon salamaa kamerassani. Joudun pitämään pimeän aikaan ISO-asetuksen niin kovin suurena, jolloin kuvista tulee rakeisen oloisia.


Ajattelin laittaa yhden joulunauhakoristeen Pipsan ympärille ja napata pari jouluista kuvaa, mutta eipä niistä nyt niin kovin jouluisia tullut. Ja harmi kun Pipsa kerkesi vähän liikahtamaan, niin Pipsasta tuli hieman tärähtänyt. Muuten olisin voinut teettää pari näitä kuvia joulukortteina. 


perjantai 7. joulukuuta 2012

"Ai teillä on kissoja"

Kaikki eivät pidä kissoista ja se on hyväksyttävää. Eihän kaikki pidä kalastakaan...tai ötököistä. Mutta se tapa kuinka kissoista puhutaan, pistää joskus ärsyttämään ihan hirveästi. Ihmiset, jotka eivät omista kissaa, luulevat tietävänsä kissoista KAIKEN. Ja erittäin usein nämä, jotka puhuvat alentuvasti kissoista ylistävät koiria. Kissat ovat tuholaisia ja kiusankappaleita, kun taas koirat ovat ihmisen ylimpiä ystäviä, jotka eivät koskaan tee mitään pahaa. 

Myönnän, että koirat ovat paljon helpompia kouluttaa ja ne oikeasti tottelevat (yleensä) omistajansa käskyjä. Kissat ovat puolestaan itsekkäitä ja rakastavat omaa napaansa. Kun sanot kissalle "EI NUPPU!", kissa kuulee "TEE NUPPU!". Kun sanot kissalle" Kis kis, Nuppu tule tänne!", kissa kuulee "Kis kis, jää sinne tuijottamaan vain tännepäin." Käskyt eivät siis mene perille. Se ei kuitenkaa tee heistä niin pahamaineisia kuin mitä kissojen puhutaan olevan. Kissoja täytyy vain oppia ymmärtämään. 

Aika usein kuulen sanottavan, että kissat vain piileskelevät sängyn alla ja sähisevät kaikille, jotka yrittävät mennä lähelle. Varmasti näin on, jos kissa tottuu elämään esimerkiksi tallikissana pennusta saakka ilman jokapäiväistä ihmiskontaktia. Kuitenkin, jos kissa kasvaa pennusta saakka ihmiskontaktien keskellä, ei heistä kasva ihmis pelokkaita sähisiöitä.   

Toinen asia mitä ihmiset puhuvat kissoista on se, että kissat tuhoavat paikat. Totta tuokin, jos heille ei anna tarvikkeita elämään kissanelämää. Ihan yhtälailla koirat tylsistyvät ja turhautuvat, jos heille ei anna aktiivitetteja. Välillä saa lukea, että koira söi sohvan tai seinän, mutta en muista koskaan lukeneeni mistään kissan syöneen sohvan. Eli yhtälailla koira tekee tuhoja kuinka kissakin, jos heidän aktiivisuutta ei huomioida.

<3
Meillä käy ystävät istumassa iltaa aina välillä. Muutama ystävistämme on allergisia kissoille, mutta kukaan ei ole vielä jättänyt tulematta tästä syystä. Yllättävän moni on ollut hieman negatiivisella asenteella tai heillä on ollut ennakkoluuloja kissoja kohtaan. En tiedä onko syynä ollut tähän kokemattomuus kissoista vai onko heillä ollut huonoja kokemuksia kissoista.

Moni kuitenkin lähtee meiltä uuden asenteen kera; "Ei ne kissat olekkaan ihan perseestä."

Meidän kissat ovat kaikki hyvin sosiaalisia ja pitävät ihmiskontaktista. Pari karvakorvaamme on hieman hitaastilämpeneviä. Uusia tuttavuuksia katsotaan eri huoneesta tai hieman kauempaa. Mutta kun hiljalleen kissat oppivat tuntemaan ystävämme, alkavat he hakea ystäviltämme huomiota ihan yhtälailla kuin minulta tai mieheltäni. Joskus jopa enempi ystäviltämme, koska he jaksavat/kerkiävät paijata kissojamme paljon pidempään kerralla kuin mitä itse tuntuu kerkiävän. 

 Uusien ystävien kanssa olemme yrittäneet olla hieman varovaisempia, ettei meidän kissat hyökkäisi heti heidän kimppuunsa ja änkisi naamalle purisemaan. Tuttujen ja turvallisten ystävien kanssa on helpompi olla, sillä tiedämme, että ystävät itse häätävät kissamme pois kun heille riittää. Aina se ei kuitenkaa tarkoita, että kissa luovuttaa huomionhakemisen. 




Tänään on tämän perheen sihteerin syntymäpäivä. Pipsa oli ihana ja antoi aamulla ennen töihin lähtöä synttäripusun otsalleni nuolemalla ihanalla, lämpöisellä, karhealla kielellänsä pari lipaisua. <3

torstai 6. joulukuuta 2012

Joulunodotus

Tänään sain aikaiseksi kaivaa esille joulukoristeemme. Mieheni ei niistä niinkää välitä, mutta itselle on hyvin tärkeä koristella koti jouluiseksi. Joulukuu on mielestäni parasta aikaa vuodesta JOS siihen kuuluu pieni paukkuva pakkanen, valkoinen lumi ja kynttilät. Ja tietenkin oma rakas mieheni sekä ihanat karvatassut. 

On se aina ihana tunne kaivaa tämä laatikko esille !
Nyt kissojen kanssa olen joutunut käyttämään hieman mielikuvitusta koristeiden esillepanossa. En voi laittaa mitä tahansa joulukoristetta minne tahansa minne haluaisin laittaa ne. Esimerkiksi kuvassa näkyvä valkoinen joulunauhakoriste olisi aivan ihana laittaa olohuoneenpöydälle. Kuitenkin jälleen rakkaat kissani muistuttivat minua olemassa olostaan avattuani koristelaatikon kannen. Nelli oli heti syömässä nauhaa, jota on jokainen vuosi himoinnut. Eli ei koristenauhaa olohuoneenpöydälle. 

Ikkunaan laitettavat roikkuvat tähteni joudun laittamaan huomattavasti korkeammalle kuin mitä tahtoisin. Viime vuonna laitoin tähdet roikkumaan liian alas eikä mennyt kuin päivä-pari, kun löysin tähtiä pitkin kämppää. Yhtenä päivänä sainkin sitten Niban kiinni tähtien metsästyksestä. 

Jekkua myös kiinnosti laatikon sisältö. 
Odotan innolla viikonloppua kun suunnitelmissa on joululahjojen paketointia, joulukorttien tekoa sekä pipareiden leivontaa. Joka vuosi kissat ovat olleet mukana näissä jutuissa tavalla tai toisella. Viimeksi Litalla oli kova halu päästä joululahjaksi, kuvasarjan voit katsoa täältä. Myös piparit ovat saaneet kokea osansa kissaperheessä, mitä kävi pipareille vuonna 2011? Sen voit lukea täältä.

" Mitäs hajuja täällä on? Oon haistanut näitä joskus aiemminkin...." - Jekku
Zooplussassa on paljon hyviä tarjouksia lemmikkien tarvikkeisiin ja ruokiin näin joulunalla. Olen kovasti miettinyt tilaavani misuilleni uuden aktivointilelun, nimittäin Catit Design Senses Labyrinthin. Nyt joulutarjouksena sen hinta on vain 16,90e. En pidä hintaa yhtään pahana.

Onko kenelläkään kokemusta kyseisestä aktivointilelusta? Kannattaako tilata? 

tiistai 27. marraskuuta 2012

Kissat ja kynttilät

Pentik <3

Ainut hyvä asia syksyssä ja talvessa on pimeys, mutta sekin tietyssä rajoissa. Tälläinen jatkuva vesisade ja harmaus alkaa käymään energiasäästöjen päälle. Pimeneviin iltoihin on ihana laittaa kynttilöitä palamaan. Olen aina ollut kova polttamaan tuikkuja, samoin on oma äitini. Varmaan sieltä lähtenyt tämä kynttilöiden hamstraus. Kotona asuessani ei meillä ollut lemmikkejä, jotka olisivat vaikuttaneet milläänlailla kynttilöiden polttamiseen. 

Nyt kuitenkin omasta kodistani löytyy kuusi karvaista kaveria, joidenka turvallisuus menee oman tuikku-himoni edelle. En kuitenkaan ole luopunut kaikesta. Ensimmäisinä vuosina kissanomistaja en uskaltanut polttaa kuin ulkona parvekkeella lyhtyä. Pikku hiljaa olen laajentanut kynttilöiden polttamista erilaisissa paikoissa. Kynttilät kuuluvat ehdottomasti jouluun !

Ensimmäiseksi hankin katosta roikkuvia tuikkulyhtyjä. Ensin kattoon reikä, reikään proppu, proppuun koukku, koukkuun ketju ja ketjun päähän tuikkulyhty. Näin ei tarvinnut pelätä kissojen tunkevan viiksiään kynttilään. Toinen hyvä keksintö on seinälampetit. Sain näitä mieheltäni lahjaksi itkettyäni kuinka kaipaan kynttilöitä ja niiden tunnelmaa syksyisin ja talvisin. Juuri tällä hetkellä postissa on tulossa lisää seinälampetteja. Shhh...ei kerrota miehelle mitään.

Nämä ovat koristaneet seiniämme jo vuodesta 2009.

Seuraavaksi laajensin valikoimaan tavallisia pöytätuikkuja, jotka laitoin korkealle hyllylle olohuoneeseen. Tämä oli jo hurjaa, koska meillä tunnetusti Nelli hyppii kukkasien perässä näille hyllyille. Tästä syystä olen yrittänyt tunkea hyllyn täyteen tavaraa, jotta Nellistä tuntuisi ettei tämä pääse hyppäämään hyllylle. Ei ole aina auttanut. Nyt kun kynttilät taas ovat alkaneet palamaan meillä, ei Nelli ole onneksi kertaakaan hypännyt hyllyn päälle. 

Hyllyillä oli viime vuonna enemmän valkoisia pallotuikkuja, mutta Nelli pudotti ne yhtenä kukka-piknik reissuna.

Tänä vuonna olen ollut oikein hurjan rohkea ja olen laittanut kynttilöitä mm. keittiönpöydälle ihanaan Pentikin tuikkukippoon. Ajattelin, ettei tarvitse pelätä niin kovasti kissan syttymistä palamaan, kun näissä kipoissa tuikku uppoaa todella alas. Kun sytytin kynttilän ensimmäisen kerran tähän tuikkukippoon, tuli Lita kurkkimaan tapahtumaa. Lita kävi myös katsomassa tuikun luona, että mikä kumma siellä lepattaa. Aika kauan Lita jaksoikin katsella tulta. Ainut pelko mikä tämän kynttilän kanssa on että jos kissat saavat ravaus-kohtauksen ja juoksevat kynttilän kumoon. Tästä syystä en jätä kynttilää KOSKAAN palamaan tähän ilman vahtia. Voi kyllä olla, että kynttilä sammuisi, jos kippo tippuisi maahan, mutta ihan mielelläni jättäisin tämän teorian testaamatta. 

Voi että rakastan Pentikin tuotteita. Kumpa niitä voisi olla enemmänkin tarkoituksensa mukaisessa käytössä.

Lisäksi tänä vuonna ihana hurricane on päässyt töihin. Ostin tämän ihanuuden Partyliten kutsuilta 2010 eikä tämä ole ollut virallisessa käytössä ennen tätä päivää. Hurricane on sijoitettuna korkealle vitriinin päälle. Joskus Nelli on hyppinyt myös tämän mööbelin päälle, mutta ei varmaan vuoden sisällä kertaakaan. Toivotaan ettei hypi tänä syksynä/talvenakaan.

Näin yhdessä blogissa kuvan jossa oli sekä lattialla olevia suuuuuuria lyhtyjä, että kissa kiehnäämässä niitä. Näitä suuria lyhtyjä oli kolma kipaletta ja kissoja perheessa muistaakseni kaksi kipaletta. Aloin sitten itse miettimään, että josko meille voisi myös hankkia tämmöiset. Lyhtyjen täytyisi olla todella painavia ja kestäviä, sillä en yhtään luotta siihen etteikö meidän kissat yrittäisi mennä lyhtyjen päälle...Ehkä parempi antaa olla vaan...

Partyliten Hurricane koristaa vitriinin päällystä. Toinen Hurricane on turvassa vitriinissä.

PST ! Kissankarvat leimahtavat hyvin helposti tuleen, joten kynttilöiden kanssa tulee olla erittäin varovaisia. Eikä kynttilöitä saa jättää palamaan koskaan ilman ihmisen valvontaa. Varsinkin matalalla olevat kynttilät vaativat jatkuvan vahtimisen. Kissa saattaa vahingossa saada tulen tarttumaan itseensä esim. häntään kävellessään kynttilän ohitse. Ei kannata pitää matalareunaisia tuikkukippoja pöydillä/tasoilla, joilla kissat normaalisti kulkevat. Myös viikset syttyvät helposti palamaan. Kissat ovat uteliaita ja mitä luultavimmin menevät tutkimaan lepattavaa liekkiä. Tämänkin vuoksi matalareunaisia tuikkukippoja on syytä varoa, jos ne ovat kissan ulottuvilla. Vaara, jota itse pelkään eniten on se, että kissa pudottaa kynttilän hypätessään pöydälle/tasolle/hyllylle. Siinä on palovaara jos jossakin !


perjantai 23. marraskuuta 2012

Sunny autum day

On ollut melko hiljaista blogin parissa viime viikkoina. En tiedä viekö jatkuva pimeys vai mikä kaikki enegiat, mutta tuntuu ettei jaksa edes koneella istua. 



Mitäs meidän kuudelle kissalle?


Pipsa: Pipsa jatkaa oloaan maailman kilteimpänä ja ihanimpana kissana. Jos kaikki meidän kissamme olisi kuten Pipsa, ei meidän tarvisi huolehtia kissojen määrästä, koska niitä voisi olla vaikka sata. Pipsa on hyvin huomaamaton. Ei niinkään sillä etteikö Pipsaa täällä näkyisi, vaan sillä ettei Pipsasta ole vaivaa. Aamuisin Pipsa juoksee lauman ensimmäisenä keittiöön miukumaan ruokaa, kun herätyskelloni on soinut ja tämä kuulee makuuhuoneen oven avautuvan. Päivät menee Jekun vieressä loikoillen. Ihana pariskunta. <3

Jekku: Jekku menee ja tulee. Jekku on meidän perheessä ehdottomasti leikkisin tällä hetkellä. Uusi lelu on ollut kovassa käytössä. Varmasti herkku sisällön vuoksi. Välillä Jekkuun iskee huomionkaipuu ja tämä tulee koputtelemaan käsivartta siihen malliin, että on syytä rapsuttaa kaveria.


Pipsa nauttii vuoden 2012 viimeisistä auringonsäteistä

Nuppu: Nuppu on oma hassu itsensä. Hieman on alkanut tuntua siltä, että Nuppu yrittää ottaa Niban paikkaa meidän karvatassujen lauman johtajana. Ainakin muiden kisujen jahtaaminen ja alistaminen on ollut suht suuressa osassa Nupun arkea. Olemme edelleen pitäneet Nibaa ja Litaa öisin eri huoneissa ja makuuhuoneen ovea siis kiinni. Joka ilta Nupun on aiiivan pakko päästä makuuhuoneeseen meidän kanssamme ja nukkumaan mieheni tuolille.

Niba: Niba ei ole varmaan kahteen-kolmeen viikkoon poistunut makuuhuoneesta. Ilman pakottamista ei Niba tule. Vaikka ovi on ollut päivisin auki, ei ole Niba edes yrittänyt poistua huoneesta. Litan kanssa tilanne on edelleen sama. Niban mielestä Lita on jotain uskomattoman pelottavaa. Iltaisin kun menemme nukkumaan, tulee Niba pyörimään ja hyörimään sängylle. Tämä nuolee meidän hiuksia, puskee, kehrää ja mikä parasta...kuolaa. Kyllä, meidän kissamme kuolaa. Olemme puhuneet mieheni kanssa, että Niba on syntynyt väärään eläinmuotoon. Niban kuuluisi olla koira !

Nuppu näki kukkakärpäsen
Nelli: Nelli jatkaa elämäänsä karvakorvalauman arimpana yksilönä, vaikkakin on ottanut hieman tilaa itselleen. En tiedä mistä johtuu, mutta jotenkin tuntuu että Nelli on ruvennut isottelemaan muille ( ei tietenkään Niballe, koska tätä Nelli kunnioittaa ... tai pelkää ). Isottelu ei ole mitään tappelua vaan läpsimistä ja hieman takaa-ajoa. Herkkua on edelleen Applawsin kana tölkit. 

Lita: Lita ei enää heti ensimmäisenä hyökkää Niban kimppuun, jos tämän näkee. Tänäänkin mieheni vain yhtäkkiä totesi, että katos prkl. Tuolla nuo kissat ovat samassa huoneessa eikä kukaan ole yrittänyt tappaa ketään. HIENOA ! Jospa tämä alkaisi hiljalleen helpottaa. 



Nämä herkut ovat olleet herkkupallon sisällä kova juttu. Kyllä maistuu !

torstai 22. marraskuuta 2012

Kuivausrumpu kuuluu kissaperheeseen


Ollaan miehen kanssa todettu nyt useampaan otteeseen, että meidän perheen paras ostos piiiiiiiitkiin aikoihin on kuivausrumpu. En tiedä mitä kannattavampaa ostosta perheeseen, jossa on useampi kuin yksi kissa. No siis tietenkin imuri on aika kätevä myös, mutta ei nyt aleta viilaamaan pilkkua. 

Laitamme kaikki vaatteet, lakanat, pyyhkeet ja muut tekstiilit kuivausrumpuun. Yllättävän harva vaate on kutistunut tai painokuvat kärsineet. Kalliimpia vaatteeita ei olla edes kuivuriin laitettu. On aivan ihana tunne kun suihkun jälkeen voit kuivata naamasi pyyhkeeseen, josta EI tartu karvoja naamaan. AH ! Tuostakin ongelmasta kärsittiin vuosia turhaan. Olisi pitänyt hankkia tuo kuivari jo aiemmin. 

Olihan se hieman kallis hankinta, mutta jokaisen pennin arvoinen. 

Luulin aluksi, ettei meille voi saada kuivaria, kun vessa on niin kovin pieni ja pesukoneemme on päältä täytettävä. Ei siis olisi mahdollisuutta laittaa pesukoneen viereen eikä päälle. Onneksi rakas mieheni otti kuitenkin selvää kuivareista ja selvitti, että niitähän on siis sellasia, joista vesi kaadetaan ihan omin kätösin pois. Ei siis tarvita vedenpoistoletkua. How cool is that !


Ylempänä kuvassa näkyy kuinka paljon lähtee karvaa yhdestä koneellisesta pyykkiä. Aaaaaika hemmetin paljon vai mitä. On ihan uskomattoman terapeuttista nähdä nuo karvat ja nukat yms tuossa sihdissä, ottaa ne käteen ja heittää roskiin. Ei muuten ole mustissa vaatteissa karvan karvaa.



keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Seinätkin kärsii..



Ei voi muuta sanoa kuin voi kissat! Tiedän että tuollainen seinämaalin korjaus on aika helppo homma, mutta tiedättekö kuinka turhauttavaa on tehdä sama homma aina uudesta ja uudestaan.. Ei saisi olla yhtään mitään epätasaisuuksia seinällä tai meidän kissat ovat heti remppapuuhissa.

En tiedä kuinka jonkun aivot kestävät sitä, jos koira syö paikat. Itsellä kun meinaa mennä hermot pariin naarmuun seinissä. :-D Parille meidänkin tutulla on jalkalistat, seinät ja huonekalut joutuneet kärsimään.


maanantai 12. marraskuuta 2012

Lahjontaa


Kävin tänään mustissa ja mirrissä raksu ostoksilla. Siellä hiljaa mielessäni mietin kuinka vähän kissat ovat saaneet huomiota viime päivinä, syitä on monia joita en täällä jaksa edes kertoa. Niinpä ajattelin hieman lahjoa ihanuuksiani ja ostin heille pienen lelun. Hintaa ei ollut kuin 3,90€. Ihana, vaaleanpunainen, sulkainen pallotus, joka vei heti Jekun sydämen. Pallo on yllättävän painava ja pitää aikamoisen metelin kun Jekku sitä laminaattiin tömpsäyttelee. Voi yöllä kuulua aika kovana äänenä. Yöllä kun pelkkä aivastus kuulostaa maailmanlopulta!



Ps. Tiesitkö ettei kissaa saisi koskaan jättää lelujen kanssa keskenään. Samasta syystä kuin ei pieniä lapsiakaan. :-)

lauantai 10. marraskuuta 2012

Niba, hengaamisen kunkku


Meillä tilanne Niban ja Litan välillä senkun jatkuu. Edelleen tulee murinaa ja sähinää jos nämä kaksi näkevät toisensa. Olen yrittänyt viedä litaasylissäni Niballe näytille, mutaa sähinä alkaa heti Niban osalta. Ja kun Niba sähisee alkaa myös Lita pitämään kummallisia ääniä. Se kuulostaa ihan varoittavalta miukunalta. Ei tavalliselta. Alkaa pikkuhiljaa käydä hermoille tämä jatkuva säätäminen heidän kanssaan. En yhtään tiedä mitä heidän kanssaan pitäisi tehdä.


Sillon kun Niba pääsee meidän makuuhuoneesta pois olohuone-keittiö -alueelle, on olohuoneen raapimapuu kova juttu. Uskoisin sen johtuvan siitä, että Niba tuntee olonsa turvalliseksi siellä ylhäällä. Miestä käy kovasti jo Niba sääliksi, kun tämä joutuu koin paljon olemaan oven takana omissa oloissaan. Onneksi Niba näyttää olevan suht tyytyväinen oloonsa makuuhuoneessa. Niba ei enää yritä päästä pois sieltä öisin ovea kaapimalla. Ja onneksi Lita kaapii hyvin harvoin ja hyvin vähän ovea olohuoneen puolelta päästäkseen makuuhuoneeseen.

Olemme joutuneet pitämään nyt myös toisen makuuhuoneemme ovea kiinni kun Lita on pissannut sen ihan pilalle. Mutta siitä myöhemmin. Yritämme pelastaa sitä etikan, verhopesun ja ihme-pesuaineen avulla. Sääs nähdä miten käy...




sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Pipsa ja virkattu kori

Paras ystäväni on kova tekemään käsillään kaikkea, ompelemaan, maalaamaan, neulomaan, virkkaamaan jne. Välillä saan inspiraation hänen tekemisistään ja kokeilen itsekkin...hieman huonommalla lopputuloksella kylläkin. 

Nyt uusimapana villityksenä on ollut ontelokude ja sen virkkaaminen. Halusin tehdä maton tuosta kuteesta, mutta päätin kokeilla ensin jonkin pienemmän projektin tekoa ja päädyin koriin.

Karvatassu 


 Sain sitten eilen valmiiksi virkatun korin ja tänään jätin sen hetkeksi olohuoneen pöydälle. Ei mennyt kuin 10 sekuntia niin ensin Nuppu kävi tesmimässä koria. Se ei kuitenkaan kelvannut Nupulle. Heti Nupun perään sinne meni Pipsa ja siitäkös Pipsa löysikin itselleen hyvän pedin. 


Korille on kyllä ihan oma virkansa, mutta tämän päivän se sai olla Pipsan käytössä. Mietin tuossa, että sitä melkein voisi virkata tuollaisen korin, johon ompelisi alustan, että jos joku kissoista pissaa siihen, niin voi päästä helpommalla. Vaikka tuota ontelokudettakin voi pestä.

Hyvin mahtui meidän pötkö koriin makoileen

maanantai 29. lokakuuta 2012

Meidän maanantai-iltamme

Meillä oli hyvin rauhallinen ilta kissojen osalta kunnes Lita ja Niba sääti taas. Ja juuri kun pääsin sanomasta ystävälleni että tilanne on parempi. Oli taas karvatuppoja lattialla kun Lita kävi Niban selkään kiinni. Korjaantuukohan niiden välit koskaan...

Ilta päättyi lopulta siihen että Niba jäi tuonne keittiön ja olohuoneen puolelle kun puolestaan Lita tuli tänne makuuhuoneeseen meidän kanssa.

Nyt menemme nukkumaan Litan, Nellin ja Nupun kanssa. Toiselle puolelle ovea jäi Jekku, Niba ja Pipsa.

torstai 25. lokakuuta 2012

Herra Oksennus on kyläilemässä jälleen

Hyvää huomenta ! 

Meillä on taas parina päivänä ja yönä kissat oksennellut. Ei ymmärrä miksi. Voiko olla, että kaikilla on nyt yhtäaikaa jonkinlainen karvatukos, jota kyökkivät ulos vai onko se jonkun ruuan syytä.

Niba aloitti oksentelun toissapäivänä. Niba oli mieheni kanssa makuuhuoneessa kun Niba aloitti oksentelun. Mieheni huusi minut katsomaan, koska ei ollut koskaan nähnyt kissan oksentavan niin voimakkaasti. ( Jos näin voi edes sanoa ) Kyseessä ei ollut normaali selännykiminen ja kakominen, vaan koko kissa pomppi taaksepäin ja kun kakominen vihdoin loppu, lensi oksennus kuin ihmisen suusta. Ei tullut helposti siivottavaa, läpimitaltaan pari senttiä leveää, nestelätäkköä. Sieltä tuli oikeen ampumalla pitkin paikkoja nestettä. Tätä jatkui pari kertaa ennenkuin ulos tuli piiitkä pötkö karvaa.

Seuraavaksi vuorossa oli Jekku. Yllättäen. Jekku oksentelee meidän kissoistamme varmasti eniten. ( Jos ei lasketa Nellin oksenteluja kukkasten vuoksi. ) Vähintään kerran - pari kuukaudessa pitkin asuntoa löytyy oksennuksia, jotka ovat ihan raksua. Saattaa olla, että Jekku hotkii raksuja niin kovalla vauhdilla välillä, ettei ruuansulatus kestä. Olohuoneenmatolle ilmestyi siis eilen oikeen kunnon raksukasa mahanesteiden kera. Onneksi meillä on uutta pesuainetta, josta voit lukea täältä. 

Viime yönä heräsin pari kertaa siihen kun Nelli oksensi makuuhuoneen raapimispuun päällä. Koska mieheni nukkuu, en päässyt vielä katsomaan oliko ylös tullut tavara ruokaa vai karvaa. 

En jaksa uskoa, että kysessä olisi kissojen mahatauti tms. Sillä uskoisin sen vaikuttavan myös tuohon toisesta päästä tulevaan tavaraan. Ainakaan vielä ei ole kenenkään vatsa ripulilla. *Koputtaa puuta*

Jos kissan oksentelu jatkuu pidemmän aikaa ja on syytä uskoa kysessä olevan jonkin asteinen mahatauti, tulee kissan hoito aloittaa heti. Meillä on toimittu näin:

  • Aluksia kissaa pidetään paastolla ensimmäisen 12h ajan, jolloin tarjolla tulee olla pelkkää raikasta vettä. Se ei kuitenkaa saa olla liian kylmää. Ja jos kissa ei itse juo, täytyy nesteensaaminen varmistaa esim. muoviruiskulla. Muoviruiskuja saa ihan apteekista pyytämällä. Helpoiten vedenantaminen tapahtuu asettumalla kissan taakse polvilteen. Kissan "lukitaan" reisien väliin. Kissan päätä tulee kohottaa HIEMAN. Muoviruisku asetetaan kissan huulien välistä, suupielien kohdalta kissan suuhun ja mänttää painetaan hitaasti, jotta kissa kerkiää niellä nesteen. 
  • Toinen päivä keskittyy keitettyyn riisiin. Aluksi kissalle tarjotaan vain riisin keitinvettä. Jos tämä pysyy sisällä, voi kissalle tarjota riisiä. Teelusikan kärjellinen useaan kertaan päivässä. 
  • Toisena- kolmantena päivänä voi riisin kanssa sekoittaa raejuustoa sekä keitettyä seitä tai kanaa. Tätä seoasta tarjotaan 3-4 krt/pv. 
  • Kun riisi-raejuusto-sei/kana -seos pysyy kissan sisällä, voi pikkuhiljaa palata taas normaaliin ruokavalioon. 

Jos kissan olemus ja käytös menee hyvin epänormaaliksi, tulee kissa käyttää eläinlääkärillä, jotta voidaan varmistaa suolitukoksen vaara. Meillä suolitukos näkyi siinä, ettei kissa enää syönyt, juonut, leikkinyt tai juurikaan ollut muiden kissojen tai ihmisten luona. Kannattaa tarkkailla myös pissa-astialla käyntejä jos epäilee suolitukosta.


Nyt täytyykin seurailla pissa-astioita ja kissoja, ettei vaan kysessä ole mikään mahatauti...

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Narures:menu

Mustin ja Mirrin valikoima oli laajentunut jälleen. Ei mikään tänään tullut tuote, mutta pari viikkoa vanha. Nyt siis tarjolle oli tullut Natures:menu. Tuote on ilmeisesti lähtöisin Britanniasta. Tuote on kehitetty jo vuonna 1981 eli viime vuonna tuote juhli 30-vuotisjuhlia. 

Meillä tämä maistui yllättävän hyvin. Olin hieman yllättynyt, sillä yleensä uudet ruuat otetaan vastaan hieman kummaksuen. Ruuan hotkiminen ja menekki saattoi johtui kyllä siitä ettei karvakorvat olleet saaneet ruokaa yli 8 tuntiin. Sen jälkeen taitaa maistua ruoka kuin ruoka...paitsi Nellille. Nelli ei tähän koskenut. Ei edes kana-kalkkuna -vaihtoehtoon. Haistoi pari kertaa, kaapi ympärystää ja meni pois.


Tuotetiedot kana-kalkkuna-versiosta M&M:n sivuilta:

Raaka-aineet: kana (väh. 43 %), kalkkuna (väh, 28 %), mineraaleja
Ainesosa-analyysi: proteiini 10 %; raakaöljyjä ja rasvoja 6,5 %; raakatuhka 2,5 %; raakakuituja 0.4 %; kosteus 79 %, A-vitamiini 2000 IU/kg, tauriini 200 mg/kg

Hivenaineet ja vitamiinit: Vitamiineja: D3-vitamiini 200 IU/kg, E-vitamiini 20 mg/kg. Hivenaineita: kaliumjodidi 0.2 mg/kg, mangaanioksidi 2,1 mg/kg, sinkkisulfaattimonohydraatti 10 mg/kg. 

maanantai 22. lokakuuta 2012

Voi nirsoilija

Meidän Nellin suurinta herkkua kaupan kissanruuista on nuo Applawsin chicken breast -tölkit. Nelli saa syödä tälläisen purkin kerran päivässä. Nyt kuitenkin ne oli loppunut kun kävin M&M:ssä. Ja kun kysyin että koska niitä tulisi mahdollisesti lisää, ei osannut myyjä sanoa. Daam!

Jouduin siis ostamaan jotain muuta sillä tölkit olivat kotoa loppu. Päädyin Almo Narureen ja Pro Planiin.

Olen varmaan jo aiemmin kokeillut tuota Pro Plania ja jo silloin todennut ettei se maistu meillä. Ainakin tällainen dejavu iski kun avasin tölkin ja totesin jälleen kerran sen olevan jostain paten tapaista. Tuollaiset mössöt eivät vaan tunnu kelpaavan meillä.

Almo Nature maistui, mutta pienen alku haistelun jälkeen. Vähän Nelli tuntui katsovan siihen tyyliin että "mitäs tää nyt on, pitääkö tätä syödä?"

On se vaan sellainen nirsoilija. Meidän M&M:stä on ollut Nellin raksut jo useamman viikon loppu (tai sitten menen aina väärään aikaan ostamaan niitä) ja olen joutunut ostamaan kaikenlaisia muita raksuja. Ei vaan tunnu maittavan ne muut. Pakko vaan on jotain syödä kun nälkä on tarpeeksi suuri. Näin se tuntuu ainakin olevan.

maanantai 15. lokakuuta 2012

Ennen ja jälkeen

Ensimmäisellä viikolla

Muistan vieläkin sen hetken jolloin näin Litan pennut ensimmäistä kertaa kantokopassa heinäkuussa. Olin täysin pentujen lumoissa. Voi kun ne oli ihania! Tuntui ettei mikään tässä maailmassa voi olla niin pientä ja viatonta. ( Uskon että tunne on sama kertaa tuhat kun joku saa oman vauvan. ) Hoitaminen oli helppoa. Kävit punnitsemassa pentuja vähintään sen kaksi kertaa päivässä, putsasit silmiä ja silittelit välillä. Lita ei kaivannut ulos makuuhuoneesta vaan nukkui siellä hyvillä mielin. Lita hoiti pissattamiaeb ja kakattamisen. Itse kävi kiltisti suljetussa astiassa.

En sano etteikö pennut olisi olleet ihania kun ne kasvoivat ja oppivat temmeltämään. Täytyy vaan myöntää että elämä helpottui huomattavasti pentujen lähdettyä. Nyt sen vasta huomaa kuinka paljon pennuissa loppujen lopuksi oli vaivaa. Kaikki se siivoaminen ja yöt kuunnellen Litan meukkaa makuuhuoneesta. Huh!

Onneksi se on ohi tältä erää. Täytyy todellakin miettiä niitä toisia pentuja. Kämppä koki kyllä sellaisen turmion pentujen vuoksi etten tiedä suostuuko mies enää lähteä samaan rumbaan.

Viimeisellä viikolla

Nuppu the Cattybear

Nuppu ilmiselvästi haluaa nukkumaan ja kaipaa uniseuraa.

Koska työpaikallani on päätäitä bongattu, päätin vaihtaa kaikki lakanat (meiltä, mieheltäni tai minulta, ei ainakaan vielä onneksi löydy) ja samalla viedä peiton, tyynyt ja unikaverin saunaan. Ja koska unikaveri meni yöksi saunomaan, saa Nuppu täyttää Tikrun paikkaa.

Olen pahoillani huonolaatuisista kuvista. Minusta on tullut laiska ja bloggaan nykyään paljon kännykällä. Kuvatkin ovat siis kännykästä.

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Toys toys


Mieheeni iskee aina välillä lellimisvietti. Harmi vaan että yleensä lellimisen kohteena on kissat enkä minä! :) Lelliminen näkyy ensinnäkin äänensävyssä, jolla mieheni puhuu, kun hellanlettas pikkuisille kisuille pitää saada jotain huisin hauskaa, tui tui. Okei ei tuo mies koskaan sano hellanlettas tai pikkukisu, mutta kaikkea muuta vastaavaa lellittely-puhetta pulppuaa.

Jos siinä vaiheessa sanon ettei kissat nyt juuri tarvitse esinettä X, niin vastaus on "jos mää haluan ostaa mun kullalle tän niin määhän ostan" tai "kyllä mun murun täytyy saada tällänen" tai "shh!". En valita, on kiva että kissat saa uusia leluja ja tavaroita. Yleensä niitä tulee vaan ostettua juuri silloin kun ei olisi rahaa..


Nyt ostimme vihdoin tuollaisen pallon, jonne saa sisälle herkkuja. Palloa pyörittämällä herkut putoaa pallosta. Olemme monasti katselleet kyseisiä leluja, mutta ne ovat aina olleet kovasta muovista tehtyjä emmekä siksi ole ostaneet. Kova muovi + laminaatti = epämiellyttävä yhdistelmä. Nyt M&M:n myyjä hoksasi, että koirille on samanmoisia pyöritä palloja, jotka on tehty kumista tai muusta vastaavasta materiaalista. Ja koska on olemassa myös pieniä koiria, löytyi kissoillemme sopivan kokoinen pallo noin7€ hintaan. Ja jälleen Trixien lelu.

Lelu oli suosittu ja kummastusta herättävä. Harmi vaan että se mahtuu sängyn alle. Siellä se taitaa olla nytkin.

"Tossa se nami äsken oli, mistä se tuli..."

Lita lataa akkuja

Väsynyt Lita

Pennut lähtivät siis viime keskiviikkona kasvattajan luokse asumaan, koska täällä meillä alkoi kissamaailma seota. Edelleen ollaan etsimässä tasapainoa ja sitä arkea mikä täällä oli ennen pentujen syntymistä ja tänne tuloa.

Keskiviikkona Lita ei oikein tuntunut vielä ymmärtävän että pennut ovat lähteneet. Vasta torstaina Lita oli hieman rauhaton ja vaelteli kovasti pitkin asuntoa miukuen ja maukuen. Mies oli sitä mieltä, että Litalla on kiima. Itse en kyllä allekirjoita tuota, sillä nyt taas eilen ja tänään Lita on ollut hiljaa. Eikä se torstain ääntely ollut sellaista kiiman "hellou"-ääntelyä. Lita kuitenkin meni useaan kertaan torstaina makuuhuoneeseen, jossa vietti viikot pentujen kanssa, ja jäi kummastuneena keskelle huonetta miukumaan. Tiedättekö tunteen,joka tulee kun ymmärrätte kissaanne pelkästään tämän katseesta. Vaikka ette puhu samaa kieltä ettekä aina edes ymmärrä toisianne, mutta sitten tulee hetkiä jolloin tasan tiedätte mitä kissa ajattelee. Näin oli torstaina Litan istuessa makuuhuoneessa. Kun se pieni valkoinen sinisilmäinen kissa katsoi suurilla silmillään suoraan omiin silmiini, tiesin tämän miettivän "minne minun vauvani on mennyt..." ja itku kurkussa siinä ihan ääneen sanoin että voi pieni kun vauvat lähti nyt maailmalle.

Perjantaina Lita nukkui ja nukkui. Nukkui, nukkui ja nukkui. Sama oli eilen ja tänään. Välillä mietin, että voiko kissa masentua. Oliko huono että pennut lähtivät kaikki kerralla? Vai onko Lita vaan niin väsynyt pentujen jäljiltä että nyt lataa akkujaan?

Niban kanssa Litalla on edelleen sukset ristissä. Olemme pitäneet kaikkia ovia auki, jotta Lita ja Niba tottuisi toisiinsa taas. Torstaina päivällä tilanne näytti ihan hyvältä, mutta sitten yöllä heräsimme siihen kun nämä kaksi juoksi peräkkäin sähisten ja muristen. Jouduimme ottamaan Litan meidän kanssa makkariin ovien taakse ja Niba sai jäädä lipastonsa päälle. Perjantaina mieheni piti Niban ja Litan erossa toisistaan koko päivän ja yön. Seurauksena oli Niban pissaaminen meidän sängylle. TAAS! Alan uskoa että Niba osoittaa mieltänsä tällä tavalla.

Niballa on ollut kovin jännää..

Eilen annoimme ovien olla päivän ajan auki ja yöksi otimme Niban taas meidän kanssa makuuhuoneeseen. Aamuyöstä alkoi oven kaapiminen kun osa kissoista halusi makkariin sisälle ja sitten taas osa halusi ulos. Koita siinä nyt sitten nukkua. Litan kaapimisen uskon johtuvan siitä, ettei tämä halua olla yksin ilman ihmisen seuraa. Onhan Lita joutunut olemaan heinäkuusta saakka yöt makuuhuoneessa ovien takana. Viime yönäkin Lita kaapi ovea ja miuku hirveän paljon, mutta heti minun mentyä olohuoneen sohvalle nukkumaan, rauhoittui myös Lita eikä kaapinut enää ovea. Litaan on iskenyt ihmisläheisyyden-kaipuu.

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Itkuhan siinä tuli..

Nyt pennut ovat poissa ja elämä meidän katon alla hiljentynyt. On niin outoa kun ei ole pieniä miukujia ympärillä. Niin kovasti kun yritinkin olla itkemättä, en siihen kyennyt. Kun kasvattajan kanssa saimme tavarat tämän autoon ja palasin takaisin rappuun tunsin kuinka kyyneleet alkoi kertymään silmiin. Hississä helvetti pääsi irti. Itkin ja itkin. Itkin kunnes olin niin väsynyt etten enää jaksanut itkeä. Olen aina ollut tälläinen itkijä. Hurjaa kuinka paljon sitä kerkiää kiintymään näinkin lyhyessä ajassa.
Ikävä tulee olemaan kova seuraavat päivät. Tiedän sen.
Viliä tulee kaikista kovin ikävä. Se oli mun ehdoton lemppari!

 Toivottavasti pennut saavat rakastavan kodin! 

Pentujen plussat ja miinukset

Laitetaan näin alkuun hieman Simon's Cattia :


Kun kuulin että Lita sai 5 pentua olin innoissani; mitä enemmän sen parempi, ajattelin. Ja ennenkuin Lita edes tuli meille olin ihan hiton innoissani kuullessani kasvattajan suusta että Litalla täytyy tehdä pentue, jos sijoituskissa halutaan. Nyt tämän hetkiset fiilikset ovat hyvin sekavat. Olen toisaalta hyvin, HYVIN helpottunut, että pennut lähtevät, mutta toisaalta erittäin kovasti harmissani.

Eilen taas istuessani sohvalla, oli vierelläni viisi ihanaa pientä pentua, joita katsellessa tuli itselle hyvin levollinen ja rauhallinen olo. Tunnelma oli ihana.

Nyt ongelmaksi on osoittautunut Niba ja Nelli. Pennut eivät suoranaisesti ole tähän syypäitä, mutta valitettavasti niiden tulon jälkeen tilanne on mennyt vain pahemmaksi mitä vanhemmaksi pennut ovat kasvaneet; Niba stressaa enemmän kun ne valloittavat tämän reviirin -> Niba kiusaa Nelliä aina kun mahdollisuus -> Nelli pissailee ympäri kämppää. Nyt ihan uutena ongelmana on tullut Niban pissailu!! Toissayönä heräsin siihen kun Niba päästi ihan uskomattomat pissat meidän sängylle. Ja pissalätäkkö ei ollut mikään pieni.(  Onneksi uutta pesuainetta oli vielä jäljellä. ) Pissa oli ihan hirveän voimakkaan hajuinen, mutta puhdistusaine peitti sen hajun! Laitoin sitä todella runsaasti ja heti pissaamisen jälkeen. Niban pissaamisessa sängylle ei voinut olla syynä pissa-astian likaisuus, joten sen täytyi olla mielenosoitusta tai pentujen hajun peittämistä. Pennut olivat meidän sängyllämme leikkimässä aiemmin illalla.

Pennut eivät siis ole ollut pärjää pumpulia ja unelmia. Vaan niistä on ollut suoranaista vaivaakin välillä. Ennen astialle oppimista pennut pissasivat lattialle niin paljon, että meidän laminaatti alkoi nauraa. Nyt he ovat saaneet myös yhden oven suojakarmin irti seinästä...kirjaimellisesti irti seinästä. Ja uusin villitys on tullut kakkaamisesta ulko-oven eteen. Tämä sai alkunsa siitä, kun pennut olivat vapaana asunnossamme, mutta mies oli laittanut sekä vessan- että pentujen makkarinoven kiinni. Näiden ovien takana on siis pissa-astiat. Huomasin mennessäni vessaan, että ulko-oven edessä on NELJÄT ihan hirveän hajuiset jätökset. Hyh-yh. Pennut ovat olleet vielä niin uunoja senkin suhteen että kävelet muitta mutkitta omassa kakassaan ja sitten lähtevät leikkimään vaaleille sohvillemme. Pissa-astioiden luona olevat seinät ovat myös saaneet osansa. Löytyy meinaan ihania ruskeita raitoja sieltä sun täältä.

Pennut ja Lita ovat asustelleet yöt sturdissa, joka on kuin iso pehmeä kantokoppa, mutta nyt sen sturdin "verkko" kohdat ovat raavittu niin, että sieltä pian mahtuu kissanpentu ulos. Varsinkaan Lita ei ole ollut kovin mielissään tästä sturdikodista ja on aika raivolla pyrkinyt pois sieltä. Makuuhuoneen oven vierestä on tapetti saatu repsottamaan ja ovenkarmi alareunasta irti. Nyt viime viikkoina ongelmaksi on osoittautunut myös kakkaaminen sturdiin, eli joka aamu edessä oli sturdin peseminen/putsaaminen riippuen "tuhon" määrästä.

Aikamoinen litanja eikä siinä ole vielä kaikki. Tuohon lisäksi kaikki miljoonat kerrat kun olen joutunut pesemään lattioita ja sturdia. Putsaamaan seiniä ja huonekaluja. Putsaamaan kissojen pissoja kun Niba ja Nelli ovat ressin alaisena. Komentamaan pentuja pois verhoista, pois roskakorista tai vaatehuoneesta.

Mitä ihanaa pennuissa sitten on? No ensinnäkin ne saavat mielen oikein rennolle tuulelle, kun katselee heidän nukkumista, leikkimistä ja tutkailuja. Toiseksi on ollut todella ihanaa seurata heidän kasvuaan.

Tänään pennut lähtevät klo17 jälkeen kasvattajan luokse asumaan siksi aikaa kunnes muuttavat uusiin koteihin. Vilistä E tulee samaan aivan ihanan sylikissan, joka rakastaa rapsutusta, pussailua ja ihmisiä. Vilperistä joku saa puolestaan hyvin leikkisän kaverin ja toivon ettei tämä tule ainoaksi kissaksi. Iita puolestaan tulee syömään uuden emäntänsä/isäntänsä perikatoon. Tamaran ja Rosan olisi hyvä päästä samaan kotiin, koska ovat olleet kuin paita ja peppu.

Vaikka rahaa, aikaa ja hermoja on vaadittu hyvin paljon, niin en vaihtaisi tätä kokemusta mihinkään!


Iita


Vili

Rosa

Vilperi

Tamara