maanantai 29. lokakuuta 2012

Meidän maanantai-iltamme

Meillä oli hyvin rauhallinen ilta kissojen osalta kunnes Lita ja Niba sääti taas. Ja juuri kun pääsin sanomasta ystävälleni että tilanne on parempi. Oli taas karvatuppoja lattialla kun Lita kävi Niban selkään kiinni. Korjaantuukohan niiden välit koskaan...

Ilta päättyi lopulta siihen että Niba jäi tuonne keittiön ja olohuoneen puolelle kun puolestaan Lita tuli tänne makuuhuoneeseen meidän kanssa.

Nyt menemme nukkumaan Litan, Nellin ja Nupun kanssa. Toiselle puolelle ovea jäi Jekku, Niba ja Pipsa.

torstai 25. lokakuuta 2012

Herra Oksennus on kyläilemässä jälleen

Hyvää huomenta ! 

Meillä on taas parina päivänä ja yönä kissat oksennellut. Ei ymmärrä miksi. Voiko olla, että kaikilla on nyt yhtäaikaa jonkinlainen karvatukos, jota kyökkivät ulos vai onko se jonkun ruuan syytä.

Niba aloitti oksentelun toissapäivänä. Niba oli mieheni kanssa makuuhuoneessa kun Niba aloitti oksentelun. Mieheni huusi minut katsomaan, koska ei ollut koskaan nähnyt kissan oksentavan niin voimakkaasti. ( Jos näin voi edes sanoa ) Kyseessä ei ollut normaali selännykiminen ja kakominen, vaan koko kissa pomppi taaksepäin ja kun kakominen vihdoin loppu, lensi oksennus kuin ihmisen suusta. Ei tullut helposti siivottavaa, läpimitaltaan pari senttiä leveää, nestelätäkköä. Sieltä tuli oikeen ampumalla pitkin paikkoja nestettä. Tätä jatkui pari kertaa ennenkuin ulos tuli piiitkä pötkö karvaa.

Seuraavaksi vuorossa oli Jekku. Yllättäen. Jekku oksentelee meidän kissoistamme varmasti eniten. ( Jos ei lasketa Nellin oksenteluja kukkasten vuoksi. ) Vähintään kerran - pari kuukaudessa pitkin asuntoa löytyy oksennuksia, jotka ovat ihan raksua. Saattaa olla, että Jekku hotkii raksuja niin kovalla vauhdilla välillä, ettei ruuansulatus kestä. Olohuoneenmatolle ilmestyi siis eilen oikeen kunnon raksukasa mahanesteiden kera. Onneksi meillä on uutta pesuainetta, josta voit lukea täältä. 

Viime yönä heräsin pari kertaa siihen kun Nelli oksensi makuuhuoneen raapimispuun päällä. Koska mieheni nukkuu, en päässyt vielä katsomaan oliko ylös tullut tavara ruokaa vai karvaa. 

En jaksa uskoa, että kysessä olisi kissojen mahatauti tms. Sillä uskoisin sen vaikuttavan myös tuohon toisesta päästä tulevaan tavaraan. Ainakaan vielä ei ole kenenkään vatsa ripulilla. *Koputtaa puuta*

Jos kissan oksentelu jatkuu pidemmän aikaa ja on syytä uskoa kysessä olevan jonkin asteinen mahatauti, tulee kissan hoito aloittaa heti. Meillä on toimittu näin:

  • Aluksia kissaa pidetään paastolla ensimmäisen 12h ajan, jolloin tarjolla tulee olla pelkkää raikasta vettä. Se ei kuitenkaa saa olla liian kylmää. Ja jos kissa ei itse juo, täytyy nesteensaaminen varmistaa esim. muoviruiskulla. Muoviruiskuja saa ihan apteekista pyytämällä. Helpoiten vedenantaminen tapahtuu asettumalla kissan taakse polvilteen. Kissan "lukitaan" reisien väliin. Kissan päätä tulee kohottaa HIEMAN. Muoviruisku asetetaan kissan huulien välistä, suupielien kohdalta kissan suuhun ja mänttää painetaan hitaasti, jotta kissa kerkiää niellä nesteen. 
  • Toinen päivä keskittyy keitettyyn riisiin. Aluksi kissalle tarjotaan vain riisin keitinvettä. Jos tämä pysyy sisällä, voi kissalle tarjota riisiä. Teelusikan kärjellinen useaan kertaan päivässä. 
  • Toisena- kolmantena päivänä voi riisin kanssa sekoittaa raejuustoa sekä keitettyä seitä tai kanaa. Tätä seoasta tarjotaan 3-4 krt/pv. 
  • Kun riisi-raejuusto-sei/kana -seos pysyy kissan sisällä, voi pikkuhiljaa palata taas normaaliin ruokavalioon. 

Jos kissan olemus ja käytös menee hyvin epänormaaliksi, tulee kissa käyttää eläinlääkärillä, jotta voidaan varmistaa suolitukoksen vaara. Meillä suolitukos näkyi siinä, ettei kissa enää syönyt, juonut, leikkinyt tai juurikaan ollut muiden kissojen tai ihmisten luona. Kannattaa tarkkailla myös pissa-astialla käyntejä jos epäilee suolitukosta.


Nyt täytyykin seurailla pissa-astioita ja kissoja, ettei vaan kysessä ole mikään mahatauti...

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Narures:menu

Mustin ja Mirrin valikoima oli laajentunut jälleen. Ei mikään tänään tullut tuote, mutta pari viikkoa vanha. Nyt siis tarjolle oli tullut Natures:menu. Tuote on ilmeisesti lähtöisin Britanniasta. Tuote on kehitetty jo vuonna 1981 eli viime vuonna tuote juhli 30-vuotisjuhlia. 

Meillä tämä maistui yllättävän hyvin. Olin hieman yllättynyt, sillä yleensä uudet ruuat otetaan vastaan hieman kummaksuen. Ruuan hotkiminen ja menekki saattoi johtui kyllä siitä ettei karvakorvat olleet saaneet ruokaa yli 8 tuntiin. Sen jälkeen taitaa maistua ruoka kuin ruoka...paitsi Nellille. Nelli ei tähän koskenut. Ei edes kana-kalkkuna -vaihtoehtoon. Haistoi pari kertaa, kaapi ympärystää ja meni pois.


Tuotetiedot kana-kalkkuna-versiosta M&M:n sivuilta:

Raaka-aineet: kana (väh. 43 %), kalkkuna (väh, 28 %), mineraaleja
Ainesosa-analyysi: proteiini 10 %; raakaöljyjä ja rasvoja 6,5 %; raakatuhka 2,5 %; raakakuituja 0.4 %; kosteus 79 %, A-vitamiini 2000 IU/kg, tauriini 200 mg/kg

Hivenaineet ja vitamiinit: Vitamiineja: D3-vitamiini 200 IU/kg, E-vitamiini 20 mg/kg. Hivenaineita: kaliumjodidi 0.2 mg/kg, mangaanioksidi 2,1 mg/kg, sinkkisulfaattimonohydraatti 10 mg/kg. 

maanantai 22. lokakuuta 2012

Voi nirsoilija

Meidän Nellin suurinta herkkua kaupan kissanruuista on nuo Applawsin chicken breast -tölkit. Nelli saa syödä tälläisen purkin kerran päivässä. Nyt kuitenkin ne oli loppunut kun kävin M&M:ssä. Ja kun kysyin että koska niitä tulisi mahdollisesti lisää, ei osannut myyjä sanoa. Daam!

Jouduin siis ostamaan jotain muuta sillä tölkit olivat kotoa loppu. Päädyin Almo Narureen ja Pro Planiin.

Olen varmaan jo aiemmin kokeillut tuota Pro Plania ja jo silloin todennut ettei se maistu meillä. Ainakin tällainen dejavu iski kun avasin tölkin ja totesin jälleen kerran sen olevan jostain paten tapaista. Tuollaiset mössöt eivät vaan tunnu kelpaavan meillä.

Almo Nature maistui, mutta pienen alku haistelun jälkeen. Vähän Nelli tuntui katsovan siihen tyyliin että "mitäs tää nyt on, pitääkö tätä syödä?"

On se vaan sellainen nirsoilija. Meidän M&M:stä on ollut Nellin raksut jo useamman viikon loppu (tai sitten menen aina väärään aikaan ostamaan niitä) ja olen joutunut ostamaan kaikenlaisia muita raksuja. Ei vaan tunnu maittavan ne muut. Pakko vaan on jotain syödä kun nälkä on tarpeeksi suuri. Näin se tuntuu ainakin olevan.

maanantai 15. lokakuuta 2012

Ennen ja jälkeen

Ensimmäisellä viikolla

Muistan vieläkin sen hetken jolloin näin Litan pennut ensimmäistä kertaa kantokopassa heinäkuussa. Olin täysin pentujen lumoissa. Voi kun ne oli ihania! Tuntui ettei mikään tässä maailmassa voi olla niin pientä ja viatonta. ( Uskon että tunne on sama kertaa tuhat kun joku saa oman vauvan. ) Hoitaminen oli helppoa. Kävit punnitsemassa pentuja vähintään sen kaksi kertaa päivässä, putsasit silmiä ja silittelit välillä. Lita ei kaivannut ulos makuuhuoneesta vaan nukkui siellä hyvillä mielin. Lita hoiti pissattamiaeb ja kakattamisen. Itse kävi kiltisti suljetussa astiassa.

En sano etteikö pennut olisi olleet ihania kun ne kasvoivat ja oppivat temmeltämään. Täytyy vaan myöntää että elämä helpottui huomattavasti pentujen lähdettyä. Nyt sen vasta huomaa kuinka paljon pennuissa loppujen lopuksi oli vaivaa. Kaikki se siivoaminen ja yöt kuunnellen Litan meukkaa makuuhuoneesta. Huh!

Onneksi se on ohi tältä erää. Täytyy todellakin miettiä niitä toisia pentuja. Kämppä koki kyllä sellaisen turmion pentujen vuoksi etten tiedä suostuuko mies enää lähteä samaan rumbaan.

Viimeisellä viikolla

Nuppu the Cattybear

Nuppu ilmiselvästi haluaa nukkumaan ja kaipaa uniseuraa.

Koska työpaikallani on päätäitä bongattu, päätin vaihtaa kaikki lakanat (meiltä, mieheltäni tai minulta, ei ainakaan vielä onneksi löydy) ja samalla viedä peiton, tyynyt ja unikaverin saunaan. Ja koska unikaveri meni yöksi saunomaan, saa Nuppu täyttää Tikrun paikkaa.

Olen pahoillani huonolaatuisista kuvista. Minusta on tullut laiska ja bloggaan nykyään paljon kännykällä. Kuvatkin ovat siis kännykästä.

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Toys toys


Mieheeni iskee aina välillä lellimisvietti. Harmi vaan että yleensä lellimisen kohteena on kissat enkä minä! :) Lelliminen näkyy ensinnäkin äänensävyssä, jolla mieheni puhuu, kun hellanlettas pikkuisille kisuille pitää saada jotain huisin hauskaa, tui tui. Okei ei tuo mies koskaan sano hellanlettas tai pikkukisu, mutta kaikkea muuta vastaavaa lellittely-puhetta pulppuaa.

Jos siinä vaiheessa sanon ettei kissat nyt juuri tarvitse esinettä X, niin vastaus on "jos mää haluan ostaa mun kullalle tän niin määhän ostan" tai "kyllä mun murun täytyy saada tällänen" tai "shh!". En valita, on kiva että kissat saa uusia leluja ja tavaroita. Yleensä niitä tulee vaan ostettua juuri silloin kun ei olisi rahaa..


Nyt ostimme vihdoin tuollaisen pallon, jonne saa sisälle herkkuja. Palloa pyörittämällä herkut putoaa pallosta. Olemme monasti katselleet kyseisiä leluja, mutta ne ovat aina olleet kovasta muovista tehtyjä emmekä siksi ole ostaneet. Kova muovi + laminaatti = epämiellyttävä yhdistelmä. Nyt M&M:n myyjä hoksasi, että koirille on samanmoisia pyöritä palloja, jotka on tehty kumista tai muusta vastaavasta materiaalista. Ja koska on olemassa myös pieniä koiria, löytyi kissoillemme sopivan kokoinen pallo noin7€ hintaan. Ja jälleen Trixien lelu.

Lelu oli suosittu ja kummastusta herättävä. Harmi vaan että se mahtuu sängyn alle. Siellä se taitaa olla nytkin.

"Tossa se nami äsken oli, mistä se tuli..."

Lita lataa akkuja

Väsynyt Lita

Pennut lähtivät siis viime keskiviikkona kasvattajan luokse asumaan, koska täällä meillä alkoi kissamaailma seota. Edelleen ollaan etsimässä tasapainoa ja sitä arkea mikä täällä oli ennen pentujen syntymistä ja tänne tuloa.

Keskiviikkona Lita ei oikein tuntunut vielä ymmärtävän että pennut ovat lähteneet. Vasta torstaina Lita oli hieman rauhaton ja vaelteli kovasti pitkin asuntoa miukuen ja maukuen. Mies oli sitä mieltä, että Litalla on kiima. Itse en kyllä allekirjoita tuota, sillä nyt taas eilen ja tänään Lita on ollut hiljaa. Eikä se torstain ääntely ollut sellaista kiiman "hellou"-ääntelyä. Lita kuitenkin meni useaan kertaan torstaina makuuhuoneeseen, jossa vietti viikot pentujen kanssa, ja jäi kummastuneena keskelle huonetta miukumaan. Tiedättekö tunteen,joka tulee kun ymmärrätte kissaanne pelkästään tämän katseesta. Vaikka ette puhu samaa kieltä ettekä aina edes ymmärrä toisianne, mutta sitten tulee hetkiä jolloin tasan tiedätte mitä kissa ajattelee. Näin oli torstaina Litan istuessa makuuhuoneessa. Kun se pieni valkoinen sinisilmäinen kissa katsoi suurilla silmillään suoraan omiin silmiini, tiesin tämän miettivän "minne minun vauvani on mennyt..." ja itku kurkussa siinä ihan ääneen sanoin että voi pieni kun vauvat lähti nyt maailmalle.

Perjantaina Lita nukkui ja nukkui. Nukkui, nukkui ja nukkui. Sama oli eilen ja tänään. Välillä mietin, että voiko kissa masentua. Oliko huono että pennut lähtivät kaikki kerralla? Vai onko Lita vaan niin väsynyt pentujen jäljiltä että nyt lataa akkujaan?

Niban kanssa Litalla on edelleen sukset ristissä. Olemme pitäneet kaikkia ovia auki, jotta Lita ja Niba tottuisi toisiinsa taas. Torstaina päivällä tilanne näytti ihan hyvältä, mutta sitten yöllä heräsimme siihen kun nämä kaksi juoksi peräkkäin sähisten ja muristen. Jouduimme ottamaan Litan meidän kanssa makkariin ovien taakse ja Niba sai jäädä lipastonsa päälle. Perjantaina mieheni piti Niban ja Litan erossa toisistaan koko päivän ja yön. Seurauksena oli Niban pissaaminen meidän sängylle. TAAS! Alan uskoa että Niba osoittaa mieltänsä tällä tavalla.

Niballa on ollut kovin jännää..

Eilen annoimme ovien olla päivän ajan auki ja yöksi otimme Niban taas meidän kanssa makuuhuoneeseen. Aamuyöstä alkoi oven kaapiminen kun osa kissoista halusi makkariin sisälle ja sitten taas osa halusi ulos. Koita siinä nyt sitten nukkua. Litan kaapimisen uskon johtuvan siitä, ettei tämä halua olla yksin ilman ihmisen seuraa. Onhan Lita joutunut olemaan heinäkuusta saakka yöt makuuhuoneessa ovien takana. Viime yönäkin Lita kaapi ovea ja miuku hirveän paljon, mutta heti minun mentyä olohuoneen sohvalle nukkumaan, rauhoittui myös Lita eikä kaapinut enää ovea. Litaan on iskenyt ihmisläheisyyden-kaipuu.

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Itkuhan siinä tuli..

Nyt pennut ovat poissa ja elämä meidän katon alla hiljentynyt. On niin outoa kun ei ole pieniä miukujia ympärillä. Niin kovasti kun yritinkin olla itkemättä, en siihen kyennyt. Kun kasvattajan kanssa saimme tavarat tämän autoon ja palasin takaisin rappuun tunsin kuinka kyyneleet alkoi kertymään silmiin. Hississä helvetti pääsi irti. Itkin ja itkin. Itkin kunnes olin niin väsynyt etten enää jaksanut itkeä. Olen aina ollut tälläinen itkijä. Hurjaa kuinka paljon sitä kerkiää kiintymään näinkin lyhyessä ajassa.
Ikävä tulee olemaan kova seuraavat päivät. Tiedän sen.
Viliä tulee kaikista kovin ikävä. Se oli mun ehdoton lemppari!

 Toivottavasti pennut saavat rakastavan kodin! 

Pentujen plussat ja miinukset

Laitetaan näin alkuun hieman Simon's Cattia :


Kun kuulin että Lita sai 5 pentua olin innoissani; mitä enemmän sen parempi, ajattelin. Ja ennenkuin Lita edes tuli meille olin ihan hiton innoissani kuullessani kasvattajan suusta että Litalla täytyy tehdä pentue, jos sijoituskissa halutaan. Nyt tämän hetkiset fiilikset ovat hyvin sekavat. Olen toisaalta hyvin, HYVIN helpottunut, että pennut lähtevät, mutta toisaalta erittäin kovasti harmissani.

Eilen taas istuessani sohvalla, oli vierelläni viisi ihanaa pientä pentua, joita katsellessa tuli itselle hyvin levollinen ja rauhallinen olo. Tunnelma oli ihana.

Nyt ongelmaksi on osoittautunut Niba ja Nelli. Pennut eivät suoranaisesti ole tähän syypäitä, mutta valitettavasti niiden tulon jälkeen tilanne on mennyt vain pahemmaksi mitä vanhemmaksi pennut ovat kasvaneet; Niba stressaa enemmän kun ne valloittavat tämän reviirin -> Niba kiusaa Nelliä aina kun mahdollisuus -> Nelli pissailee ympäri kämppää. Nyt ihan uutena ongelmana on tullut Niban pissailu!! Toissayönä heräsin siihen kun Niba päästi ihan uskomattomat pissat meidän sängylle. Ja pissalätäkkö ei ollut mikään pieni.(  Onneksi uutta pesuainetta oli vielä jäljellä. ) Pissa oli ihan hirveän voimakkaan hajuinen, mutta puhdistusaine peitti sen hajun! Laitoin sitä todella runsaasti ja heti pissaamisen jälkeen. Niban pissaamisessa sängylle ei voinut olla syynä pissa-astian likaisuus, joten sen täytyi olla mielenosoitusta tai pentujen hajun peittämistä. Pennut olivat meidän sängyllämme leikkimässä aiemmin illalla.

Pennut eivät siis ole ollut pärjää pumpulia ja unelmia. Vaan niistä on ollut suoranaista vaivaakin välillä. Ennen astialle oppimista pennut pissasivat lattialle niin paljon, että meidän laminaatti alkoi nauraa. Nyt he ovat saaneet myös yhden oven suojakarmin irti seinästä...kirjaimellisesti irti seinästä. Ja uusin villitys on tullut kakkaamisesta ulko-oven eteen. Tämä sai alkunsa siitä, kun pennut olivat vapaana asunnossamme, mutta mies oli laittanut sekä vessan- että pentujen makkarinoven kiinni. Näiden ovien takana on siis pissa-astiat. Huomasin mennessäni vessaan, että ulko-oven edessä on NELJÄT ihan hirveän hajuiset jätökset. Hyh-yh. Pennut ovat olleet vielä niin uunoja senkin suhteen että kävelet muitta mutkitta omassa kakassaan ja sitten lähtevät leikkimään vaaleille sohvillemme. Pissa-astioiden luona olevat seinät ovat myös saaneet osansa. Löytyy meinaan ihania ruskeita raitoja sieltä sun täältä.

Pennut ja Lita ovat asustelleet yöt sturdissa, joka on kuin iso pehmeä kantokoppa, mutta nyt sen sturdin "verkko" kohdat ovat raavittu niin, että sieltä pian mahtuu kissanpentu ulos. Varsinkaan Lita ei ole ollut kovin mielissään tästä sturdikodista ja on aika raivolla pyrkinyt pois sieltä. Makuuhuoneen oven vierestä on tapetti saatu repsottamaan ja ovenkarmi alareunasta irti. Nyt viime viikkoina ongelmaksi on osoittautunut myös kakkaaminen sturdiin, eli joka aamu edessä oli sturdin peseminen/putsaaminen riippuen "tuhon" määrästä.

Aikamoinen litanja eikä siinä ole vielä kaikki. Tuohon lisäksi kaikki miljoonat kerrat kun olen joutunut pesemään lattioita ja sturdia. Putsaamaan seiniä ja huonekaluja. Putsaamaan kissojen pissoja kun Niba ja Nelli ovat ressin alaisena. Komentamaan pentuja pois verhoista, pois roskakorista tai vaatehuoneesta.

Mitä ihanaa pennuissa sitten on? No ensinnäkin ne saavat mielen oikein rennolle tuulelle, kun katselee heidän nukkumista, leikkimistä ja tutkailuja. Toiseksi on ollut todella ihanaa seurata heidän kasvuaan.

Tänään pennut lähtevät klo17 jälkeen kasvattajan luokse asumaan siksi aikaa kunnes muuttavat uusiin koteihin. Vilistä E tulee samaan aivan ihanan sylikissan, joka rakastaa rapsutusta, pussailua ja ihmisiä. Vilperistä joku saa puolestaan hyvin leikkisän kaverin ja toivon ettei tämä tule ainoaksi kissaksi. Iita puolestaan tulee syömään uuden emäntänsä/isäntänsä perikatoon. Tamaran ja Rosan olisi hyvä päästä samaan kotiin, koska ovat olleet kuin paita ja peppu.

Vaikka rahaa, aikaa ja hermoja on vaadittu hyvin paljon, niin en vaihtaisi tätä kokemusta mihinkään!


Iita


Vili

Rosa

Vilperi

Tamara


tiistai 9. lokakuuta 2012

Päätöksiä päätöksiä...

Se on nyt sitten päätetty. Pennut lähtevät huomenna kasvattajan luokse asumaan. Ei miehellä kestä pää jatkuvien pissojen ja kakkojen putsaamisen kanssa. Ja kun mies ressaa, niin aloitan itse ressaamisen myös. Laitoin eilen viestin kasvattajalle, että koska pennut voisi muuttaa tämän luokse ja vastauksena tuli keskiviikkona. Eilen meinasi vähän taas itku päästä, kun Vili sylissä istuin sohvalla ja aloin miettimään, että ylihuomenna ei Vili tai kukaan muukaan pikkumiukuja ole täällä viipeltämässä.

Vaikka rakastan pentuja niin rakastan miestäni enemmän. Ja jos tämä ei enää jaksa ( ja olen huomannut tämän olevan ihan loppu ) niin pakko laittaa mies pentujen edelle. Saas nähdä mitä siitä seuraavasta pentueesta tulee, JOS me se päätetään teettää.

Pahoittelen kuvia, ne on otettu kännykällä...



perjantai 5. lokakuuta 2012

Pipsan manikyyrihoito


Pipsa kävi tänään 14.15 eläinlääkärin luona, kun tämän kynsi oli päässyt kasvamaan todella pahasti tassun anturaan. Pipsa oli kiltisti lähtenyt matkaan eikä ollut autossa edes miukunut. Hississä oli kuulemma vähän pitänyt ääntä, mutta hyvin pienesti. Eläinlääkärissä oli mököttänyt ja ell. oli naureskellut että kylläpäs sitä ollaan nyt loukkaantunutta. Kerran oli koittanut hypätä karkuun ja muuten oli pysynyt nätisti paikoillaan. On se vaan niin kiltti kissa !

Pelkäsin ettei kynttä saa leikattua saksilla ja Pipsa joudutaan rauhoittamaan. Onneksi näin ei kuitenkaan ollut vaan ell. oli napsinut alta puolen minuutin etutassujen kynnet niin lyhyiksi kuin suinkin sai. Suositus olisikin nyt että Pipsa kynnet pidetään hyvin lyhyinä, leikkausväli n.2 vkoa. Tästä täytyy muistaa pitää kiinni. Kaikin puolin Pipsa kuulemma näyttää hyvältä kissalta. Rokotukset ovat Pipsalla voimassa vielä ensi vuoden lokakuuhun, joten ei tarvitse niistäkään ihan heti murehtia. 

Eläinlääkäri reissu oli kestänyt 5-10min ja hintaa oli 57e. Suhteellisen kallista sanoisinko. Hinta-arvio olikin 60-90e. 

Meidän kynsisakset ovat ihan kelpo kapineet, mutta Pipsan kynsiä ajatellen olisi muunmoiset ehkä paremmat. En osaa oikein selittää kunnossa kuinka Pipsan kynnet kasvavat, mutta ne ei lähde kasvamaan kuten muiden kissojen kynnet. Ne kasvavat hyvin "leveinä". Täytyy joskus napsasta kuva. 

Pipsa lähettää terveisiä ja mukavaa viikonloppua kaikille !

torstai 4. lokakuuta 2012

Pipsa ja manikyyriaika perjantaina


Nyt on pakko myöntää että on tullut unohdettuna noiden isojen kissojen kynsienleikkuu. Ja näin myös Pipsan kynnet on unohtunut napsia. Huomasin viime viikon lopulla, että kaksi Pipsan kynttä on melko huonossa kunnossa. Tai ei kynnet ole huonossa kunnossa, mutta ne on jälleen kasvaneet kiinni tassun anturaan. Ihmettelen ettei Pipsa ole yhtään aristellut tassua. Menee ihan normaalisti raapimapuuhun, hyppii ja juoksee. Ajattelin ensin että alan itse leikkaamaan kynsiä, mutta ne on nyt sen verran paksun oloiset ja pahasti kasvaneet, etten viitsi meidän pienillä kynsisaksilla leikata. Niinpä mieheni varasi ajan eläinlääkärille perjantailta, jotta kynsi saadaan kunnolla hoidettua. Vähän on paha mieli, että tuohon jamaan on kynsi päässyt kasvamaan. Ei voi syyttää kun tyhmiä lahopäitä ihmisiä.

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Lisää pentuja??

Tuossa pari viikkoa sitten kasvattaja heitti esille aika mielenkiintoisen aiheen. Nimittäin toisen pentueen tekemisen. Aluksi ajattelin mielessäni, ettei se tule ikimaailmassa sopimaan miehelleni, kunnes toin asian esille ja yllätyin. Mieheni nimittäin sanoi, että pentue voidaan tehdä jos pennut voivat asua ensimmäiset viikot kasvattajan luona. Mieheni kun ei kuulemma jaksa sitä kakka-rumpaa, mikä on ennenkuin pennut tajuavat hiekkalaatikon idean. En voinut siinä tokaista takaisin kuin

 "JA SINÄKÖ OLET NIIN HIRVEÄSTI JOUTUNUT SIIVOAMAAN PENTUJEN VUOKSI?! " 
äänensävyn voitte kuvitella itse..

Välillä tuntuu, ettei mieheni oikeen ymmärrä kuinka hemmetisti teen työtä tämän asunnon siisteyden vuoksi. Tämä blogi ei kuitenkaan ole mikään parisuhde-blogi, joten jätetään tuo aihe yhteen kommentiin vain. 

Eli idea olisi, että Litalle laitettaisiin hormooni-implantti noin vuodeksi, jonka jälkeen Lita astutettaisiin. Pennut olisi ensimmäisen 5-7 viikkoa kasvattajan luona, kunnes osaavat käydä itse pissa-astialla. Kasvattaja puhui kyllä, että josko jo ensi keväänä tehtäis pennut, mutta kyllä tarvitaan enemmän tokenemis aikaa tästäkin rumbasta.


Asiaa täytyy nyt miettiä hyvin tarkkaan kaiken tämän sekamelskan keskellä. 
a) Jos Litan ja Niban välit eivät korjaannu, niin miten tänne voi mitään pentuja enää koskaan hankkia?
b) Jos tämä kaikki on nyt jo miehelle liikaa, niin kuinka tämä jaksaisi uudelle läpikäydä tämän?
c) Mitäs jos tämä eläintarhanhaju ei lähde vuodessakaan? -.-

maanantai 1. lokakuuta 2012

Pennut 11vkoa4pv







Niban neliöt on vähentynyt


Meillä on Niba joutunut asustelemaan meidän makuuhuoneessamme jo pidemmän aikaa aina päiväsajan. Öisin puolestaan Lita ja pennut ovat lukittuna yhteen makuuhuoneeseen ja Niba saa mennä vapaana pitkin muuta kämppää. Annamme siis Litan ja pentujen olla vapaana täällä, kun tulemme miehen kanssa päivällä töistä tai viikonloppuisin silloin kun heräämme. On tämä aikamoista pelaamista näiden tilojen ja kissojen kanssa. Myöskin vessanovi pitää olla suljettuna pentujen ollessa vapaudessa, sillä meillä on suihkussa vesikaivo tyhmästi seinässä, eikä lattiassa niinkuin nykyään kaikkialla muualla tuntuu olevan. Ja se kaivonreikä on vielä sen verran iso, että sinne kyllä mahtuu kissanpentu. 

Niballa tosiaan on käytössä päiväsaikaan 12neliötä. Hyvin Niba siellä tuntuu viihtyvän varsinkin kun miehen tietokone on siellä myös ja tämä istuu koneella suht paljon. Niba on aina ollut miehen perään ja yleensä hengaakin siellä missä miehenikin. 

Niballe on makuuhuoneessa raapimapuu, vessa-astia ja oma ruokailupiste, joten olot on täysin samat kuin muuallakin asunnossa, neliöitä vaan on hieman vähemmän. 

Kova luotto on siihen, että Niban ja Litan välit lämpenevät pentujen lähdettyä. Sama tilanne oli vanhempieni räggäreillä kun Usvalla oli pennut. Kun Usvalla oli pennut antoi tämä Ötökälle turpiin aina tilaisuuden tullen, vaikka normaalisti Ötökkä on heidän kahden kissan lauman johtaja. Kuitenkin kun pennut lähti, meni hierarkia normaaliksi eikä tappeluita enää syntynyt. Näin toivon meilläkin tapahtuvan. :-)