perjantai 29. kesäkuuta 2012

Meidän Vauvasta tulee äiti !

Nyt se on varmaa, pakko olla, meidän pienestä Litasta tulee äiti ! 


Tässä on nyt viikkoja seurattu Litan nisien kasvua, niiden väriä ja Litan mahan pingottumista. Vihdoinkin voi sanoa varmaksi, että pentuja sieltä on tulossa. Tiineys kestää n. 65 päivää eli meillä laskettu olisi heinäkuun toisella viikolla. Viemme Litan kasvattajan luokse synnyttämään ja otamme koko poppoon takaisin sittenkun kasvattaja on varmistunut pentujen kasvun ja kehityksen normaaliudesta. Hyvällä tuurilla(?) voimme saada Litan vauvoineen takaisin jo viikon päästä synnytyksestä. Pennuissa riittääkin sitten tekemistä ja seurattavaa. Täytyy pitää huoli, että pennut syövät ja paino nousee kokoajan. Punnitseminen tulee tehdä kahdesti päivässä. 

Mitenkä tiineys on näkynyt Litassa? No huomattavin muutos Litassa on pyöreys jonka jokainen huomaa. Tänäänkin eräs ystäväni totesi "Herranjestas Lita sää oot pyöristynyt". Tämä on varmasti näkyvin muutos ulkopuolisille. Tiineiden kissojen maha alkaa kasvamaan neljän raskausviikon jälkeen, mutta ulkopuoliset huomaavat tämän yleensä vasta kuudennen raskausviikon jälkeen. Seuraavaksi alkaa yleensä ruokahalu kasvamaan. Toiset antavat kissoilleen tässä vaiheessa kasvuravintoa eläinlääkärin ohjeiden mukaan. Kissaa ei ole pakollista viedä ell. näytettäväksi, useat kumminkin niin tekevät sillä ell. voi tunnustella, että kuinka monta pentua on tulossa. Lita olisi valmis syömään joka kerta kun menen keittiöön. Tämä tulee AINA omalle paikalleen jakkaran alle odottamaan kipponsa eteen kun edes käväsen keittiössä. Ruokaa uppoaa helposti kourallinen raksuja 3-4x päivässä sekä märkäruokaa pussin verran. Lisäksi Lita käy naksuttelemassa esillä olevia raksuja silloin tällöin. Litalla on myös liikkuminen vähentynyt huomattavasti. Tämä ei enää juoksentele Nupun, Niban ja Jekun kanssa pitkin kämppää, vaan mielummin makoilee meidän ihmisten sängyllä. Olis myös jännä huomata toissapäivänä, ettei raukka pääse enää selälleen. Kova oli yritys, mutta ei kumminkaan tarpeeksi. Liikkumisen rajoittuminen on täysin normaalia. Tässä vaiheessa kissat eivät yleens juuri edes venyttele, vaikka normaalisti kissa venyttelee esim. herättyään torkuilta tai maattuaan kauan samassa asennossa. 


Lita on todella paljon vain maannut viime päivinä. Taitaa masu alkaa painamaan. 


Mitä on edessä? Käytöksen muuttuminen synnytystä varten. Seitsemän raskausviikon tienoilla kissa alkaa jännittymään ja hieman "hermostumaan". Mukavan paikan etsiminen on pääasia. Sopivaa pesäpaikkaa etsiessään kissa yleensä juttelee paljon. Kun sopiva pesäpaikka löytyy, alkaa sen sisustaminen eli kissa tekee siitä mieluisen. On tärkeää ettei ihminen mene koskemaan pesään muutakuin pakon edestä. Kissa on tarkoin valinnut paikkansa tuleville vauvoilleen. Seitsemän viikon aikoihin alkaa myös sikiöiden liikehtely, mikä aiheuttaa tulevalle äidille hieman olemisen vaikeuksia, jota kissa pyrkii helpottamaan venyttelyllä ja kieriskelyllä. 



Ai mikä masu? <3




torstai 28. kesäkuuta 2012

Usva-kissan pikkumiukujat #3

Kävimme katsomassa vanhempieni luona pieniä kissavauvoja jälleen, ainut oli etteivät he enää olleet pieniä ! Kaverit olivat jo melkein 12vkoa vanhoja. 24.6. tuli 12vko täyteen ja me kävimme kylässä 20.6. Jännä ajatella, että meidän pienen pieni Litamme oli noiden pentujen kokoinen silloin kun saimme tämän. Lita kyllä tuntui paaaljon pienemmältä, mutta ehkä siihen vaikutti se, että olimme katselleet omia "isoja" kissojamme jo pitkään. 

Pikkuset oli kasvaneet hurjasti !

Tiedän, että äitini haluaisi jo päästä eroon pennuista, jotta elämä Usvan ja Ötökän kanssa palaisi hiljalleen ennalleen. Olen omalla kohdallani alkanut miettimään hieman enempi mitenkä pystyn luopumaan Litan pennuista sittenkun nämä täyttävät maagisen 12vkoa. Vai onko itselläni sama tilanne sitten kuin mitä äidilläni on nyt, etten malta odottaa eroon pääsyä? Kyse ei ole siitä etteikö äitini pitäisi pienistä pennuista. Vaan ongelmana on Usvan suojeluvaisto. Usva ja Ötökkö on ollut hyvät ystävykset alusta saakka. Molemmat oli aina hieman hukassa jos toista ei heti löytynyt, eikä rauhottuminen tullut kuuloonkaan ennenkuin kaveri löytyi. Usva on synnyttänyt kaksi kertaa aiemmin pennun, mutta molempina kertoina pentu kuoli. Uskon, että kyllä kissakin osaa kaivata poissaolevia pentujaan. Ainakin Usvan käytös oli normaalista poikkeavaa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun Usavan masussa oli enemmän kuin yksi pentu. Ja olikin hienoa kun molemmat pennut lähtivät kehittymään ja kasvamaan ilman mitään komplikaatioita. Usva on antanut ihmisten käsitellä pentujaan synnytyksestä saakka (on kuitenkin vartioinut pentuja aina vieressä, jos pentu on ollut ihmisellä), mutta ei anna Ötökän mennä lähellekkään pentuja. Niimpä äitini on joutunut pitämään Ötökkää ja Usvaa eri huoneissa koko tämän pentu-hössäkkä -ajan. Äitillä on myös ehkä pieni pelko ettei Usvasta ja Ötökästä tule enää kaveruksia, mutta sen näkee sitten ajan kanssa. Toivon vaan syvästi ettei meillä tuli tuollaista probleemaa.  


Aluksi sitä ollaan näin pieni ja suloinen

Sitten ollaankin jo hieman isompi-pieni ja suloinen

Nyt sitä näytetään jo enemmän kissalta. Edelleen ollaan  vielä-isompi-pieni ja suloinen

Pennut olivat todella vauhdikkaita ja ketteriä. Oli jännä nähdä kuinka paljon pennut muistuttivat luonteeltaan Usvaa. Tyttö-pentu oli samanlainen huutelija kuin äitinsä. Joka kerta kun tytön nosti syliin, alkoi hirveä miukuminen. "I will do like my mummy does".

Poika-pentu oli sydämmet sulattava tapaus. Näki selvästi että tämä nautti sylissä olemisesta, ei huudellut eikä ihan hirveästi yrittänyt poiskaan. Heti kun äitini laittoi pennuille ruokaa, niin tuli kiire pois sylistä ja syömään. Äkkiä se ruokalautanen tyhjentyi. Pennut syövät jo ihan Whiskasin penturuokaa (märkää), mutta myös keitettyä kanaa. Harjoittelu raksuihin on myös alkanut.