torstai 31. toukokuuta 2012

Meidän Vauvasta tulee äiti?

"Katoppa sen Litan tisuja" -j
"Joo...ei täältä karvojen joukosta löydä mitää!" -t
* pitkiä sekunteja*
"Kyllä nää on ihan turvoksissa!" -t
"EIKÄ!?" -j



Minulta on töissä työkaverini kyselleet kovasti, että joko on tietoa tuleeko pentuja, ja olen vastannut kokoajan ettei sitä tällänen tavis-kissaihminen vielä osaa katsoa, mutta perhana ! Kyllä oli Litan nisät turvonneet. Viimeksi viime viikolla tunnustelin niitä, kun laskeskelin että vappua seuranneesta viikosta alkaa oleen aikaa, mutta silloin ne eivät vielä olleet turvonneet. 

Herrahan oli viihdyttämässä niin meitä ihmisiä kuin Litaakin 9.5.-12.5. eli 3 viikkoa sitten. Kasvattaja laittoi tällä viikolla viestiä, että Litan nisien pitäisi alkaa turpoamaan ja punertamaan 3-4vkon päästä astutuksesta, jos astutus on onnistunut. Vielä nisät eivät punertaneet, mutta turvonneet ne olivat. Huomattavasti viime viikon kurkkailusta. Kasvattaja myös muistutti, että aina on valeraskaus-mahdollisuus, mutta pidetään meidän Litalle peukkuja ja tassuja ylhäällä, että kaikki onnistaisi. 


maanantai 21. toukokuuta 2012

Hämähäkki-Risto

Meidän kaikista kissoistamme Nelli on varmaan erikoisin luonteeltaan. Nelli on erittäin utelias, itsepäinen (kuten kaikki kissat tuntuu olevan), seurankipeä ja kaikinpuolin ihana, mutta Nelli on myös hyvin alistuva ja arka omalla tavallaan.

Nelli tuli meille tavallaan pakosta. Lähdimme hakemaan porukoilleni kissaa erään mökkireissun päätteeksi. Nelli oli sisaruksiensa kanssa maalla, navetassa. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä kun omistaja antoi Nellin laatikosta. Isäni oli meidän mukana ja päätti siellä jo, että tämä kaveri lähtee mukaan. Omistaja oli sitä mieltä, että Nelli voitaisiin ottaa mukaan vaikka heti, koska Nelli osasi käydä astialla ja syödä itse. Astia-hommaa olen ihmetellyt, että mistä he tiesivät sen, koska Nelli eli navetassa enkä minä ainakaan nähnyt siellä astiaa missään? Ja miksi navetassa/tallissa ylipäätään olisi kissanhiekka-astia?

Kuitenkin...Nelli on hyvin HYVIN pieni lähtiessään mukaamme. Niin pieni, että monet sitä paheksuisi. Tarkoitus olis siis, että Nelli menee porukoilleni, mutta koska Nelli aiheutti pikkusiskolleni niin pahaa allergiaa, jouduimme me mieheni kanssa ottamaan Nellin. Toinen vaihtoehto olisi ollut myydä Nelli eteenpäin. Päivääkään en ole katunut Nellin tuloa meidän perheeseemme. Nelli oli tuolloin meidän neljäs kissamme. Eikä ne kissat siihen loppuneet kuten hyvin tiedämme ! 

Ensimmäinen päivä uudessa kodissa


Nellissä erikoista on myös tämän tassut ja niissä olevat "peukalot". Meille kerrottiin, että on harvoja kissoja, joilta tämä peukalo löytyy. Kyseessä on siis joku geenivirhepaholainen. Vaikka peukalo on erittäin söpö, on se luonnossa eläville kissoille huono juttu. Kissat eivät nimittäin osaa vetää kynsiänsä sisään näistä peukaloista, joten luonnossa metsästäminen voi tuottaa ongelmia. Tämän ongelman huomaa hyvin Nellin kävellessä laminaatilla, kun kokoajan kuuluu pieni "tip tap tip tap". 



Huomatkaa pieni peukalo ^_^

Nelli ei aluksi kaivannut juurikaan ihmisiä ja oli aika paljon omissa oloissaan, mutta pikkuhiljaa tämä alkoi kaivata rapsutusta ja hellyyttä. Syliin Nelli ei kumminkaan tule edes tänä päivänä ellei itse niin tahdo. Välillä kyllä on niitäkin päiviä, kun Nellin on pakko päästä syliin köllöttelemään. Harvemmin kuiteskin. Uskon, että Nellin leikkaaminen on vaikuttanut hellyyden kipeyteen lisäävästi, koska Nelli ei koskaan ole eri huoneessa kuin ihminen. Jos istun sohvalla 12h päivästä, niin voin olla varma, että Nelli on kanssani sohvalla 12h. Kun tulemme illalla nukkumaan, Nelli tulee mukana. Eikä Nelli poistu sängyltä kuin korkeentaan muutamaksi minuutiksi syömään tai astialle, mutta normaalisti nämäkin asiat hoidetaan vasta ihmisen herättyä. On kello sitten aamulla 5 tai aamupäivällä 12, niin Nelli nukkuu kanssamme ja herää kanssamme uuteen päivään. Jos ensimmäinen asia mitä ihminen tekee on vessassa käyminen, niin Nelli tulee myös vessaan ja käy astialla. Nelli on kuin varjo, joka seuraa aina. Ainut asia minne Nelli ei yleensä tule, on vessa/pesuhuone, kun ihminen on suihkussa. Liekö jäänyt traumat suihkureissuista? 

Suloinen pieni kerä vierelläni sohvalla
Välillä täytyy nukkua hieman isommin !

Nelli on hyvin leikkisä kissa ja välillä tuntuu ettei tälle ole tarpeeksi aktiiviteettia täällä. Myös se, että kissoja on kuusi ja kun alat yhtä leikittämään niin mukana heti ainakin kolme muutakin. Ja koska Nelli on alistuvaa-sorttia, antaa tämä tilan muille ja menee itse seuraamaan vierestä. Tästä kumminkin näkee, että mieli tekee leikkiä, mutta ei voi kun siinä on Niba ja Nuppukin. Täytyisi varmaan lukittautua Nellin kanssa kaksistaan johonkin huoneista ja näin leikittää pelkkää Nelliä. Kumminkin Nupunkin kanssa tuli aina naksuteltua kaksistaan makkarissa.

Meillä on Nelli hieman alakynnessä aina muiden kissojen kanssa. Kyse ei voi olla siitä, etteikö Nelli pärjäisi muille, kun nämä alkaa isottelemaan. Nelli kumminkin lähtee aina karkuun sähisten ja yleensä juoksee sängyn alle. Sitten kun ihminen menee sängyn luo huutelemaan Nelliä pois sieltä alta, tämä tulee hyvin varoen pois katsellen joka puolelle, että missä se "kiusaava" kissa on. Aluksi se oli vain Niban kanssa tälläistä, mutta nyt Nuppu ja Lita on alkaneet samaan hommaan. Pahin edelleen on kuitenkin Niba. Välillä joudumme monta kertaa päivässä hermostumaan Niballe, kun tämä uudestaan ja uudestaan ajaa Nelliä nurkkaan ja läpsii tätä. Onko sitten kyseessä kaapin paikan näyttämistä vai mitä? Välillä käy ihan sääliksi Nelliä, kun tuntuu että Nuppu ja Lita jatkaa sitten aina siitä kun saamme Niban pois tilanteesta. Nelli on kuitenkin ketterä ja muutoin rohkea kissa, niin miksi tämä antaa näiden muiden isotella itselleen? Nämä kaikki tulee keskenään toimeen, sillä monesti kaikki nukkuvat yhdessä tai hoitavat toisiaan, niin mikä sen tilanteen aina saa aikaiseksi, että se yksi pitää ajaa sängyn alle?

maanantai 14. toukokuuta 2012

Usva-kissan pikkumiukujat #2

"Jaa niin...arvaappa mitä äiti sanoi kun soitin sille." -j
"No?" -t
"Siellä on Usavalla kiima!" -j
"Et ***** ole tosissas?!" -t
"yep.." -j


Pieni 6viikon ikäinen poika-pentu. <3

Lähdimme miehen kanssa anoppilaan eilen työpäiväni jälkeen. Täytyihän sitä mennä äitiä katsomaan, kun tänään oli äitienpäiväkin. Hyvää äitienpäivää vaan kaikille äideille ! Yksi syy lähtöön oli myös ne ihanat pienet kissanpennut, joiden tiesin olevan siellä. Niiden näkemistä odotin koko työpäivän ja jaksoinkin hymyillen pitkän päivän läpi, kun tiesin että pian pääsen leikkimään pentujen kanssa.


Voin sanoa, ettei ollut mitään helppoa yrittää napata kuvaa näistä kavereista. Vauhtia riitti ja kaikki ympärillä
oli niin mielenkiintoista ettei paikallaan voinut olla! Kuvassa on tyttö-pentu.

Pennut ovat nyt noin 6 viikon ikäisiä. Äitini on monesti puhelimessa puhunut kuinka ne pikkuset viipottavat jo kovasti siellä, mutta en olisi uskonut vauhtia löytyvän ihan niin paljoa ! He leikkivät paljon keskenään, mutta myös rapisevat tunnelit ovat kova juttu. Niissä oli kiva pyöriä ja jahdata sisarusta niiden läpi. He leikkivät myös mielellään oikeestaan millä tahansa kun heitä vain leikitytti. Sormet ja varpaat kelpasivat, mutta narut olivat mieluisempia. 

Oli ihan hassua kun ihan kesken leikin he väsyivät ja torkkuivat hetken. Sitten taas oli vauhtia ja leikit jatkuivat. Pentuja on siis kaksi, tyttö ja poika. Tuntui että tytöllä oli paljon enempi energiaa kokoajan kuin pojalla, ja muutenkin poika tuntui vähemmän riiviöltä kuin tyttö. Pojan sai nukahtamaan syliinkin kun vain piti tätä sylissä ja rapsutteli. Hetken kuului miukunaa ja oli pientä vastustusta havaittavissa, mutta äkkiä kaverit myös rauhottuivat ja nukahtivat. Tyttöä en saanut nukahtamaan syliini kertaakaan. 

Täytyi huilata hetki kun oli niin rankkaa keikkua sohvalla.

Pennut ovat kovia syömään. He opettelevat pikkuhiljaa tavalliseen kissanruokaan, niin märkään kuin kuivaakin. Kuivamuonana heillä on Applawsin Kitten -raksut ja märkäruokana heillä on RC:n Babycat vuokaruokaa, jota sekoitetaan keitettyyn kanaan. Pennut punnitaan edelleen joka ilta ja heidän painon nousuaan seurataan. Nyt punnitus ei ole enää niin tärkeää, kun vanhempani näkevät aina että pennut syövät, mutta pienempänä punnitseminen oli todella tärkeää. Tyttö on ollut painoltaan kokoajan hieman kevyempi kuin poika, mutta molemmat ovat kasvaneet hyvin tässä viikkojen aikana. Poika painoi eilen päälle 800g ja tyttö oli hieman alle 700g. 


Tyttö ja poika syömässä babycat-vuokaa ja keitettyä kanaa. Miten noin pieneen kissaan mahtuukin niin paljon ruokaa?

Pentujen äiti, Usva, on hyvin tarkka pienokaisistaan. Tämä ei juuri päästä pentuja näkyvistään ja jos pennut alkavat miukua, tulee Usvalle hätä ja on pakko tulla heti tarkastamaan, missä pennut ovat. Usva antaa kyllä velloa ja nostella pentuja, mutta tälle on tärkeää, että pennut ovat näkyvillä. Usvalla on nyt muutenkin hieman pasmat sekaisin kun kaiken kukkuraksi iski kiima jälleen. Usva ei oikein tiedä tulisiko nyt huudella miehille vai olla äitinä pennuille. 

Usva tarkkailee pentujensa touhuja
Kissojen kiiman aikaiset huudot ovat ehkä ärsyttävintä mihin olen törmännyt. Ensimmäinen päivä yleensä menee siihen, että ihminen hieman naureskelee asialle ja säälittelee huutelevaa kissaa, kun tietää ettei kisu paralle helpotusta löydy. Huudon kuitenkin kestäessä noin 5-6päivää on hermot suhteellisen kovalla. Öisin ei saa nukuttua,sillä yö on kiimaisen kissan lempi aikaa huudoille. (Kuunnelkaapas joskus kissojenne huutoa, eikös kuulosta siltä kuin kissa sanoisi "hellou"?) Olen äitini kanssa monesti kironnut kiimaisia räggäreitämme, mutta silti olemme olleet iloisia omistaessamme tytöt. Pääsin kokemaan kolli-kissan kiiman Litan urhon kautta ja voin sanoa, ettei Litan huudot tunnu juuri miltään verrattuna herran hellou-huutoihin. Olimme mieheni kanssa iloisia kun pääsimme yöksi vanhempieni luokse, kun olimme joutuneet muutaman viime yön kärnimään kissojen hellou-huutojen vuoksi. Sitten soittaessani äidilleni tauolta töistä äiti ilmoittaa Usvalla olevan kiiman. Tämä jää vanhempieni onneksi Usvan viimeiseksi kiimaksi, sillä seuraavaksi on vuorossa Usvan leikkaus. 

torstai 10. toukokuuta 2012

Litan astutus

Maanantaina se näkyi niin selvästi...Litalla oli alkamassa kiima ! 

Meidän pikkunen neiti

Laitoin samantien kasvattajalle viestiä, että nyt taitaa olla kiima alkamassa kun siihen malliin tyttö täällä tassuttelee ja juttelee. Vielä ei ollut varsinaista huutoa, mutta sellaista pientä juttelua. Pian tuli sitten viestiä takaisin että kolli olisi tiedossa, mutta se täytyy käydä hakemassa. Tiistaina sitten kasvattaja kävi hakemassa kollin luoksensa ja eilen kävimme mieheni kanssa hakemassa tämän meille. 

Lita on siis vuonna 2009 syntynyt ragdoll-neiti. Jouluna saimme kasvattajalta kuvaviestin, jossa oli ragdoll-pennun kuva ja teksti "tämmöinen saattaisi olla teille tiedossa". Eikä tarvinnut kahta kertaa miettiä otammeko neidin. Vielä ei ollut kuitenkaan kasvattajan puolesta varmaa tulisiko kyseinen pentu meille vai ei.

Kävi kuitenkin niin, että kyseinen pentu tuli meille. 

Kävimme katsomassa Litaa kasvattajan luona kerran ennenkö tämä tuli meille. Puhuimme kasvattajan kanssa siitä, mitä tarkoittaa ottaa kissa sijoitukseen. Pääideana on teettää sijoitukseen annetulla kissalla pentue tai pari riippuen siitä minkämoisia pentuja syntyy. "Valioyksilöt" ovat tähtäimessä. Kun pennut on tehty, tulee sijoitettu kissa leikata.

Kolli-herra. Tassut on kun leijonan ja turkki on pehmoinen kuin pumpuli.

Eilen siis haimme kollin tänne meille. Lita ja herra saavat viettää laatuaikaa keskenään yhdessä makuuhuoneistamme lauantaihin saakka. Kasvattajalta tuli hyvä kommentti kun puhuimme tästä kollista "Herra on astuttanut jo muita naaraita, että kyllä se hommansa osaa ja tietää". Ja juuri siltä tämä touhu on nyt vaikuttanut. 

Kolli on komea kuin mikä. Toivottavasti nyt pentujen kanssa onnistaa ja kasvattaja saa kauniita ja komeita pentuja. 

Laitoimme kollin kantokopan kanssa makuuhuoneeseen, jonka jälkeen toimme Litan sinne. Tutustuminen sujui suhteellisen hyvin, mutta voi kuinka alkoi käymään sääliksi meidän pientä tyttöä, kun tämä herra on ainakin tuplaten Litan kokoinen. En tiedä kuuluuko asiaan, että Lita sähisee herralle nyt oikeastaan kokoajan, mutta asiasta täytyy ottaa selville kun kasvattaja soittelee. Tuntuu ettei Lita oikeen pidä tästä uudesta tuttavuudesta. Liittyykö se sitten astutuksen kivuaalisuuteen vai vierastamiseen. Tiedä häntä. Kyllä illalla oli vaikea saada unta viereisessä makuuhuoneessa, kun kuuli kuinka Lita huusi herran jahdattua tätä "leikkimään". Yö meni kuitenkin suhteellisen rauhallisesti. En tiedä nukkuiko molemmat tai nukkuiko kumpikaan, mutta ainakin molemmat ovat hengissä ja ovat syöneet hyvin.

Ensin täytyi katsella hieman kauempaa...
...mutta kyllä sitä uskallettiin sitten lähempääkin haistella.