lauantai 30. heinäkuuta 2011

Kynsien hoitaminen

Kissojen kynsien leikkaus. Se on välillä yhtä taistelua, välillä kaikki sujuu leikiten. Kun kissa on tarpeeksi väsynyt, saan leikattua kenen kynnet tahansa. Toinen keino on saada heidän huomionsa jonnekkin muualle kynsileikkureista ja kynsistään. Olisi pitänyt vain totuttaa kaikki kissat kynsileikkureihin heti pennusta saakka. Hyvin näkee kuinka paljon helpompi on saada Nuppu ja Lita aisoihin kynsienleikkuun ajaksi kuin Niba, jolta ei oltu leikattu kynsiä kertaakaan ennenkuin minä tulin taloon kynsileikkureineni. :-)

Kynsisakset meillä on hyvin yksinkertaiset ja kyseiset sakset kuuluivat itseasiassa entiselle pupulleni, mutta olen huomannut niiden toimivan kissojen kynsiin vallanmainiosti.

Osku-pupun vanhat kynsisakset
Pienet mutta erittäin kätevät

Nibaa ei ole koskaan totuteltu kynsienleikkaamiseen ja harvemmin sen kynsiään tulee leikattua, sillä Niba pistää hyvin hanttiin. Toinen hantti-maakari on Nelli. Nelli ei yhtää tykkää jos sitä otetaan syliin tai muuten väkisin pidetään paikallaan. Nellin kynnet tulee myös harvemmin pätkittyä. Joskus jos Nelli on todella väsyneenä sohvalla vieressäni, saatan koittaa napsia sen kynsiä. Jekun kynnet tulee hoidettua myös melko harvoin pienoisten taisteluiden vuoksi.

Nupun kynnet saa leikattua, kun Nupun asettaa selälleen syliin. Muutaman kerran Nuppu koittaa aina päästä pakoon, mutta luovuttaa huomattuaan, ettei tässä nyt muu auta kuin maata tässä ja antaa ihmisen leikata kynnet. Litan kynnet saa myös helpoiten leikattua, kun hänet laittaa selälleen syliin. Litan voi, toisinkuin Nupun, asettaa syliin niin, että pää on pohvien kohdalla ja takamus on lähellä mahaani. Nuppu pitää asettaa "vankilaan" niin, että itse istun jalat koukussa esimerkiksi sohvalla, Nuppu tulee selälleen syliini pää vasemman käsivarteni päälle. Tällä samaisella kädellä painan kynnen esiin tassusta ja oikealla kädellä leikkaan kynnet. Pipsa on myös tässä asiassa helpon kissa hoitaa. Pipsa antaa hoitaa kynsiään, vaikka hän makaa sohvalla vieressäni.

Tällä kertaa Lita istui sylissä kun hoidettiin kynnet :-)

Ihmettelimme mieheni kanssa, että miksi Pipsa tuntuu ontuvan toisella etutassullaan välillä enempi ja välillä vähempi. Syy selvisi kun aloin viimeksi leikkaamaan Pipsan kynsiä. Yhden varpaan kynsi oli lähtenyt kasvamaan todella oudosti juurestaan saakka, hirveän paksuna/leveenä, vaikka normaalisti kissankynsi on melko ohut. Lisäksi tämä kynsi oli kääntynyt hyvin ärsyttävästi tassun anturaan, ja aiheuttanut anturaan pienen kovettuman. En tiedä, kuinka tämä kynsi on päässyt kasvamaan moiseksi ilman huomaamattani. Olenko viime kynsienhoito kerralla hypännyt kyseisen kynnen yli, vaikka yleensä tarkastan kaikki kynnet vielä lopuksi? Kynsi saatiin kumminkin lyhennettyä ja Pipsa ei ole enää ontunut tassuaan. Ontuminen siis mitä todennäköisemmin johtui tästä yli-pitkästä kynnestä, joka ärsytti anturaa. Eläinlääkärille asiasta pirautettiin ja ell. sanoi, ettei ole syytä viedä Pipsaa sinne näytille, jos antura ei eritä mitään eikä ontuminen jatku. Ajattelimme kuitenkin viedä Pipsaa näytille kun viemme 3 muuta kissaamme rokotukselle.

torstai 28. heinäkuuta 2011

Namskis !

"Ei meillä ole rahaa käydä pizzalla tänään!"

Nämä sanat tulivat suustani, kun mieheni ehdotti, että kävisimme syömässä pizzeriassa. Kesälomat tuntuu aina saavan lompakon mullinmallin ja menee hetki ennenkuin arki taas palaa talouteenkin. Kummasti minulla löytyy aina kumminkin sen verran rahaa, että saan ostettua kaikkea kivaa meidän karvatassuillemme. Tänään käytyäni kaupassa olin taas jonkun verran euroja köyhempi, mutta kissat sitäkin iloisempia. Kauppakassiin tuli mukaan Porsaan luutonta lapapalaa ja muutama puteli Pirkan kissanruoka-tölkkejä; tonnikala sekä sardiini. Eihän ne nyt niin hirveästi maksanut, mutta tässä tilanteessa olisi voinut ihan hyvin jättää kaupan hyllylle kun kaapista löytyy kumminkin ruokaa.

Ostin muutama vuosi sitten Barffista broilerin sydämiä sekä jonkinmoisia siipipaloja. Meille oli eläinlääkäri kertonut ruokavalion laadukkuuden vaikuttamisesta kissan elämään ja niimpä vietin sen illan InCat Foorumilla etsien tietoa laadukkaasta kissan ruokinnasta. Tunsin itseni maailman huonoimmaksi kissan elättäjäksi sinä iltana. Seuraavana päivänä kävimme äitini kanssa Barffissa ja olin ihan sillä fiiliksellä liikkeellä, että tähän taloon ei enää marketti ruuat tule, mutta paskan marjat. :-D Edelleen löytyy kaapista Latzia ja silloin tällöin Friskiesiä. Onhan se nyt turkasen kallista syöttää barffia kuudelle kissalle.Enkä jaksanut ymmärtää niitä kaikkia ravintoaine-jupakoita, joista olisi pitänyt sitten huolehtia. Niimpä ajattelin, että elätän nämä kissat ihan "normaalisti" kuten aina ennenkin. Kumminkin tälläiset lihaherkut ovat jääneet tavaksi. Sen verran meidän Pipsa ja Jekku söi innolla sydämiä ja siipipaloja, ettei niitä raaskinut jättää kokonaan pois. Kissat saavat kerran päivässä pakastimesta pienen pussukan, joka sisältää jotain herkkua.

Ensin pilkotaan

Sitten pakastetaan

Suurimpana ahmattina on Pipsa. Pipsa on alusta saakka ollut todella kova syömään ja välillä tuntuu hänen kärsivän dementiasta. Sillä kun ruokakipolta lähdetään pois, tullaan sohvalle hetkeksi hakemaan pari rapsutusta ja mennään taas raksuttamaan pari raksua. Pohjaton vatsa...tai ainakin roikkuva.


Pipsa:"Odotan tässä kiltisti, että saat pilkottua sen lihan.
Huomaathan että mää oon kiltisti?
Taidan ansaita jotain hyvää, eikös?"

Oih mikä ihana tuoksu. Pipsa ja Nelli odottaa herkkua.

Myös Jekku on melkein kaikki ruokainen kun kyseessä on raakaliha. Jekulla on hauska (tai ei niin hauska siivoomisen puolesta) tapa leikkiä lihan paloilla ennen syömistä. Lihaan tartutaan hyvin kaukaa kynnellä ja viskataan liha kymmenien senttien korkeuteen. Tätä toistetaan hetki ennen saaliin päätymistä masuun.

Nelli ja Nuppu syövät kyllä kaiken maailman leivänpäällis-kinkkuja, mutta aika huonosti raakaa lihaa. Tänään olin kummissani kun Nelli syöksyi lapapalojen kimppuun kuin ei olisi ennen ruokaa nähnytkään. Hyvä vain että maistui. Nelli on meijän tassuttelijoistamme laihin eikä pieni lisä kylkiluiden päälle olisi pahitteeksi. Yleensä Nelli ei koske muuhun kuin raakaan jauhelihaan tai maustamattomaan kanaan.

Niba saattaa joskus mauskutella jauhelihaa Nellin kanssa, mutta muuten on raksut ykkös energianlähde. Eipä Niba paljoa märkäruokaakaan syö.

Lita...voi meidän pikku-vauvaamme, kun eihän niin isoja palasia voi syödä mitä tämä ihminen siihen lautaselle laittaa tarjolle. Raakaliha siis menee, jos sen silppuaa raksujen kokoisiksi palasiksi. Taitaa Litasta kasvaa kunnon hieno-neiti.

"Kissani rakastaa ruokaa, ja minä rakastan kissaani!"

maanantai 25. heinäkuuta 2011

Älä pue mustaa

"Älä vaan pue mitään mustaa päälles kun tuut." Joudun sanomaan melkein aina tuon lauseen ystäville, jotka tulevat kahvittelemaan. Mustavaate ja kuusi kissaa eivät vain sovi yhteen. En tiedä onko meidän kissoissa jotain vikaa vai miksi heistä lähtee karvaa niin paljon? Tuntuu, että vaikka harjaisin heitä päivästä toiseen 24/7, silti sitä karvaa riittää vielä irtoamaan sohville, matoille, tuoleille ja leijailemaan ilmaan.

Jos kissoissa jostain en pidä, on se tuo karvanlähdön määrä. On ihana käydä esimerkiksi kylpylässä suihkussa ja sen jälkeen kuivata itsensä pyyhkeeseen, josta ei tartu karvoja naamaan. Tai ihana ostaa musta kaunis mekko, kun se ei ole vielä koristeltuna erivärisillä kissankarvoilla. Itse olen oppinut elämään karvojen kanssa ja olen oppinut ettei mustat vaatteet sovi meille kotiin, mutta vieras-parat. Aina hävettää kun he astuvat sisään ja pääsevät istumaan sohvalle on paidassa jo karvoja. Ja kuinkahan moni heistä ei kehtaa sanoa karvojen häiritsevän heitä?

Kissoistani ainoastaan yksi kissa silminnähden nauttii harjaamisesta. Nimittäin Pipsa. Pipsa heittäytyy kyljelteen ja yleensä selälteenkin harjauksen aikana. Muita saan harjattua pienen huijauksen avulla, he luulevat minun silittävän ja rapsuttavan heitä, eivätkä huomaa miten käsi vaihtuu harjaan. Auta armias jos kissa älyää harjan koskevan heihin. Ensin harjaa purraan hetki ja loppujen lopuksi lähdetään pois. En tiedä auttaisiko harjan vaihtaminen? Voisiko kissani olla sen verran hassuja, etteivät he tunnistaisi erinäköistä, kokoista ja muotoista harjaa kuin mitä meillä on nyt? Antaisiko he sitten harjata?

Harjailtiin Pipsan kanssa hetki ja karvaa olis lähtenyt vielä lisää ties kuinka



Jekkua ja Litaa harjailtiin.



Pipsan hyvä ystävä. Kampaa täytyy hoitaa aina välillä, sillä hoitaahan sekin Pipsaa. ^^

Olemme miettineet Furminaattorin ostamista. Meillä on nyt ollut käytössä ihan tavallinen kampa. Kyllähän sillä nyt karvaa lähtee, mutta en tiedä saisiko Furminaattorilla paremmin pohjavillan lähtemään? Mustin&Mirrin sivuilla kyllä sanotaan näin:

"Furminator Short-hair on uskomattoman tehokas pohjavillan- ja irtokarvanpoistaja. Vähennä helposti irtokarvan määrää huonekaluissa ja vaatteissasi. Furminator-karsta irrottaa irtokarvat ja pohjavillan vahingoittamatta tai katkomatta turkin päälliskarvaa."


Ehkä tuo täytyy käydä hakemassa kun seuraava tili tulee. Jospa se helpottaisi edes vähän?

lauantai 23. heinäkuuta 2011

Lucky Kitty - Vesilähde

Kesähelteillä on monesti tullut mieleen, että saako kissat tarpeeksi nesteitä. Jotkut sanovat, ettei kissa tunne janon-tunnetta, vaan kissa luulee vettä ruuaksi. Tästä syystä aina sanotaan, ettei vesikippo saisi olla lähellä ruokakippoja. Jos vesikippo ja ruokakippo ovat lähekkäin ja kissa käy ensin syömässä vaikka raksuja ja sitten siirtyy kohti vesikippoa, huomaa kissa ettei vesi maistu läheskään niin hyvältä "ruualta" kuin raksut ja näin ohittaa veden. Jos vesikippo löytyy jonkun matkan päästä ruokakiposta tai jopa eri huoneesta kuin missä ruokakippo on, herää kissan mielenkiinto vesikippoon helpommin ja yhtäkkiä vesi onkin hyvänmakuista "ruokaa".

Osaltaan tämä teoria kuulostaa järkevältä ja olen huomannut saman myös meidän kissoissamme. Meillä on pitkään ollut vesikippo ihan ruokakipon vieressä. Kissat ovat kyllä juoneet siitäkin vesikiposta ihan reippaasti ja vettä onkin saanut olla vaihtamassa päivittäin. Sitten kesän tultua, tuli keittiöön myös toinen vesikippo, mutta pienen matkan päähän varsinaisesta "ruokailupaikasta". Tuntui, että vettä alkoi menemään melkein tuplasti.Tuntui että melkein poikkeuksetta, aina kun kissat käveli tämän "toisen" vesikipon ohi, he pysähtyivät juomaan. Joskus se oli pari lipaisua, joskus ihan reiluummin. Vesikipon sijoittaminen eripaikkaan kuin normaali ruokailupaikka, tuntui olevan hyvä idea.

Toinen vesipiste hieman kauempana ruokailupaikasta

Mitä tulee teoriaan "kissa ei tunne janoa", en tiedä kuinka paikkaansa pitävä se on. Jos kissa ei tunne janoa laisinkaan tai erittäin vähäisesti, niin miksi melkeimpä kaikki meidän kissoistamme päätyy juomaan aina raksuja syötyään? Harvoin he menevät juomaan heti märkäruokaa syötyään, mutta raksujen jälkeen _aina_. Eikö voi olla, että raksut ovat niin kuivia tai "suolaisia", että ne pistävät janottamaan? Ja he ovat huomanneet, että janon-tunne katoaa kun lipittää vettä? Vai onko siitä vain syntynyt tapa, että raksujen jälkeen täytyy käydä myös toisella kipolla "syömässä tuota nestemmäistä mautonta ruokaa"? Täytyy joku päivä perehtyä asiaan paremmin.

Anyways..

Yksi päivä taas keskustelimme meidän kissoistamme ja heidän juomisestaan kun helteet eivät tuntuneet antavan periksi. Tajuavatko he juoda tarpeeksi vaikka kippoja on kaksi? Sitten mieleeni juolahti vesiautomaatit. No siinähän se. Päätimme tilata Zooplus:sta kissoillemme vesiautomaatin. Mieheni sanoi ensin ettei tollasta kusilaaria meidän kotiimme ota, mutta luettuaan vesiautomaateista, oli hänkin sen kannalla. Ja tilasimme vieläpä juuri sen kusilaarilta näyttävän. :-) Hintaa oli 69,90e ja tilaus tuli suoraan kotiovelle. En tiedä kummasta kissat oli enemmän innoissaan, pahvilaatikosta, jossa vesilähde tuli, vai itse vesilähteestä.

Laatikko oli erittäin suosittu oleskelupaikka vesilähteen asennuksen ajan


Kaikista uteliain kissoistamme oli Niba, joka oli heti tassujensa kanssa vesilähteen kimpussa. Hetken aikaa Niba laitto tassuansa lähteen aukolle ja kummasteli sitten märkää tassuaan. Hiljalleen Niba alkoi nuolemaan tassuaan, jonka jälkeen siirtyminen vesilähteelle oli loogista; "tätähän voi juoda". Mitä sanotaan kissojen oppimisesta matkimalla tuntuu olevan täysin totta. Kun Nuppu huomasi Niban lipittävän vettä lähteestä, oli lähteessä pian kaksi vaaleanpunaista kieltä.

Niba tassuttelee pulppuavaa vettä

Vesilähde on ollut todella mahtava hankinta, eikä ole hetkeäkään kaduttanut laittaa melkein 70e kissojen "vesikippoon". Vesilähteiden on huomattu lisäävän kissojen juomishalua ja näin ollen estävän erilaisia virtsasairauksia sekä munuaissairauksia. Se että maksan kerran 70e ja saatan sillä estää kissojeni esim. virtsakivet, tuntuu se pieneltä summalta verrattuna eläinlääkärikustannuksiin.

Emme valinneet halvinta vaihtoehtoa, koska usein halvalla saa juuri sitä. Lucky Kitty vesilähde on ollut todella hyvä vaihtoehto jo pelkästään kokonsa vuoksi. Koska vesilähde on keraaminen on sillä panoakin muutamia kiloja ja painoa tuo tietenkin vesi, jota mahtuu 1,5litraa. Vesilähde on myös pesukoneen kestävä, joten jos joku bakteerikammoinen ei luota käsintiskaamisen-taitoihinsa, voi hän laittaa sen pesuun astianpesukoneeseen. Veden "suihkuamista" voi säädellä; veden saa tulemaan ulos yllättävän lujaa. Moottori on äänetön, jos lähteessä on tarpeeksi vettä sisällä. Kiirreessä vettä voi lisätä vesilasilla reiästä, josta vesi laskeutuu takas lähteeseen sisälle. Varamoottori maksaa kyseiseen vesilähteeseen n.15e. Yksi huonopuoli vesilähteessä on ollut, nimittäin moottorin suodatin, joka tuntuu menevän meillä helposti tukkoon kissankarvoista. Syynä on tietenkin kissojen suuri lukumäärä (ja ehkä hieman laiska imuroija) ja näin ollen karvojen määrä lattialla, jotka helposti joutuvat lähteeseen. Onneksi tämäkin hoituu päivittäisellä putsaamisella ja veden vaihdolla. Pysyy ainakin vesi raikkaana kun on pakko vaihdella sitä niin usein. Kyllähän sitä meneekin paljon kun on kuusi kissaa juomassa.


Ensimmäistä kertaa päällä
Ainut asia mikä lähteessä on huolestuttanut on yhdistää kissa, vesi ja sähkö. Ennen lähteen tilaamista mieheni sitä ääneen miettikin, että mitähän siitä tulee kun yhdistää nuo tekijät. Päätimme kuitenkin kokeilla mitenkä lähde meidän perheessämme toimii. Ja hyvä että koitimme. Lähde on sen verran painava, ettei kissat saa sitä kumoon, eikä he leiki vedellä niin paljoa, että sitä roiskuisi vaaraksi-asti. Onhan meillä kotivakuutus. ;-)


Lita ja Niba 

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Naksutinkoulutusta

Innostuin eilen lukemaan InCat-foorumilta kissojen naksutinkoulutuksista. Olen useasti miettinyt koiran hankintaa siksi, että pääsen kouluttamaan sitä. Nyt on sitten hieman vaikeampi haaste edessä...

!Kissan kouluttaminen!

Monet näyttivät olevan erilaisilla keskustelu-sivuilla kissan kouluttamista vastaan. "Miksi kouluttaa kissaa? Antakaa kissojen olla kissoja". Jos kissa tuntuu pitävän näistä koulutus-hetkistä ja vieläpä tekevän sitä mitä koulutuksessa haetaan takaa, niin miksi kissan koulutus on niin väärin? Kyllähän kissa voi nauttia pienestä aivojumpasta, vaikka suurin motivaatio temppuihin taitaa olla nami.

Anyways..

Tilasin tänään Naksutuskoulutusta kissoille -kirjan netistä, enkä malta odottaa, että pääsen lukemaan sitä. Tiedän ettei kissoista saa samanlaisia temppu-kunkkuja kuin koirista, mutta on se ihanaa viettää kissan kanssa aikaa, vaikka sitten temppuja tehden. Lisäksi hankin tänään naksuttimen. Kokeilin M&M:ssä monia eri naksuttimia käteeni, ja matkaani tarttui 7,90e maksava naksutin.




Kokeilimme tänään Nupun kanssa istumista käskystä...en tiedä totteliko käskyä "istu", mutta tuntui ymmärtävän nopsaan idean, että "jos nyt istun tähän, niin kuuluu naks! ja saan namin". Ei muutakun harjoittelemaan temppuja, eihän sitä Kiinan muuriakaan päivässä rakennettu.