maanantai 25. helmikuuta 2013

Doppelganger



Meidän Niba ja Nuppu ovat ainakin omaan silmään niin tyypillisen kissan näköisiä kuin kissan on mahdollista olla. Olen katsonut monien kissablogien kuvia ja TODELLA monessa näkyy aivan Niban tai Nupun näköisiä kissoja. Mikähän siinä on, että vaikka kissoja on jos jonkinmoisia, niin maatiaiskissoista suurinosa tuntuu olevan (ainakin täällä Suomessa) tuollaisia Nupun ja Niban värisiä tai sitten harmaita raitakisuja, jonka itse varmasti nimeisin tuhansien muiden mukana Viiruksi. Voikohan tuo kuviointi ja nuo väriyhdistelmät olla jotenkin dominoivia tjn ja ne sitten aina periytyvät pennuille? Jos teillä on parempaa tietoa, niin jakakaa se ihmeessä, niin sihteeri saa yhden mieltä raksuttavan asian pois. 

Selailin Kisujen sivuja tuossa viikko sitten ja vastaan tuli yksi aivan Niban näköinen kissa ja kaksi aivan Nupun näköistä kissaa. Hassua, että Nupun doppelgangerit on yleensä huomattavasti laihempia. Pitäisikö meidän syöttää Nuppua enempi...?

En kyllä raaskisi päästää omia kissojani ilman kaulapantaa pihalle, jos heidän antaisin omin mielin siellä kulkea. Jokuhan pian luulisi meidän kisuja omakseen, jos meidän karvakorvat sattuisivat väärille kulmille. No eikai nyt sentään. Mutta kyllä ehdottomasti kaulapanta kuuluisi varustukseen. 

Pienet asiat ne ihmismieltä kummastuttaa...



lauantai 23. helmikuuta 2013

Kissojen tv

Ei, en ole ostanut kissoille omaa telkkaria jos sitä säikähditte. En ihan niin hölmö ole, kait. 


Puhun tietenkin ikkunoista. Ne tuntuvat olevan kissoille sama kuin useimmille ihmiselle telkkari on. Mukavaa ajanvietettä, jonka avulla ajatukset voi heittää narikkaan...vai voiko?

Olen huomannut tässä vuosien mittaan, että meidän kissojen käkätys on lakannut. Ja mitä olen foorumeilta lukenut, niin todella monen kissa on ikääntyessään jättänyt tämän tavan pois. Edelleen meilläkin kissat tuijottavat ikkunasta pikkulintuja joskus tunti tolkulla, mutta käkätys on kaionnut. Se on hieman harmi, sillä se oli ihan hauskaa seurattavaa.

Käkätyksen ideahan on kuulemma valmistautua tappavaan iskuun, jota kissa suunnittelee tuijotellessaan tulevasta tietämätöntä pikkulintua tai oravaa.


Myös lumen tippuminen katolta on kissoille mielenkiintoista seurattavaa niinkuin veden lotina kun kevät vai alkaa paremmin. Olisi hauska tietää mitä kissat ajattelevat autoista ja ihmisistä, jotka ne näkevät meilläkin 5. kerroksesta. Kissoilla kuitenkin on huomattavasti parempi näkö kuin ihmisillä. Kyllä niiden korvien välissä jotain täytyy liikkua kun välillä jaksetaan olla jopa tunti tuijottamassa samassa kohdassa pihalle.

torstai 21. helmikuuta 2013

Nips ja naps


Se on nyt niin, että meidän Litan äidinpäivät ovat vietetty ja nyt päästään elämään leppoista kissanelämää. Saimme kasvattajalta luvan leikata neidin ja ajankohta on niinkin pian kuin ensi viikon perjantaina. Ajan olisi varmasti saanut jo aiemmin viikolla, mutta tunnen itseni ja haluan olla Litan kanssa varsinkin sen leikkauspäivän ajan lähes poistumatta Litan rinnalta. On huomattavasti helpompi olla kun tietää ettei tarvitse stressata seuraavan päivän aamuherätystä.


Litalla edelleen kiima jatkuu ja viime yönä jälleen mietin naapuriparkoja, jotka joutuvat kuuntelemaan myös Litan mouruntaa. Valitettavasti me emme asialle voi mitään. Toisen ääntä kun ei saa vietyä. Ehkä hieman helpottaa mieltä, kun ajattelee tämän olevan viimeinen kiima eikä naapureidenkaan tarvitse enää tämän jälkeen kärsiä. Paitsi juoksukohtauksista aiheutuvaa melua, mutta se on pientä onneksi. 

tiistai 19. helmikuuta 2013

"Mou! MOU! MOUU!"

Meidän Litalla taisi...tai ei edes että taisi alkaa, vaan ALKOI eilen kiima. Viime yö meni sitten erimoisten mouruamisten kanssa. Onneksi tänään oli vielä sairaslomapäivä, niin ei tarvinnut mennä silmät ristissä töihin. Tämä onkin nyt ensimmäinen kiima sitten pentujen. Kyllä tämä kevät vaan tekee ihmeitä kissalle! Täytyy pitää peukut pystyssä ettei Lita ala juoksemaan kahden viikon välein niinkuin vanhempieni kissa. Huh mikä kestäminen siinä olisi.

Hyvin mietteliäs Lita

Huomasimme jo eilen yhdet pissat vierasmakkarimme patjalla. Huoh! Eikä epäilystäkään, että kuka on ollut asialla. Seuraavaksi tänään löytyi pissat nojatuolilta olkkarista, jossa onneksi oli päällä jos jonkinmoista tavaraa, joten putsaus onnistui tavarat pesukoneeseen heittämällä. Tämä on isoin seikka mitä vihaan kissoissa, kun niillä on kiima päällä. Merkkauspissat - saa veren kiehumaan.

Lita on ollut päivällä ja nyt illalla hyvin rauhallinen, mikä tarkoittaa minulle tuskaista yötä. Välillä todella toivon, että asuisimme isommassa asunnossa. Mieluiten kahdessa eri kerroksessa saisi olla neliöt, jotta tämmöisinä aikoina kissat saisi joko ylä- tai alakertaan karanteeniin.

Olemme nyt tehneet päätöksen mieheni kanssa, ettemme halua tehdä Litalla enempää pentuja, koska Niban ja Litan välit eivät vieläkään ole parantuneet. Mitä tämän pienenkin edistyksen kävisi jos tänne nyt tulisi kesäksi uusi pentue! Nibasta tulisi varmasti hermoraunio. Ja olihan viiden pennun kasvattamisessa näin amatöörille aikamoinen homma (puhun nyt itsestäni) enkä tiedä jaksaisinko sitä kaikkea uudelleen tässä neliömäärässä. En ainakaan näillä lattioilla, se on varma. Jos kotimme olisi esim. rivi,- pari- tai omakotitalossa, niin voisinkin harkita yhtä pentuetta vielä. Silloin saisimme luultavasti pidettyä Litan pentuineen täysin eri suunnalla kuin Niban (olettaen, että jokin näistä asumismuodoista pitäisi sisällään huomattavasti enemmän neliöitä kuin nykyinen asuntomme) eikä meidän tarvitsisi pelätä, että milloin Lita yrittää taas tappaa Nibaa...

Kaiken pissapesun ja mouruamisen keskellä laitoin kasvattajalle viestiä, että saisimmeko luvan leikata Litan. Meillä täällä ei kuitenkaan voi Litaa astuttaa eikä Lita voi täällä synnyttää saatika kasvattaa pentujaan. Ja tiedän, että kasvattajallamme on kädet täynnä jo omienkin kissojen kanssa. Toivottavasti saisimme luvan käyttää Litan ell., niin saatais tämäkin päänvaiva pois päiväjärjestyksestä.

Harmi kun näistäkään kuvista ei täysin selviä kuinka paljon Litan turkki on pöhöytynyt.

Lita näyttää niin paljon paremmalta ja kauniimmalta nyt kuin viime syksynä pentujen jälkeen.

Pahoittelen nyt vielä blogin hiljaisuutta, mutta vietin tuossa viikon verran sängyn pohjalla noroviruksen kourissa. Onneksi tauti ei voi tarttua eläimiin. 

perjantai 15. helmikuuta 2013

Lempiasioita - blogihaaste



Nämä haasteet ovat edelleen aika uusi juttu minulle ja näitähän tuntuu olevan pitkin ja poikin. Jos jokaisen näistä tekisi, niin varmaan saisi helposti kymmeniä uusia postauksia kuukauteenkin kertymään. 

Kiitos haasteesta Kattien kanssa -blogi !

Mutta itse asiaan...tarkoituksena oli ilmeisesti kertoa kuvin 10 lempiasiaa. Koska blogini kertoo elämäni tähdistä, kuudesta karvakorvastani, kerron kuvilla heidän kymmenen lempiasiaansa. 


Kaverit
Aurinko
Leikkiminen
Rapsutukset ja syli
Ruoka
Parvekkeella hengailu
Raapimapuut
Kissanminttu
Lelut
Löhöily

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Kolleja on moneen lähtöön

On se niin hassua kuinka erilaisia kissat ovat. Joskus todellakin kuvittelin, että kaikki kissat ovat aina samanlaisia. Ihmisiä pelkääviä, raapivia ja hiiriä metsästäviä petoja. 

Olen tavannut jos jonkinmoisia kolleja elämäni aikana (enkä puhu nyt niistä kahdella jalalla kävelevistä). On ollut rohkeita tutkijoita, arkoja sängyn alla lurkkijoita sekä hellyyttä kaipaavia purinatehtaita. Jokainen kissa on oma persoonansa, johon vaikuttavat perimä sekä ympäristö, ihan kuten ihmiselläkin.



Ero pelkästään meidän kahdella kollillamme on uskomaton. Toinen on hellyyttä kinuava kaikkien kaveri ja toinen on kaikkien kunkku, joka pyrkii kontrolloimaan kaikkea. Tai näin oli ennenkuin Lita teki tästä sähisevän arkajalan. 

Molemmat heistä ovat pienestä saakka eläneet samanlaisessa ympäristössä samojen ihmisten kasvattamana, joten tässä näkee kuinka perimä vaikuttaa persoonallisuuteen. Jalostus ei pelkästään muokkaa kissan terveydellisiä tai fyysisiä seikkoja vaan myös persoonallisuutta.

 Lisäksi yksi isoimmista vaikuttajista ( varsinkin kotikissoilla ) taitaa olla asema laumassa. Meillä kun Niba on ollut lauman alfa alusta saakka, Jekun on täytynyt olla hieman taka-alalla. Kunnioitus alfaa kohtaan täytyy löytyä, jos halutaan elää sovussa. Ja edelleenkin Jekku kunnioittaa Nibaa, vaikka asemat meidän laumassa ovat etsimässä uusia hallitsijoita.


Jekku on alusta saakka ollut hyvin hellyyttävä kaveri. Jekulla on kova tarve saada hoitaa muita kisuja ja yksi lemppari hoidokeista on ehdottomasti Pipsa. Jos Pipsaa eikä Jekkua ole näköpiirissä, voi olla melkein varma, että nämä kaksi ovat makoilemassa kaksin jossakin.

maanantai 11. helmikuuta 2013

Musti ja Mirri esittää; Kissakarkelot

Täällä meidän M&M:ssä oli viime lauantaina kissakarkelot. Kissakarkeloissa oli näytillä erilaisia kissarotuja kuten
Näistä burma, burmilla ja korat oli uusia rotuja, joita en ollut koskaan aikaisemmin nähnyt. Enkä kyllä oikeastaan kuullutkaan moisista roduista. Burmillat olivat ehdottomasti söpöimmät kaverit siellä, niillä kun ikää oli vasta 6kk. Pyhmä Birma oli todella kaunis ja Cornish Rex oli todella jännän näköinen.

Kissakarkeloilla oli myös Kisu Ry:n edustajia kertomassa toiminnastaan. M&M jakoi parin-kolmen viikon ajan mainoksia kyseisestä päivästä. Mainoksessa oli, että jos nurkista löytyy turhana leluja ym. kissaroinaa, niin ne voi tuoda Kisu Ry:lle kissakarkeloille. Niimpä aloin lauantaina kaivamaan kaappeja leluista ja turhista kipoista sun muista.  


Kisu Ry:lle lähti 3 ruokakippoa, pentujen pissa-astia, kalsiumia ja useita leluja. Mietin hetken aikaan, että suostuuko Kisu Ry vastaanottamaan avattua kalsium-purkkia, mutta onneksi ottivat. Montaa tablettia en käyttänyt pennuille viime kesänä ja muuten olisi jääneet käyttämättä. 

Leluista yritin ottaa parhaimman oloiset, joilla meidän kissat eivät nyt niin erityisesti leiki. Toivottavasti ne tuottavat iloa toisille karvatassuille. Tuli ihan kiva mieli kun sai antaa pois tavaroita tietäen, että joku varmasti hyötyy niistä. 


M&M:ssä oli mukava tarjous 400g RC:n raksuista; ota 2 maksa 1. Pitihän tämä tarjous hyväksikäyttää. Ostimme Litan Hair&Skin raksuja kaksi pussia, Nupulle Exigent Aromatic raksuja yhden pussin ja Niballe Indoor raksuja yhden pussin. Lisäksi mukaan lähti Nellille raksuja, Feliwayn täyttöpullo ja Applawsin kanaa. Ennen mitään alennuksia kassakone näytti hinnaksi 65e, mutta raksu-tarjouksen ja bonusten jälkeen maksettavaksi jäi hieman päälle 20e. 


Mustin ja Mirrin bonukset ovat erittäin käteviä ja monesti ovat pelastaneet päivän. Välillä on kiva mennä ostamaan kissanhiekkaa, eikä tarvitsekkaan antaa 10e kassaneidille HIEKASTA. On ihan hullua ajatella kuinka paljon mekin olemme kissanhiekkaan tuhlannut rahaa vuosien mittaan...

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Vuoden ensimmäinen lelu


Kävimme Mustissa ja Mirrissä viikonloppuna shoppailemassa ja mukaan tarttui ruuan lisäksi myös uusi lelu. Hieman nauratti, kun veimme vanhoja leluja Kisu Ry keräyslaatikkoon, ja silti oli pakko ostaa heti uusi lelu. Nämä taisi olla jotain uutuus leluja, sillä en ollut aiemmin nähnyt näitä ja nämä oli aseteltu heti ensimmäiselle tasolle sisääntulon luokse. Voi kuinka ihania leluja oli koirillekkin tarjolla ! 

Hinta ei ollut paha, vain 3,90e. En muuten olisi välttämättä ostanut tälläistä lelua, mutta tuo valkoinen naru vaikutti hieman paksummalta kuin aikaisemmissa tämän tyylisissä leluissa joita meillä on ollut. Saattaa kyllä olla, että jos tämä lelu jäisi lattialle lojumaan, ei menisi kuin pari minuutia, niin joku karvakorva nakertaisi narun poikki. Siksi tämä lelu on viettänyt yönsä vaatehuoneessa. Näin saadaan pidemmäksi aikaa hupia tästäkin lelusta.

Ihana sininen pörröinen häntä...

...ja ihana kuosi yläosassa.

Lelun "paketissa" oli hauska teksti:

" When the dog's away,

the cat will play. "

tiistai 5. helmikuuta 2013

Tervehdyskomitea karvakorvat


Nuppu, Pipsa ja Jekku odottamassa ruokaa ihmisten saavuttua kauppareissulta

En tiedä kuinka muiden kissat toimivat, kun ihminen/ihmisiä tulee kotiin, mutta meillä odottaa joka kerta, vähintään kahden kissan, tervehdyskomitea. Välillä tuntuu siltä, että meidän kissat kuulevat äänestä, milloin hissi pysähtyy meidän kerrokseen. (Asumme suht vanhassa talossa) Vai tulevatko kissat eteiseen vasta siinä vaiheessa, kun kuulevat avaimen menevän lukkoon? Joskus kylläkin tulen kotiin niin hiljaa kuin mahdollista ja silti siinä eteisessä tuijottaa pari silmäparia, kun avaan välioven.

Mietimme välillä mieheni kanssa, että tulevatko kissamme joka kerta ulko-ovelle vastaan, kun he kuulevat hissin pysähtyvän meidän kerroksessamme tai muuta ääntä meidän kerroksestamme. Ajattelevatko karvakorvamme, että "hei nyt se ruokatoimitus tulee, mennäänpä vastaan ilmoittamaan, että meillä on nälkä". Ja pettyykö kissa, jos kukaan ei tulekkaan ulko-ovesta sisään vaikka ääniä kerroksestamme kuuluu?

Olisi se kyllä aika orpo tunne, jos tulisi ovesta sisään, eikä kukaan olisi vastassa...

a home without a CAT, 
is just a house...

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Helmikuun ensimmäinen sunnuntai

Pakkasen täyteläistä helmikuun alkua kaikille ! 

Rapsuttaisitko minua edes vähäsen?

Tiedättekö sen fiiliksen, kun sunnuntaina avaatte ensimmäistä kertaa silmänne aamusta ja vieressänne nukkuu ihana, lämpöinen kissa, joka kehrää ja purisee minkä kerkiää? Heräsin siihen tänä aamuna. Ehkä siksi nouseminen sängystä venyi niin pitkäksi. Tai sitten syy oli puhtaasti laiskuuteni. Who knows.. Oli kuitenkin ihana herätä Pipsa-kissan kehräykseen.

Yritin ottaa kännykälläni kuvaa kippurassa nukkuvasta Pipsasta, mutta uusi puhelimeni ei oikein ole paras Pipsan kuvaamiseen. Kuvissa Pipsa näyttää vaan mustalta kasalta, ilman silmiä, nenää tai mitään. Ei siis hirveän laadukkaita kuvia. Näky vaan oli niin uskomattoman rentouttava. 

Kun avasin ensimmäisen kerran suuni, heräsi muidenkin kissojen mielenkiinto. Hiljalleen näköpiirissä alkoi liikkua karvakorvia enemmänkin ja vuorotellen jokainen venytteli aamuvenytykset;

1. Etutassut pitkälle eteen
2. Rinta kohti maata
3. Takapuoli kohti kattoa
4. Kynsillä vähän maan hieromista

Kuulostaako tutulta?


En tiedä mikä tässä sunnuntaissa yleensä on, kun meidän kissat ainakin ottavat todella lunkisti. Monet kerrat olemme tuumailleet miehen kanssa, että syyn täytyy löytyä empatiasta. Kun äippää ja iskää laiskotuttaa, niin myös karvakorvia laiskotuttaa. Tälläkin hetkellä Nelli nukkuu vieressäni olohuoneen sohvalla, Lita nukkuu kissanpedissä ja muiden uskoisin nukkuvan makuuhuoneessa. Kukaan ei ole tainnut edes leikkiä koko päivänä. Vain syönyt, käynyt astialla ja nukkunut.

Voi kuinka helppoa on olla kissa! 



perjantai 1. helmikuuta 2013

Kissat ja talvi




Meidän Nuppu on niin peri maatiaiskissan näköinen kuin olla ja voi. Ja juuri suomalaisen maatiaiskissan näköinen. Monesti ulkona jolkottelee juuri Nupun näköisiä kissoja, jolloin aina mieleeni tupsahtaa meidän oma Nuppilainen ja sillä hetkellä kiitän suurempaa voimaa, joka on tuonut Nupun meidän perheeseen. Tiedän, että Nuppu pärjäisi luonnossa todella hyvin, koska tämä on todella vikkelä ja ketterä. Silti tuntuisi kamalalta ajatella, että meidän Nuppumme olisi tuolla ulkona monen pakkasasteen uhrina. 

Nupun erittäin tavallinen nukkuma-asento
Usein syksyn ja talven aikaan puhumme mieheni kanssa siitä, kuinka joku uskaltaa päästää kissansa ulos. Ensinnä ajattelemme, että kuinka kylmä kissoilla täytyy olla pakkasella pihalla ollessaan. Toisekseen mietityttää ravinnonsaanti. Kuitenkin molemmat tiedämme, että kissat ovat viettäneet päiviään pihalla tuhansia vuosia, joten miksi ne eivät nyt kestäisi pakkasta tai löytäisi syötävä. Se vain tuntuu niin oudolta ajatukselta, kun miettii kuinka lämmön hakuisia meidän karvakorvat ovat. Lita, joka nukkuu saunassa, palelisi varmaan kun lämpötila olisi +-0. Tai Pipsa, joka makaa keväisin ja kesäisin aina siinä kohti mihin paistaa aurinko. Tai kuinka meidän Pipsamme saisi mitään metsästettyä kun tämä on niin laiska kissa. Nälkä ajaisi Pipsan hyvin äkkiä kotiin. 

Enkä kyllä usko, että meidän kissat oikeasti edes palelisi, jos heidät nyt päästäisi pihalle. Tämä "Nehän paleltuisi hengiltä" -ajatus on vain omassa päässä, kun itse tulee aina pakkasella paleltua niin kovasti. ( Kissoja ja ihmisiähän on hyvä verrata keskenään ) Kissat kuitenkin reagoivat lämpötilan muutokseen turkillaan. Talvisaikaan turkki on huomattavasti paksumpi kuin kesällä. Kohta onkin sen aika, jolloin kissat aloittavat talviturkin harventamisen kesää varten. Voi sitä karvan määrää...



PST !

Niiden, jotka päästävät kissaansa talvella pihalle tulee muistaa huolehtia kissan veden saannista. Kissalla tulee olla sulaa vettä, jottei tämä lähde etsimään nestettä esim. pesuaineiden, saasteiden tai tiesuolan pilaamasta vedestä. Ja jos kissalle annetaan pihalle ravintoa, tulee tarkistaa ettei ruoka ole päässyt jäätymään. 

Jos kissalla on mahdollisuus päästä autotalliin/-katokseen, tulee olla varovainen, kun autolla lähdetään liikkeelle. Lämmin moottori houkuttelee kissoja nukkumaan auton sisälle moottorin päälle.