On se niin hassua kuinka erilaisia kissat ovat. Joskus todellakin kuvittelin, että kaikki kissat ovat aina samanlaisia. Ihmisiä pelkääviä, raapivia ja hiiriä metsästäviä petoja.
Olen tavannut jos jonkinmoisia kolleja elämäni aikana (enkä puhu nyt niistä kahdella jalalla kävelevistä). On ollut rohkeita tutkijoita, arkoja sängyn alla lurkkijoita sekä hellyyttä kaipaavia purinatehtaita. Jokainen kissa on oma persoonansa, johon vaikuttavat perimä sekä ympäristö, ihan kuten ihmiselläkin.
Ero pelkästään meidän kahdella kollillamme on uskomaton. Toinen on hellyyttä kinuava kaikkien kaveri ja toinen on kaikkien kunkku, joka pyrkii kontrolloimaan kaikkea. Tai näin oli ennenkuin Lita teki tästä sähisevän arkajalan.
Molemmat heistä ovat pienestä saakka eläneet samanlaisessa ympäristössä samojen ihmisten kasvattamana, joten tässä näkee kuinka perimä vaikuttaa persoonallisuuteen. Jalostus ei pelkästään muokkaa kissan terveydellisiä tai fyysisiä seikkoja vaan myös persoonallisuutta.
Lisäksi yksi isoimmista vaikuttajista ( varsinkin kotikissoilla ) taitaa olla asema laumassa. Meillä kun Niba on ollut lauman alfa alusta saakka, Jekun on täytynyt olla hieman taka-alalla. Kunnioitus alfaa kohtaan täytyy löytyä, jos halutaan elää sovussa. Ja edelleenkin Jekku kunnioittaa Nibaa, vaikka asemat meidän laumassa ovat etsimässä uusia hallitsijoita.
Jekku on alusta saakka ollut hyvin hellyyttävä kaveri. Jekulla on kova tarve saada hoitaa muita kisuja ja yksi lemppari hoidokeista on ehdottomasti Pipsa. Jos Pipsaa eikä Jekkua ole näköpiirissä, voi olla melkein varma, että nämä kaksi ovat makoilemassa kaksin jossakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti