tiistai 27. marraskuuta 2012

Kissat ja kynttilät

Pentik <3

Ainut hyvä asia syksyssä ja talvessa on pimeys, mutta sekin tietyssä rajoissa. Tälläinen jatkuva vesisade ja harmaus alkaa käymään energiasäästöjen päälle. Pimeneviin iltoihin on ihana laittaa kynttilöitä palamaan. Olen aina ollut kova polttamaan tuikkuja, samoin on oma äitini. Varmaan sieltä lähtenyt tämä kynttilöiden hamstraus. Kotona asuessani ei meillä ollut lemmikkejä, jotka olisivat vaikuttaneet milläänlailla kynttilöiden polttamiseen. 

Nyt kuitenkin omasta kodistani löytyy kuusi karvaista kaveria, joidenka turvallisuus menee oman tuikku-himoni edelle. En kuitenkaan ole luopunut kaikesta. Ensimmäisinä vuosina kissanomistaja en uskaltanut polttaa kuin ulkona parvekkeella lyhtyä. Pikku hiljaa olen laajentanut kynttilöiden polttamista erilaisissa paikoissa. Kynttilät kuuluvat ehdottomasti jouluun !

Ensimmäiseksi hankin katosta roikkuvia tuikkulyhtyjä. Ensin kattoon reikä, reikään proppu, proppuun koukku, koukkuun ketju ja ketjun päähän tuikkulyhty. Näin ei tarvinnut pelätä kissojen tunkevan viiksiään kynttilään. Toinen hyvä keksintö on seinälampetit. Sain näitä mieheltäni lahjaksi itkettyäni kuinka kaipaan kynttilöitä ja niiden tunnelmaa syksyisin ja talvisin. Juuri tällä hetkellä postissa on tulossa lisää seinälampetteja. Shhh...ei kerrota miehelle mitään.

Nämä ovat koristaneet seiniämme jo vuodesta 2009.

Seuraavaksi laajensin valikoimaan tavallisia pöytätuikkuja, jotka laitoin korkealle hyllylle olohuoneeseen. Tämä oli jo hurjaa, koska meillä tunnetusti Nelli hyppii kukkasien perässä näille hyllyille. Tästä syystä olen yrittänyt tunkea hyllyn täyteen tavaraa, jotta Nellistä tuntuisi ettei tämä pääse hyppäämään hyllylle. Ei ole aina auttanut. Nyt kun kynttilät taas ovat alkaneet palamaan meillä, ei Nelli ole onneksi kertaakaan hypännyt hyllyn päälle. 

Hyllyillä oli viime vuonna enemmän valkoisia pallotuikkuja, mutta Nelli pudotti ne yhtenä kukka-piknik reissuna.

Tänä vuonna olen ollut oikein hurjan rohkea ja olen laittanut kynttilöitä mm. keittiönpöydälle ihanaan Pentikin tuikkukippoon. Ajattelin, ettei tarvitse pelätä niin kovasti kissan syttymistä palamaan, kun näissä kipoissa tuikku uppoaa todella alas. Kun sytytin kynttilän ensimmäisen kerran tähän tuikkukippoon, tuli Lita kurkkimaan tapahtumaa. Lita kävi myös katsomassa tuikun luona, että mikä kumma siellä lepattaa. Aika kauan Lita jaksoikin katsella tulta. Ainut pelko mikä tämän kynttilän kanssa on että jos kissat saavat ravaus-kohtauksen ja juoksevat kynttilän kumoon. Tästä syystä en jätä kynttilää KOSKAAN palamaan tähän ilman vahtia. Voi kyllä olla, että kynttilä sammuisi, jos kippo tippuisi maahan, mutta ihan mielelläni jättäisin tämän teorian testaamatta. 

Voi että rakastan Pentikin tuotteita. Kumpa niitä voisi olla enemmänkin tarkoituksensa mukaisessa käytössä.

Lisäksi tänä vuonna ihana hurricane on päässyt töihin. Ostin tämän ihanuuden Partyliten kutsuilta 2010 eikä tämä ole ollut virallisessa käytössä ennen tätä päivää. Hurricane on sijoitettuna korkealle vitriinin päälle. Joskus Nelli on hyppinyt myös tämän mööbelin päälle, mutta ei varmaan vuoden sisällä kertaakaan. Toivotaan ettei hypi tänä syksynä/talvenakaan.

Näin yhdessä blogissa kuvan jossa oli sekä lattialla olevia suuuuuuria lyhtyjä, että kissa kiehnäämässä niitä. Näitä suuria lyhtyjä oli kolma kipaletta ja kissoja perheessa muistaakseni kaksi kipaletta. Aloin sitten itse miettimään, että josko meille voisi myös hankkia tämmöiset. Lyhtyjen täytyisi olla todella painavia ja kestäviä, sillä en yhtään luotta siihen etteikö meidän kissat yrittäisi mennä lyhtyjen päälle...Ehkä parempi antaa olla vaan...

Partyliten Hurricane koristaa vitriinin päällystä. Toinen Hurricane on turvassa vitriinissä.

PST ! Kissankarvat leimahtavat hyvin helposti tuleen, joten kynttilöiden kanssa tulee olla erittäin varovaisia. Eikä kynttilöitä saa jättää palamaan koskaan ilman ihmisen valvontaa. Varsinkin matalalla olevat kynttilät vaativat jatkuvan vahtimisen. Kissa saattaa vahingossa saada tulen tarttumaan itseensä esim. häntään kävellessään kynttilän ohitse. Ei kannata pitää matalareunaisia tuikkukippoja pöydillä/tasoilla, joilla kissat normaalisti kulkevat. Myös viikset syttyvät helposti palamaan. Kissat ovat uteliaita ja mitä luultavimmin menevät tutkimaan lepattavaa liekkiä. Tämänkin vuoksi matalareunaisia tuikkukippoja on syytä varoa, jos ne ovat kissan ulottuvilla. Vaara, jota itse pelkään eniten on se, että kissa pudottaa kynttilän hypätessään pöydälle/tasolle/hyllylle. Siinä on palovaara jos jossakin !


perjantai 23. marraskuuta 2012

Sunny autum day

On ollut melko hiljaista blogin parissa viime viikkoina. En tiedä viekö jatkuva pimeys vai mikä kaikki enegiat, mutta tuntuu ettei jaksa edes koneella istua. 



Mitäs meidän kuudelle kissalle?


Pipsa: Pipsa jatkaa oloaan maailman kilteimpänä ja ihanimpana kissana. Jos kaikki meidän kissamme olisi kuten Pipsa, ei meidän tarvisi huolehtia kissojen määrästä, koska niitä voisi olla vaikka sata. Pipsa on hyvin huomaamaton. Ei niinkään sillä etteikö Pipsaa täällä näkyisi, vaan sillä ettei Pipsasta ole vaivaa. Aamuisin Pipsa juoksee lauman ensimmäisenä keittiöön miukumaan ruokaa, kun herätyskelloni on soinut ja tämä kuulee makuuhuoneen oven avautuvan. Päivät menee Jekun vieressä loikoillen. Ihana pariskunta. <3

Jekku: Jekku menee ja tulee. Jekku on meidän perheessä ehdottomasti leikkisin tällä hetkellä. Uusi lelu on ollut kovassa käytössä. Varmasti herkku sisällön vuoksi. Välillä Jekkuun iskee huomionkaipuu ja tämä tulee koputtelemaan käsivartta siihen malliin, että on syytä rapsuttaa kaveria.


Pipsa nauttii vuoden 2012 viimeisistä auringonsäteistä

Nuppu: Nuppu on oma hassu itsensä. Hieman on alkanut tuntua siltä, että Nuppu yrittää ottaa Niban paikkaa meidän karvatassujen lauman johtajana. Ainakin muiden kisujen jahtaaminen ja alistaminen on ollut suht suuressa osassa Nupun arkea. Olemme edelleen pitäneet Nibaa ja Litaa öisin eri huoneissa ja makuuhuoneen ovea siis kiinni. Joka ilta Nupun on aiiivan pakko päästä makuuhuoneeseen meidän kanssamme ja nukkumaan mieheni tuolille.

Niba: Niba ei ole varmaan kahteen-kolmeen viikkoon poistunut makuuhuoneesta. Ilman pakottamista ei Niba tule. Vaikka ovi on ollut päivisin auki, ei ole Niba edes yrittänyt poistua huoneesta. Litan kanssa tilanne on edelleen sama. Niban mielestä Lita on jotain uskomattoman pelottavaa. Iltaisin kun menemme nukkumaan, tulee Niba pyörimään ja hyörimään sängylle. Tämä nuolee meidän hiuksia, puskee, kehrää ja mikä parasta...kuolaa. Kyllä, meidän kissamme kuolaa. Olemme puhuneet mieheni kanssa, että Niba on syntynyt väärään eläinmuotoon. Niban kuuluisi olla koira !

Nuppu näki kukkakärpäsen
Nelli: Nelli jatkaa elämäänsä karvakorvalauman arimpana yksilönä, vaikkakin on ottanut hieman tilaa itselleen. En tiedä mistä johtuu, mutta jotenkin tuntuu että Nelli on ruvennut isottelemaan muille ( ei tietenkään Niballe, koska tätä Nelli kunnioittaa ... tai pelkää ). Isottelu ei ole mitään tappelua vaan läpsimistä ja hieman takaa-ajoa. Herkkua on edelleen Applawsin kana tölkit. 

Lita: Lita ei enää heti ensimmäisenä hyökkää Niban kimppuun, jos tämän näkee. Tänäänkin mieheni vain yhtäkkiä totesi, että katos prkl. Tuolla nuo kissat ovat samassa huoneessa eikä kukaan ole yrittänyt tappaa ketään. HIENOA ! Jospa tämä alkaisi hiljalleen helpottaa. 



Nämä herkut ovat olleet herkkupallon sisällä kova juttu. Kyllä maistuu !

torstai 22. marraskuuta 2012

Kuivausrumpu kuuluu kissaperheeseen


Ollaan miehen kanssa todettu nyt useampaan otteeseen, että meidän perheen paras ostos piiiiiiiitkiin aikoihin on kuivausrumpu. En tiedä mitä kannattavampaa ostosta perheeseen, jossa on useampi kuin yksi kissa. No siis tietenkin imuri on aika kätevä myös, mutta ei nyt aleta viilaamaan pilkkua. 

Laitamme kaikki vaatteet, lakanat, pyyhkeet ja muut tekstiilit kuivausrumpuun. Yllättävän harva vaate on kutistunut tai painokuvat kärsineet. Kalliimpia vaatteeita ei olla edes kuivuriin laitettu. On aivan ihana tunne kun suihkun jälkeen voit kuivata naamasi pyyhkeeseen, josta EI tartu karvoja naamaan. AH ! Tuostakin ongelmasta kärsittiin vuosia turhaan. Olisi pitänyt hankkia tuo kuivari jo aiemmin. 

Olihan se hieman kallis hankinta, mutta jokaisen pennin arvoinen. 

Luulin aluksi, ettei meille voi saada kuivaria, kun vessa on niin kovin pieni ja pesukoneemme on päältä täytettävä. Ei siis olisi mahdollisuutta laittaa pesukoneen viereen eikä päälle. Onneksi rakas mieheni otti kuitenkin selvää kuivareista ja selvitti, että niitähän on siis sellasia, joista vesi kaadetaan ihan omin kätösin pois. Ei siis tarvita vedenpoistoletkua. How cool is that !


Ylempänä kuvassa näkyy kuinka paljon lähtee karvaa yhdestä koneellisesta pyykkiä. Aaaaaika hemmetin paljon vai mitä. On ihan uskomattoman terapeuttista nähdä nuo karvat ja nukat yms tuossa sihdissä, ottaa ne käteen ja heittää roskiin. Ei muuten ole mustissa vaatteissa karvan karvaa.



keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Seinätkin kärsii..



Ei voi muuta sanoa kuin voi kissat! Tiedän että tuollainen seinämaalin korjaus on aika helppo homma, mutta tiedättekö kuinka turhauttavaa on tehdä sama homma aina uudesta ja uudestaan.. Ei saisi olla yhtään mitään epätasaisuuksia seinällä tai meidän kissat ovat heti remppapuuhissa.

En tiedä kuinka jonkun aivot kestävät sitä, jos koira syö paikat. Itsellä kun meinaa mennä hermot pariin naarmuun seinissä. :-D Parille meidänkin tutulla on jalkalistat, seinät ja huonekalut joutuneet kärsimään.


maanantai 12. marraskuuta 2012

Lahjontaa


Kävin tänään mustissa ja mirrissä raksu ostoksilla. Siellä hiljaa mielessäni mietin kuinka vähän kissat ovat saaneet huomiota viime päivinä, syitä on monia joita en täällä jaksa edes kertoa. Niinpä ajattelin hieman lahjoa ihanuuksiani ja ostin heille pienen lelun. Hintaa ei ollut kuin 3,90€. Ihana, vaaleanpunainen, sulkainen pallotus, joka vei heti Jekun sydämen. Pallo on yllättävän painava ja pitää aikamoisen metelin kun Jekku sitä laminaattiin tömpsäyttelee. Voi yöllä kuulua aika kovana äänenä. Yöllä kun pelkkä aivastus kuulostaa maailmanlopulta!



Ps. Tiesitkö ettei kissaa saisi koskaan jättää lelujen kanssa keskenään. Samasta syystä kuin ei pieniä lapsiakaan. :-)

lauantai 10. marraskuuta 2012

Niba, hengaamisen kunkku


Meillä tilanne Niban ja Litan välillä senkun jatkuu. Edelleen tulee murinaa ja sähinää jos nämä kaksi näkevät toisensa. Olen yrittänyt viedä litaasylissäni Niballe näytille, mutaa sähinä alkaa heti Niban osalta. Ja kun Niba sähisee alkaa myös Lita pitämään kummallisia ääniä. Se kuulostaa ihan varoittavalta miukunalta. Ei tavalliselta. Alkaa pikkuhiljaa käydä hermoille tämä jatkuva säätäminen heidän kanssaan. En yhtään tiedä mitä heidän kanssaan pitäisi tehdä.


Sillon kun Niba pääsee meidän makuuhuoneesta pois olohuone-keittiö -alueelle, on olohuoneen raapimapuu kova juttu. Uskoisin sen johtuvan siitä, että Niba tuntee olonsa turvalliseksi siellä ylhäällä. Miestä käy kovasti jo Niba sääliksi, kun tämä joutuu koin paljon olemaan oven takana omissa oloissaan. Onneksi Niba näyttää olevan suht tyytyväinen oloonsa makuuhuoneessa. Niba ei enää yritä päästä pois sieltä öisin ovea kaapimalla. Ja onneksi Lita kaapii hyvin harvoin ja hyvin vähän ovea olohuoneen puolelta päästäkseen makuuhuoneeseen.

Olemme joutuneet pitämään nyt myös toisen makuuhuoneemme ovea kiinni kun Lita on pissannut sen ihan pilalle. Mutta siitä myöhemmin. Yritämme pelastaa sitä etikan, verhopesun ja ihme-pesuaineen avulla. Sääs nähdä miten käy...




sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Pipsa ja virkattu kori

Paras ystäväni on kova tekemään käsillään kaikkea, ompelemaan, maalaamaan, neulomaan, virkkaamaan jne. Välillä saan inspiraation hänen tekemisistään ja kokeilen itsekkin...hieman huonommalla lopputuloksella kylläkin. 

Nyt uusimapana villityksenä on ollut ontelokude ja sen virkkaaminen. Halusin tehdä maton tuosta kuteesta, mutta päätin kokeilla ensin jonkin pienemmän projektin tekoa ja päädyin koriin.

Karvatassu 


 Sain sitten eilen valmiiksi virkatun korin ja tänään jätin sen hetkeksi olohuoneen pöydälle. Ei mennyt kuin 10 sekuntia niin ensin Nuppu kävi tesmimässä koria. Se ei kuitenkaan kelvannut Nupulle. Heti Nupun perään sinne meni Pipsa ja siitäkös Pipsa löysikin itselleen hyvän pedin. 


Korille on kyllä ihan oma virkansa, mutta tämän päivän se sai olla Pipsan käytössä. Mietin tuossa, että sitä melkein voisi virkata tuollaisen korin, johon ompelisi alustan, että jos joku kissoista pissaa siihen, niin voi päästä helpommalla. Vaikka tuota ontelokudettakin voi pestä.

Hyvin mahtui meidän pötkö koriin makoileen