Namskis !

"Ei meillä ole rahaa käydä pizzalla tänään!"

Nämä sanat tulivat suustani, kun mieheni ehdotti, että kävisimme syömässä pizzeriassa. Kesälomat tuntuu aina saavan lompakon mullinmallin ja menee hetki ennenkuin arki taas palaa talouteenkin. Kummasti minulla löytyy aina kumminkin sen verran rahaa, että saan ostettua kaikkea kivaa meidän karvatassuillemme. Tänään käytyäni kaupassa olin taas jonkun verran euroja köyhempi, mutta kissat sitäkin iloisempia. Kauppakassiin tuli mukaan Porsaan luutonta lapapalaa ja muutama puteli Pirkan kissanruoka-tölkkejä; tonnikala sekä sardiini. Eihän ne nyt niin hirveästi maksanut, mutta tässä tilanteessa olisi voinut ihan hyvin jättää kaupan hyllylle kun kaapista löytyy kumminkin ruokaa.

Ostin muutama vuosi sitten Barffista broilerin sydämiä sekä jonkinmoisia siipipaloja. Meille oli eläinlääkäri kertonut ruokavalion laadukkuuden vaikuttamisesta kissan elämään ja niimpä vietin sen illan InCat Foorumilla etsien tietoa laadukkaasta kissan ruokinnasta. Tunsin itseni maailman huonoimmaksi kissan elättäjäksi sinä iltana. Seuraavana päivänä kävimme äitini kanssa Barffissa ja olin ihan sillä fiiliksellä liikkeellä, että tähän taloon ei enää marketti ruuat tule, mutta paskan marjat. :-D Edelleen löytyy kaapista Latzia ja silloin tällöin Friskiesiä. Onhan se nyt turkasen kallista syöttää barffia kuudelle kissalle.Enkä jaksanut ymmärtää niitä kaikkia ravintoaine-jupakoita, joista olisi pitänyt sitten huolehtia. Niimpä ajattelin, että elätän nämä kissat ihan "normaalisti" kuten aina ennenkin. Kumminkin tälläiset lihaherkut ovat jääneet tavaksi. Sen verran meidän Pipsa ja Jekku söi innolla sydämiä ja siipipaloja, ettei niitä raaskinut jättää kokonaan pois. Kissat saavat kerran päivässä pakastimesta pienen pussukan, joka sisältää jotain herkkua.

Ensin pilkotaan

Sitten pakastetaan

Suurimpana ahmattina on Pipsa. Pipsa on alusta saakka ollut todella kova syömään ja välillä tuntuu hänen kärsivän dementiasta. Sillä kun ruokakipolta lähdetään pois, tullaan sohvalle hetkeksi hakemaan pari rapsutusta ja mennään taas raksuttamaan pari raksua. Pohjaton vatsa...tai ainakin roikkuva.

Pipsa:"Odotan tässä kiltisti, että saat pilkottua sen lihan.
Huomaathan että mää oon kiltisti?
Taidan ansaita jotain hyvää, eikös?"

Oih mikä ihana tuoksu. Pipsa ja Nelli odottaa herkkua.

Myös Jekku on melkein kaikki ruokainen kun kyseessä on raakaliha. Jekulla on hauska (tai ei niin hauska siivoomisen puolesta) tapa leikkiä lihan paloilla ennen syömistä. Lihaan tartutaan hyvin kaukaa kynnellä ja viskataan liha kymmenien senttien korkeuteen. Tätä toistetaan hetki ennen saaliin päätymistä masuun.

Nelli ja Nuppu syövät kyllä kaiken maailman leivänpäällis-kinkkuja, mutta aika huonosti raakaa lihaa. Tänään olin kummissani kun Nelli syöksyi lapapalojen kimppuun kuin ei olisi ennen ruokaa nähnytkään. Hyvä vain että maistui. Nelli on meijän tassuttelijoistamme laihin eikä pieni lisä kylkiluiden päälle olisi pahitteeksi. Yleensä Nelli ei koske muuhun kuin raakaan jauhelihaan tai maustamattomaan kanaan.

Niba saattaa joskus mauskutella jauhelihaa Nellin kanssa, mutta muuten on raksut ykkös energianlähde. Eipä Niba paljoa märkäruokaakaan syö.

Lita...voi meidän pikku-vauvaamme, kun eihän niin isoja palasia voi syödä mitä tämä ihminen siihen lautaselle laittaa tarjolle. Raakaliha siis menee, jos sen silppuaa raksujen kokoisiksi palasiksi. Taitaa Litasta kasvaa kunnon hieno-neiti.

"Kissani rakastaa ruokaa, ja minä rakastan kissaani!"