Hyvää huomenta Herra oksennus

Heräsin keskiviikko-torstai välisenä yönä siihen kun joku kissa oksensi. Olin ollut illalla opiskelukavereiden kanssa hieman viettämässä aikaa ja olo ei ollut sen mukainen, että olisi tehnyt mieli nousta sängystä. Päätin että putsaan oksennuksen aamulla kun olo on hieman parempi. Nukahdin. Ja taas alkoi oksentaminen.

J: "Mee putsaan noi oksennukset!"
T: "Mitkä oksennukset?"
J: "No joku on oksentanut jo kaksi kertaa. Ole hyvä ja mene putsaamaan."
T: "HMPH! Kuka ne käski sinne laittaa?"

Ei ollut miehestä hirveästi apua kun tämä oli niin unessa ettei ymmärtänyt yhtään mitä puhuttiin. Niimpä sitten nousin maailman pyöriessä vielä hieman ympärilläni. Ja taas alkoi kakominen. Kolmas kerta jo. Ja tietenkin matolle. Menin nopeasti nähdäkseni kuka siellä noin urakalla oksentaa, Jekku-parka piti kynsin kiinni matosta.

Kuva ei liity tilanteeseen. On vain niin hassu kuva Jekusta. Tämä asento on Jekun  hyvin yleinen lepo-asento

Olen moneen kertaan ihmetellyt miksi kissa oksentaa aina matolle, kunnes miehen työkaveri kertoi kuulleensa joltain ell. että kissa oksentaa matolle tunteakseen olonsa turvalliseksi. Mikä mietittyäni kuulostaa ihan järkeenkäypältä. Kun kissa alkaa kakomaan oksennusta, ei se pysty kontrolloimaan itseään (kakomis-refleksi), minkä vuoksi tukeva alusta tassuille suo edes hieman turvallisuutta. Eli kissa ei ajattele "hähää! Koska minulla on paha olo, niin oksennan ihmisen matolle kiusaksi." Se vain hakee turvaa pahaan oloonsa. Ensi kerralla, älä suutu kissallesi vaan koita ymmärtää tätä. Kyllähän itsekkin usein tarraat kiinni esim. vessanpöntön reunukseen kiinni kun alat oksentamaan edellis-illan pizzaa ja nesteitä ulos. ;-)

Noh siinä meni hetki kun nämä raksu-oksennukset putsasin. Mattoon jäi jälleen kerran ihanat vaaleanruskeat läikät. Onneksi allaskaapista löytyy vaahto-pesuainetta matoille ja huonekaluille. Hieman siinä kiittelin miestä ääneen, että joudun itse aina nämä oksennukset putsaamaan kun tämä ei  koskaan ole kuulevinaan kissojen kakomista. (Olin ehkä hieman dramaattinen) Tähän loppui öiset oksentamiset. Aamulla kun nousin ylös sängystä, joskus 10-11 aikaan, annoin normaaliin tapaan heti kissoille ruuan. Laitoin ensin raksut kippoihin ja lopuksi märkäruuan. Jekku tuli ihan normaalisti syömään raksujaan, mutta ei mennyt kauaa kun alkoi taas kakominen. Nyt iski jo pieni paniikki.Täytyykö sitä lähteä lääkäriin. Jekku oli monta tuntia makuuhuoneessa sängyn alla piilossa oksentamisen jälkeen, eikä tullut sieltä pois vaikka kuinka huutelin ja heiluttelin herkku-pussia. Siinä sitten käytiin katsomassa Jekkua vähän väliä. Illemmalla Jekku tuli keittiöön kun tarjosin muille kissoille päiväruokaa. Ei tälle ruoka maistunut yhtään, mutta vettä meni erittäin paljon. Huh. Ei tarvitse ainakaan vielä lähteä tiputukseen kuivumis-vaaran vuoksi. Illalla kun annoin viimeisen aterian oli myös Jekku syömässä. Nyt kun jälkeenpäin mietin, annoin eri purkista raksuja kuin aamulla ja edellis yönä. Jekku ei oksentanut. Yö meni myös ilman oksentamista.

Seuraavana aamuna annoin taas raksuja meidän aristokatit-peltipurkista, josta annoin keskiviikko-iltana/yönä sekä torstai-aamuna. Ja niinhän siinä kävi, että Jekku oksensi jälleen. Tällöin aloin miettimään että oksentaminen johtuu märkäruuasta, jota on tarjoilin. (Lidlistä ostettua Opticaa) Noh ajattelin etten anna koko päivänä kyseistä märkäruokaa vaan tarjoan pelkkiä raksuja,saadaan selville onko kyseessä tuo märkäruoka joka kiusaa. Jekku oksensi onnekseni vain kaksi kertaa. Tietenkin molemmat kerran olohuoneen vaalealle matolle. Enempi oli huoli kissasta kuin matosta. Jekku ei kuitenkaan mennyt sängyn alle piiloon kuten edellispäivänä. Jekku oli ihan oma itsensä. Haki ehkä huomioo enemmän kuin aiemmin, tai sitten kuvittelen vain niin. Päiväruoka maistui hyvin, annoin raakaa kanaa ja Applawsin kananrintaa sekaisin. Jekku ei oksentanut. Illalla annoin jälleen raksuja, mutta en aristokatit-peltipurkista vaan lasipurkista, jossa on RC:n raksuja. Ei oksennusta.

Perjantai yönä itselleni nousi kova kuume, enkä varmaan olisi hetkahtanut vaikka Jekku olisikin oksentanut. Mutta päivästä kun oloni oli hieman parempi ja lääkäriin oli lähtö pian, annoin kissoille raksut. Aristokatit-peltipurkista. Ja oksennus. Nyt ihmettelin, että kuinka on mahdollista, että Jekku oksentaa vieläkin vaikka se ei ole saanut Optican märkäruokaa nyt moneen ruokailuun. Oma huonovointisuuteni vei voiton Jekun murehtimisesta, sillä tämä vaikutti ihan omalta itseltään, vaikka oli taas oksentanut kaikki raksut pihalle. Päivällä perheen isäntä tarjoili karvatassuille ruuan ja ilmeisesti ei ollut laittanut aristokatit-purkista Jekulle raksuja. Illalla oma oloni oli hieman parantanut puuduttavan lääkärireissun jälkeen ja menin antamaan kissoille ruokaa. Raakaa jauhelihaa sekä MJAU:n härkää. Lisäksi annoin raksuja enkä myöskään tällä kertaa aristokatit-purkista. Ei oksennusta.

Ensimmäinen MJAU-kokemus edessä...

Ja kuten aina..kastike menee...

....lihanpalat jäävät suurimmaksi osaksi koskematta.

Tänä aamuna äitini soitti 12.04 (kyllä katsoin tarkkaan kellon) ja kysyi minun vointiani. Höpötimme siinä hetken ja puhelun lopulla äiti kysyi Jekun vointia, vieläkö tämä on oksentanut. Sanoin ettei ole ja aloin miettimään sitten ääneen, että mikä tässä nyt on voinut olla sellainen mikä Jekun on saanut oksentamaan. Onko Jekulla jokin suolistotukos, kuten Pipsalla ja Nellillä oli joskus? Sitten välähti, aristokatit-purkissa on Profine Sterilised Cat - raksuja, jotka ovat uusia meidän ruokavalikoimassa. Ilmeisesti nämä raksut eivät sovi Jekulle yhtään. En tiedä pitäisikö vielä kokeilla kerran, että tarjoan niitä raksuja ja katson oksentaako Jekku. En kyllä haluaisi tehdä kiusaa toiselle tahalleen, mutta ainakin saisi varmuuden. Ei mennyt pitkää aikaa tämän heureka-hetken jälkeen kun keittiössä kuului kakomista. "EI VOI OLLA TOTTA. Jekku oksentaa taas keittiössä." Pihalle ei tullut raksuja, sen näin olohuoneen sohvalta saakka. Ajattelin hiljaa mielessäni, että juurikun luulin päässeeni jyvälle siitä miksi raukka oksentaa. Menin lähemmäksi katsomaan ja huusin miehen myös katsomaan, eikös tämä toope ollut syönyt sängynaluslaatikoissa olevia JOULUKUUSENKORISTEITA! En tiedä pitikö siinä tilanteessa olla vihainen Jekulle vai nauraa koko tilanteelle. Kumma juttu, että kissa pistää suuhunsa milloin mitäkin. Niban suurinta herkkua on lahjanarut ja tupakkiaskin-muovit.

Elän siis siinä toivossa, ettei Jekulla ole sen suurempaa hätää. Profinen-raksut ei vain sovi tälle ja aamuinen oksennus johtui syödystä joulukuusenkoriste-nauhasta. Tuossa se nyt makaa vieressäni lattialla ja pesee itseään. Täytyyhän kollin pysyä komeena.