Täällä on näkynyt kevään tulo kissoissa melko selvästi. Ensinnäkin kissankarvaa löytyy JOKA puolelta KOKOAJAN, vaikka kuinka yrittäisit imuroida. Pitäisi olla imuri, jonka voit liittää jalkoihin kiinni ja se imisi aina kun olet liikkeellä. Tuntuu, että kun pääset talon loppuun, on alkupää jälleen karvoissa. Olemme miettineet uuden imurin tilaamista, mutta emme ole päässeet vielä yhteisymmärrykseen siitä, että mikä tuleva imurimme tulee olemaan. Tällä hetkellä käytössämme on kaksi imuria. Toinen on viidenkymmenen euron äänikauhu ja toinen kahdensadan euron H2O-imuri Tvinsiltä. Vesi-imuri on hyvä, mutta se on käynyt liian työlääksi. Ensinnäkin imurin johto on todella lyhyt. Johto täytyy siirtää aina siihen huoneeseen pistorasiaan missä imuroi. Lisäksi suuren karvamäärän vuoksi, säiliö täytyy tyhjentää ja uudelleen täyttää kerran-pari imuroinnin aikana ja vielä kerran tyhjentää ja pestä imuroimisen jälkeen. Olemme miettineet uudeksi imuriksi Dysonin Animal - pölynimuria, mutta onko sitten järkeä maksaa imurista n.500e, jos eroa muihin on vain suuttimet? Kyseisellä imurilla saa kuulemma hyvin kissankarvat pois pitkäkarvaisista matoista, mutta meillä ei enää edes ole sellasia. Kissamme vihaavat ja pelkäävät meidän halppisimurimme ääntä. Varsinkin Lita-parka, joka viimeksi piiloutui keittöön kahvinkeittimen taakse. Siksi mietimme myös Electroluxin Ultra Silencer -pölynimuria. Mutta onko imuri loppujen lopuksi niin paljon hiljaisempi? Täytyisi joku päivä varmaan käydä jossain kodinkoneliikkeessä vähän katselemassa imureita.
Kissoilla on ollut myös normaalia enemmän energiaa, mikä näkyy säntäilynä ees taas pitkin asuntoamme. Olen jo miettinyt, että täytyy tilata jotain aktiiviteettia kisumisuille, jotta he kuluttaisivat enemmän energiaa ja antaisivat meidän ihmisten nukkua yömme paremmin.
Kissoilla on kova hinku päästä parvekkeelle hengaamaan. Kesäisin pidämme parvekkeen ovea auki, jotta kissat pääsevät sinne viettämään aikaa. Antaa se parveke jotain uutta aina kesäntullen heille. Kun asuimme luhtitalossa, annoimme kissojen olla vapaana parvekkeellamme. En tiedä kuinka uskalsin antaa Niban, Pipsan, Jekun ja Nellin olla välillä ilman valvontaakin siellä parvekkeella. Ei meinaan ollut parvekelaseja ! Kerran Niba putosi parvekkeelta. Onneksi asuimme ensimmäisessä kerroksessa ja onneksi Niba tuli heti kutsusta parvekkeemme alapuolle odottamaan noutamista, kun isäntä alkoi Nibaa nimeltä huutelemaan. Siinä sydän otti pienen kiihdytyksen, kun tajusimme Niba pudonneen/hypänneen alas parvekkeelta !
Oli kyllä mukava kun oli tilava parveke. Nyt jos olisi yhtä iso parveke kuin silloin, laittaisin kissoille kiipeilypuun hengailupaikaksi.
Ihana luhtitalon parvekkeemme. Rohkeasti annoimme kissojen kurkotella kaiteelle. Niba usein istuskeli kaiteella tassuja ulkopuolella roikottaen. |
Nelli kulki tosi usein tästä pikku-ikkunasta sisään ja ulos parvekkeelle. How sweet is that? '') |
Kevennyksenä Simon's Cat in Springtime
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti