lauantai 11. helmikuuta 2012

Pipsa, maailman helpoin kissa


Kuvanlaatu on aika huono, mutta kyllä oleellisin näkyy :-)


T:"Kato mää löysin meille kissan!"
J:"Eikä, mää en kyllä tahdo tuon väristä kissaa. Se on ihan tyhmän värinen"
*keskustelua siitä, kuinka olen aina halunnut oranssin/vaalean keltaisen värisen kissan*
T:"No käydään edes katsomassa"

Ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Netistä löytynyt kuva Pipsasta ei antanut oikeutta tämän söpöydelle. Pipsa oli niin ihana lurpahtavineen korvineen ja niin suuren näköisine tassuineen kun sitä kävimme yhdessä isännän kanssa katsomassa. Olimme seurustelleet vasta puolisen vuotta, jos edes sitä, kun mies alkoi puhumaan toisen kissan hankkimisesta. Ajoimme Helsinkiin ja saavuimme takas Tampereelle yksi kissa mukana. Ei Pipsaa voinut vastustaa. Pipsa oli niin suloinen.


Kun haimme Pipsa Helsingistä Tampereelle, emme tarvinneet kantokoppaa laisinkaa, sillä Pipsa nukkui hyvin tyynesti sylissäni koko matkan. Pysähdyimme matkalla hakemaan syötävää Linnatuulesta ja tämän shoppailuhetken Pipsa nukkui kiltisti tekemässämme paita-pesässä repsikan paikalla.


Ja niin pirun söpö. Kuinka kukaan olisi voinut sanoa tuollaiselle söpötykselle
"ei me nyt kyllä oteta sua"
Pipsa oli ensimmäisen yönsä minun luonani, kun ei vielä miehen kanssa yhdessä
asuttu. Uni maistui hyvin, vaikka koko automatkakin tuli nukuttua. Kuvassa oleva
nalle on ehkä n.20-25cm. 


Pipsa on ollut aina helpoin kissa. Pipsa ei koskaan tee pahoja, ei raavi sohvia, ei verhoja, ei pure johtoja tai syö lahjanarua(!). Pipsan lempipuuhaa on ehdottomasti syöminen. Ja Pipsan suuhun uppoaa melkein ruoka kuin ruoka. Kovin yllättävää oli, kun raakaruokintaa kokeiltiin, että Pipsa oli kissoista eniten kiinnostunut raa'asta lihasta ja söi sitä mielellään.


Pipsa ei ole kova kissa leikkimään. Usein Pipsa tyytyy katsomaan sohvalta kun muut leikkivät. Hyvin harvoin tämä innostuu mukaan muiden touhuiluun. Jekun kanssa Pipsa joskus saattaa painiskella, mutta enempi ne köllöttelee yhdessä meidän ihmisten sängyssä vieretysten. Olen monta kertaa sanonut, että jos meidän kissat ei olisi leikattuja, olisi Jekku varmasti auttanut Pipsaa tämän kiiman kanssa, hyvin mielellään. He menevät täällä kuin pariskunta ja kuten jo aiemmin sanoin, he makoilevat melkein aina yhdessä. Pipsa onkin kova kissa nukkumaan ja köllimään. Hyvin usein Pipsa änkee itsensä syliini ja siihen nukkumaan. Joskus tämä saattaa nukkua vatsan päälläni jopa parin elokuvan verran. Välillä Pipsa saattaa käydä syömässä ja kissa-astialla ja palaa sitten takaisin rapsutettavaksi. 


Pipsalla on välillä hauskoja makuu-asentoja..

Pipsa vietti lauantai-aamua vierelläni minun sairastaessa.
Katsoimme yhdessä kaksi elokuvaa. Tai minä katsoin ja
Pipsa nukkui ja purisi vierelläni.


Pipsa oli kissoistamme ensimmäinen joka sai itselleen nimilaatan ja kaulapannan. Syy siihen on, että Pipsa oli ainut, joka antoi kaulapannan olla. Muut kiskoivat ne tavalla tai toisella pois. Pipsan nykyinen kaulapanta taitaa olla jo kolmas. Vaihtelu virkistää.


Värilaatan väri on yllättäen minun valitsema, mutta
laatan malli ja tekstin fontti tule miehen mielipiteestä.
Kaulapannassa on heijastin, ihan hyvä idea ulkokissoja
ajatellen, mutta meidän sisäkissalla hieman turha.
Hienon näköinen kyllä on. 

Pipsa on kerran jouduttu käyttämään eläinlääkärillä suolitukoksen vuoksi... Aivan, joudun perumaan puheeni, kylläpäs Pipsa on syönyt lahjanarua! Oli minun syntymäpäiväni ja juhlat sen kunniaksi. Tietenkin saapui myös pari pakettia, jossa oli lahjanarua. Eipäs sitten illan aikana huomattu Pipsan popsineen sellaista. Ihmeteltiin kun ei ruoka pysynyt sisällä seuraavana päivänä ja muutenkin Pipsa oli apea. Eläinlääkärissä selvisi suolistotukos.


Ainut pieni ongelma Pipsan kanssa on toisessa etutassussa huonosti kasvava kynsi. Ja huonosti kasvavalla en tarkoita etteikö kynsi kasvaisi vaan sitä, että se kasvaa suoraan tassun anturaan päästyään kasvamaan liikaa. Onneksi tätäkin pystyy hoitamaan leikkaamalla kynsiä. Onneksi tällänen vaiva ei ole herra Niballa, jäisi kyllä kynsi leikkaamatta, jollei saataisi Nibaa johonkin pakkopaitaan leikkaamisen ajaksi!


Kynsi on päässyt taas kasvamaan hieman liian pitkäksi.
Olisi aika manikyyrille jälleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti