Lahjojen paketointi on aina yhtä mielenkiintoista

Nyt kun joulusta alkaa olemaan jo kuukauden päivät on hyvä vähän verestää joulumuistoja. Joka vuotiseen tapaan, varasin yhden päivän joululahjojen paketoimiseen, sillä tiesin etten selviäisi siitä ilman uteliaita silmiä ja kihelmöiviä tassuja. Yritin olla kuitenkin fiksumpi kuin edellisinä vuosina ja päätin paketoida lahjat sohvapöydän päällä. Ei se nyt niin hirveästi auttanut projektissa.

Ensimmäistä pakettia paketoidessa ei tainnut karvakorvat vielä tajuta mitä olin tekemässä. Ehkä myös lahjanarun puuttuminen sillä hetkellä vaikutti asiaan. Lita oli ensimmäinen kuka tuli tutkimaan touhujani. Lita on meillä eräänlainen vahtija. Miehemme kanssa kutsumme tätä Poliisi-Litaksi. Kun kuuluu pieni kolahdus, toisten kissojen kähinää tai ovisummerin ääni, on Lita salamana paikalla.

"Mitä ihmettä tuo ihminen oikein rapistelee?"

Ei mennyt kauaa kun Litan uteliaisuus sai päätöksen ja tilalle tuli Nuppu. Nuppu ja Lita ei niin kovasti ole tuon lahjanarun perään toisinkuin Niba ja Nelli, jotka taistelevat kuin viimeistä päivää päästäkseen syömään oi-niin-ihanaa lahjanarua. Kyllähän se Nupulle myös maistuu kun sitä on käherretty lahjoihin, mutta itse lahjanarukerästä tämä ei yleensä narua ala napsimaan.

Pian mukaan kuvioihin tuli myös Pipsa-neiti. Pipsa bongasi heti lahjanarun, haisteli sitä, mutta ihme kyllä ei yrittänyt syödä sitä kertaakaan. Olen varmaan satoja ellen tuhansia kertoja maininnut, että jos meidän kaikki kissamme olisi kuin Pipsa, ei meidän kissalukumäärä olisi vain 6. Pipsoja meillä voisi olla vaikka 16 ! Paitsi ehkä taloudellisista syistä ei. Olisimme vararikossa kissanruokien vuoksi... siis jos ne kaikki söisi yhtä paljon kuin meidän Pipsamme.

Kaiken kaikkiaan lahjojen paketointi sujui mallikkaasti ilman kommelluksia. Välillä homma tuntui loputtomalta, kun sait jatkuvalla syötöllä olla hätistelemässä jonkun paketin kimpusta kissoja pois. Varsinkin Nelli tuotti suhteellisen paljon päänvaivaa.

Jossain välissä Niba ja Nelli molemmat saivat kynsiinsä lahjanarua ja sitä sitten oksennettiin pariin otteeseen pois. Tänä jouluna onneksi selvittiin pelkällä oksentamisella, ettei tarvinnut lähteä eläinlääkäriin poistamaan suolitukosta.

Pöllö-Pipsa

Tänä jouluna meidän kissat eivät saaneet lahjaa, mutta ehkä ensi jouluna (2013) heillä käy parempi tuuri!

Lopuksi pieni Simon's Cat kevennys:
http://www.simonscat.com/Films/Sticky-Tape/