On ollut todella ihana huomata, että meidän Litamme on vihdoin saanut itselleen oman pöhöytensä takaisin.
Onhan se ihan ymmärrettävää, että viiden pennun kasvattaminen on rankkaa puuhaa. En aikaisemmin ole kiinnittänyt niin kovasti huomiota Litan laihuuteen, mutta nyt kun Lita on saanut painoansa nousemaan ja turkin paremman näköiseksi, tajusin kuinka paljon pentujen kasvattaminen söi Litaa.
Näissäkin kuvissa Lita on vielä suhteellisen laihassa kunnossa. Kun nyt joku päivä saisin aikaiseksi kaivaa kameran esille niin voisin ottaa paremmasta perspektiivistä kuvia Litasta.
Olemme miettineet kovasti mieheni kanssa ajatusta vielä yhdestä pentueesta. Mieheni oli sitä mieltä, että pennut voitais teettää, jos itse astuttaminen, synnyttäminen ja pentujen kasvattaminen tapahtuisi muualla kuin täällä meillä. Itse olen kallistunut siihen ajatukseen, etten tahdo enää teettää pentuja Litalla, vaan leikkauttaa tytön. Meillä pentuja ei voisi kasvattaa enää Niban ja Litan tulehtuneiden välien vuoksi. Tuossa oli jo pari viikkoa, kun heidän välinsä olivat hieman paremmat, mutta nyt taas on menty huonompaan suuntaan. Ja kaikista inhottavinta on, että nyt Nuppu on alkanut isottelemaan Niballe ja muille. En tiedä yrittääkö Nuppu saada itselleen lauman johtajan asemaa vai mikä tätä vaivaa.
Litalla ei nyt kuitenkaan ole ollut yhtäkään kiimaa sitten viime kesän, jolloin Lita tuli tiineeksi. Voi olla, että kun kevät enemmän saapuu, tulee myös kiima sen mukana. Toivoisin kuitenkin, että sitä ennen Lita leikataan ja tyttö pääsee elämään rauhallista kissan elämää. Vaikka pennut olivat syötävän suloisia, niin oli heistä aika rutosti vaivaakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti