 |
| Ensimmäisellä viikolla |
Muistan vieläkin sen hetken jolloin näin Litan pennut ensimmäistä kertaa kantokopassa heinäkuussa. Olin täysin pentujen lumoissa. Voi kun ne oli ihania! Tuntui ettei mikään tässä maailmassa voi olla niin pientä ja viatonta. ( Uskon että tunne on sama kertaa tuhat kun joku saa oman vauvan. ) Hoitaminen oli helppoa. Kävit punnitsemassa pentuja vähintään sen kaksi kertaa päivässä, putsasit silmiä ja silittelit välillä. Lita ei kaivannut ulos makuuhuoneesta vaan nukkui siellä hyvillä mielin. Lita hoiti pissattamiaeb ja kakattamisen. Itse kävi kiltisti suljetussa astiassa.
En sano etteikö pennut olisi olleet ihania kun ne kasvoivat ja oppivat temmeltämään. Täytyy vaan myöntää että elämä helpottui huomattavasti pentujen lähdettyä. Nyt sen vasta huomaa kuinka paljon pennuissa loppujen lopuksi oli vaivaa. Kaikki se siivoaminen ja yöt kuunnellen Litan meukkaa makuuhuoneesta. Huh!
Onneksi se on ohi tältä erää. Täytyy todellakin miettiä niitä toisia pentuja. Kämppä koki kyllä sellaisen turmion pentujen vuoksi etten tiedä suostuuko mies enää lähteä samaan rumbaan.
 |
| Viimeisellä viikolla |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti