Lita lataa akkuja

Väsynyt Lita

Pennut lähtivät siis viime keskiviikkona kasvattajan luokse asumaan, koska täällä meillä alkoi kissamaailma seota. Edelleen ollaan etsimässä tasapainoa ja sitä arkea mikä täällä oli ennen pentujen syntymistä ja tänne tuloa.

Keskiviikkona Lita ei oikein tuntunut vielä ymmärtävän että pennut ovat lähteneet. Vasta torstaina Lita oli hieman rauhaton ja vaelteli kovasti pitkin asuntoa miukuen ja maukuen. Mies oli sitä mieltä, että Litalla on kiima. Itse en kyllä allekirjoita tuota, sillä nyt taas eilen ja tänään Lita on ollut hiljaa. Eikä se torstain ääntely ollut sellaista kiiman "hellou"-ääntelyä. Lita kuitenkin meni useaan kertaan torstaina makuuhuoneeseen, jossa vietti viikot pentujen kanssa, ja jäi kummastuneena keskelle huonetta miukumaan. Tiedättekö tunteen,joka tulee kun ymmärrätte kissaanne pelkästään tämän katseesta. Vaikka ette puhu samaa kieltä ettekä aina edes ymmärrä toisianne, mutta sitten tulee hetkiä jolloin tasan tiedätte mitä kissa ajattelee. Näin oli torstaina Litan istuessa makuuhuoneessa. Kun se pieni valkoinen sinisilmäinen kissa katsoi suurilla silmillään suoraan omiin silmiini, tiesin tämän miettivän "minne minun vauvani on mennyt..." ja itku kurkussa siinä ihan ääneen sanoin että voi pieni kun vauvat lähti nyt maailmalle.

Perjantaina Lita nukkui ja nukkui. Nukkui, nukkui ja nukkui. Sama oli eilen ja tänään. Välillä mietin, että voiko kissa masentua. Oliko huono että pennut lähtivät kaikki kerralla? Vai onko Lita vaan niin väsynyt pentujen jäljiltä että nyt lataa akkujaan?

Niban kanssa Litalla on edelleen sukset ristissä. Olemme pitäneet kaikkia ovia auki, jotta Lita ja Niba tottuisi toisiinsa taas. Torstaina päivällä tilanne näytti ihan hyvältä, mutta sitten yöllä heräsimme siihen kun nämä kaksi juoksi peräkkäin sähisten ja muristen. Jouduimme ottamaan Litan meidän kanssa makkariin ovien taakse ja Niba sai jäädä lipastonsa päälle. Perjantaina mieheni piti Niban ja Litan erossa toisistaan koko päivän ja yön. Seurauksena oli Niban pissaaminen meidän sängylle. TAAS! Alan uskoa että Niba osoittaa mieltänsä tällä tavalla.

Niballa on ollut kovin jännää..

Eilen annoimme ovien olla päivän ajan auki ja yöksi otimme Niban taas meidän kanssa makuuhuoneeseen. Aamuyöstä alkoi oven kaapiminen kun osa kissoista halusi makkariin sisälle ja sitten taas osa halusi ulos. Koita siinä nyt sitten nukkua. Litan kaapimisen uskon johtuvan siitä, ettei tämä halua olla yksin ilman ihmisen seuraa. Onhan Lita joutunut olemaan heinäkuusta saakka yöt makuuhuoneessa ovien takana. Viime yönäkin Lita kaapi ovea ja miuku hirveän paljon, mutta heti minun mentyä olohuoneen sohvalle nukkumaan, rauhoittui myös Lita eikä kaapinut enää ovea. Litaan on iskenyt ihmisläheisyyden-kaipuu.