Helmikuun ensimmäinen sunnuntai

Pakkasen täyteläistä helmikuun alkua kaikille ! 

Rapsuttaisitko minua edes vähäsen?

Tiedättekö sen fiiliksen, kun sunnuntaina avaatte ensimmäistä kertaa silmänne aamusta ja vieressänne nukkuu ihana, lämpöinen kissa, joka kehrää ja purisee minkä kerkiää? Heräsin siihen tänä aamuna. Ehkä siksi nouseminen sängystä venyi niin pitkäksi. Tai sitten syy oli puhtaasti laiskuuteni. Who knows.. Oli kuitenkin ihana herätä Pipsa-kissan kehräykseen.

Yritin ottaa kännykälläni kuvaa kippurassa nukkuvasta Pipsasta, mutta uusi puhelimeni ei oikein ole paras Pipsan kuvaamiseen. Kuvissa Pipsa näyttää vaan mustalta kasalta, ilman silmiä, nenää tai mitään. Ei siis hirveän laadukkaita kuvia. Näky vaan oli niin uskomattoman rentouttava. 

Kun avasin ensimmäisen kerran suuni, heräsi muidenkin kissojen mielenkiinto. Hiljalleen näköpiirissä alkoi liikkua karvakorvia enemmänkin ja vuorotellen jokainen venytteli aamuvenytykset;

1. Etutassut pitkälle eteen

2. Rinta kohti maata

3. Takapuoli kohti kattoa

4. Kynsillä vähän maan hieromista

Kuulostaako tutulta?

En tiedä mikä tässä sunnuntaissa yleensä on, kun meidän kissat ainakin ottavat todella lunkisti. Monet kerrat olemme tuumailleet miehen kanssa, että syyn täytyy löytyä empatiasta. Kun äippää ja iskää laiskotuttaa, niin myös karvakorvia laiskotuttaa. Tälläkin hetkellä Nelli nukkuu vieressäni olohuoneen sohvalla, Lita nukkuu kissanpedissä ja muiden uskoisin nukkuvan makuuhuoneessa. Kukaan ei ole tainnut edes leikkiä koko päivänä. Vain syönyt, käynyt astialla ja nukkunut.

Voi kuinka helppoa on olla kissa! 

Lita lataa akkuja

Väsynyt Lita

Pennut lähtivät siis viime keskiviikkona kasvattajan luokse asumaan, koska täällä meillä alkoi kissamaailma seota. Edelleen ollaan etsimässä tasapainoa ja sitä arkea mikä täällä oli ennen pentujen syntymistä ja tänne tuloa.

Keskiviikkona Lita ei oikein tuntunut vielä ymmärtävän että pennut ovat lähteneet. Vasta torstaina Lita oli hieman rauhaton ja vaelteli kovasti pitkin asuntoa miukuen ja maukuen. Mies oli sitä mieltä, että Litalla on kiima. Itse en kyllä allekirjoita tuota, sillä nyt taas eilen ja tänään Lita on ollut hiljaa. Eikä se torstain ääntely ollut sellaista kiiman "hellou"-ääntelyä. Lita kuitenkin meni useaan kertaan torstaina makuuhuoneeseen, jossa vietti viikot pentujen kanssa, ja jäi kummastuneena keskelle huonetta miukumaan. Tiedättekö tunteen,joka tulee kun ymmärrätte kissaanne pelkästään tämän katseesta. Vaikka ette puhu samaa kieltä ettekä aina edes ymmärrä toisianne, mutta sitten tulee hetkiä jolloin tasan tiedätte mitä kissa ajattelee. Näin oli torstaina Litan istuessa makuuhuoneessa. Kun se pieni valkoinen sinisilmäinen kissa katsoi suurilla silmillään suoraan omiin silmiini, tiesin tämän miettivän "minne minun vauvani on mennyt..." ja itku kurkussa siinä ihan ääneen sanoin että voi pieni kun vauvat lähti nyt maailmalle.

Perjantaina Lita nukkui ja nukkui. Nukkui, nukkui ja nukkui. Sama oli eilen ja tänään. Välillä mietin, että voiko kissa masentua. Oliko huono että pennut lähtivät kaikki kerralla? Vai onko Lita vaan niin väsynyt pentujen jäljiltä että nyt lataa akkujaan?

Niban kanssa Litalla on edelleen sukset ristissä. Olemme pitäneet kaikkia ovia auki, jotta Lita ja Niba tottuisi toisiinsa taas. Torstaina päivällä tilanne näytti ihan hyvältä, mutta sitten yöllä heräsimme siihen kun nämä kaksi juoksi peräkkäin sähisten ja muristen. Jouduimme ottamaan Litan meidän kanssa makkariin ovien taakse ja Niba sai jäädä lipastonsa päälle. Perjantaina mieheni piti Niban ja Litan erossa toisistaan koko päivän ja yön. Seurauksena oli Niban pissaaminen meidän sängylle. TAAS! Alan uskoa että Niba osoittaa mieltänsä tällä tavalla.

Niballa on ollut kovin jännää..

Eilen annoimme ovien olla päivän ajan auki ja yöksi otimme Niban taas meidän kanssa makuuhuoneeseen. Aamuyöstä alkoi oven kaapiminen kun osa kissoista halusi makkariin sisälle ja sitten taas osa halusi ulos. Koita siinä nyt sitten nukkua. Litan kaapimisen uskon johtuvan siitä, ettei tämä halua olla yksin ilman ihmisen seuraa. Onhan Lita joutunut olemaan heinäkuusta saakka yöt makuuhuoneessa ovien takana. Viime yönäkin Lita kaapi ovea ja miuku hirveän paljon, mutta heti minun mentyä olohuoneen sohvalle nukkumaan, rauhoittui myös Lita eikä kaapinut enää ovea. Litaan on iskenyt ihmisläheisyyden-kaipuu.

Nellin peti on pentujen peti

Meillä pennut viettävät yhä enemmän ja enemmän aikaa muuallakin asunnossa kuin heille tarkoitetussa makkarissa. Nyt kun aluetta on valloitettu leikkimällä, on hyvä aloittaa myös parhaiden nukkumapaikkojen valloitus. Mikäs sen parempi olisi kuin Nellin uusi peti!

Edelleen olen iloinen että tämä peti tuli ostettua !

Vili ja Rosa

Voi kuinka suloista ! 

Olin ihan siinä uskossa että pennut ovat nyt 7 viikkoa, mutta eipäs ! Ikää on nyt 8vkoa ja 3päivää. Enää alle 4 viikkoa luovutusikään! Voi ei! 

Pipsa, maailman helpoin kissa

Kuvanlaatu on aika huono, mutta kyllä oleellisin näkyy :-)

T:"Kato mää löysin meille kissan!"

J:"Eikä, mää en kyllä tahdo tuon väristä kissaa. Se on ihan tyhmän värinen"

*keskustelua siitä, kuinka olen aina halunnut oranssin/vaalean keltaisen värisen kissan*

T:"No käydään edes katsomassa"

Ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Netistä löytynyt kuva Pipsasta ei antanut oikeutta tämän söpöydelle. Pipsa oli niin ihana lurpahtavineen korvineen ja niin suuren näköisine tassuineen kun sitä kävimme yhdessä isännän kanssa katsomassa. Olimme seurustelleet vasta puolisen vuotta, jos edes sitä, kun mies alkoi puhumaan toisen kissan hankkimisesta. Ajoimme Helsinkiin ja saavuimme takas Tampereelle yksi kissa mukana. Ei Pipsaa voinut vastustaa. Pipsa oli niin suloinen.


Kun haimme Pipsa Helsingistä Tampereelle, emme tarvinneet kantokoppaa laisinkaa, sillä Pipsa nukkui hyvin tyynesti sylissäni koko matkan. Pysähdyimme matkalla hakemaan syötävää Linnatuulesta ja tämän shoppailuhetken Pipsa nukkui kiltisti tekemässämme paita-pesässä repsikan paikalla.

Ja niin pirun söpö. Kuinka kukaan olisi voinut sanoa tuollaiselle söpötykselle
"ei me nyt kyllä oteta sua"

Pipsa oli ensimmäisen yönsä minun luonani, kun ei vielä miehen kanssa yhdessä
asuttu. Uni maistui hyvin, vaikka koko automatkakin tuli nukuttua. Kuvassa oleva
nalle on ehkä n.20-25cm. 

Pipsa on ollut aina helpoin kissa. Pipsa ei koskaan tee pahoja, ei raavi sohvia, ei verhoja, ei pure johtoja tai syö lahjanarua(!). Pipsan lempipuuhaa on ehdottomasti syöminen. Ja Pipsan suuhun uppoaa melkein ruoka kuin ruoka. Kovin yllättävää oli, kun raakaruokintaa kokeiltiin, että Pipsa oli kissoista eniten kiinnostunut raa'asta lihasta ja söi sitä mielellään.


Pipsa ei ole kova kissa leikkimään. Usein Pipsa tyytyy katsomaan sohvalta kun muut leikkivät. Hyvin harvoin tämä innostuu mukaan muiden touhuiluun. Jekun kanssa Pipsa joskus saattaa painiskella, mutta enempi ne köllöttelee yhdessä meidän ihmisten sängyssä vieretysten. Olen monta kertaa sanonut, että jos meidän kissat ei olisi leikattuja, olisi Jekku varmasti auttanut Pipsaa tämän kiiman kanssa, hyvin mielellään. He menevät täällä kuin pariskunta ja kuten jo aiemmin sanoin, he makoilevat melkein aina yhdessä. Pipsa onkin kova kissa nukkumaan ja köllimään. Hyvin usein Pipsa änkee itsensä syliini ja siihen nukkumaan. Joskus tämä saattaa nukkua vatsan päälläni jopa parin elokuvan verran. Välillä Pipsa saattaa käydä syömässä ja kissa-astialla ja palaa sitten takaisin rapsutettavaksi. 

Pipsalla on välillä hauskoja makuu-asentoja..

Pipsa vietti lauantai-aamua vierelläni minun sairastaessa.
Katsoimme yhdessä kaksi elokuvaa. Tai minä katsoin ja
Pipsa nukkui ja purisi vierelläni.

Pipsa oli kissoistamme ensimmäinen joka sai itselleen nimilaatan ja kaulapannan. Syy siihen on, että Pipsa oli ainut, joka antoi kaulapannan olla. Muut kiskoivat ne tavalla tai toisella pois. Pipsan nykyinen kaulapanta taitaa olla jo kolmas. Vaihtelu virkistää.

Värilaatan väri on yllättäen minun valitsema, mutta
laatan malli ja tekstin fontti tule miehen mielipiteestä.

Kaulapannassa on heijastin, ihan hyvä idea ulkokissoja
ajatellen, mutta meidän sisäkissalla hieman turha.
Hienon näköinen kyllä on. 

Pipsa on kerran jouduttu käyttämään eläinlääkärillä suolitukoksen vuoksi... Aivan, joudun perumaan puheeni, kylläpäs Pipsa on syönyt lahjanarua! Oli minun syntymäpäiväni ja juhlat sen kunniaksi. Tietenkin saapui myös pari pakettia, jossa oli lahjanarua. Eipäs sitten illan aikana huomattu Pipsan popsineen sellaista. Ihmeteltiin kun ei ruoka pysynyt sisällä seuraavana päivänä ja muutenkin Pipsa oli apea. Eläinlääkärissä selvisi suolistotukos.


Ainut pieni ongelma Pipsan kanssa on toisessa etutassussa huonosti kasvava kynsi. Ja huonosti kasvavalla en tarkoita etteikö kynsi kasvaisi vaan sitä, että se kasvaa suoraan tassun anturaan päästyään kasvamaan liikaa. Onneksi tätäkin pystyy hoitamaan leikkaamalla kynsiä. Onneksi tällänen vaiva ei ole herra Niballa, jäisi kyllä kynsi leikkaamatta, jollei saataisi Nibaa johonkin pakkopaitaan leikkaamisen ajaksi!

Kynsi on päässyt taas kasvamaan hieman liian pitkäksi.
Olisi aika manikyyrille jälleen.

Nukkuun käymme yhdessä näin

Joskus sinkkupäivinä mietin, että tahdon miehen, jotta iltaisin olisi aina joku, jonka kanssa mennä yhdessä nukkumaan. En tiedä miksei mielessä koskaan käynyt, että helpommalla pääsee, kun hankkii kissan! Vitsi vitsi.

Mutta ihan tosissaan, meillä on ainakin niin, ettei koskaan tarvitse mennä yksin nukkamaan. Aina on myös joku kissa tulossa yöunille. Yleensä minä saan seurakseni Nellin, joka viettää yönsä AINA ihmisten sängyllä. En tiedä poistuuko tämä sängyltä koko yön aikana, sillä joka aamu kun itse nousen ylös, on kello sitten 05.00 tai 11.00, niin Nelli on edelleen vierelläni/ jaloissani nukkumassa, eikä lähde pois ennen minua. Ihana kissa!

Joskus mietimme yhdessä miehen kanssa, ettei päästettäis kissoja sängylle. Kissankarvoissa olevat petivaatteet eivät ole monenkaan ihmisen mieleen. Tämä kumminkin jäi vain haaveeksi.

Koitimme niin, että laitoimme makuuhuoneen oven kiinni yön ajaksi, mutta ei siitä mitään tullut. Herra Niba kaapi ovea ( kiltisti ilman kynsiä ) läpi yön ja opetti näin myös muut kissat oven kaapimisen jaloon taitoon. Kissojen häätäminen sängyltä on aivan saman kanssa meidän taloudessa, sillä kun ihminen nukahtaa ei mene pitkää aikaa, kun joku karvatassuista hyppää jalkopäähän. Ehkä yhden tai kaksi kissaa saa pysymään poissa sängyltä, mutta kuuden kissan vahtiminen on vaikeaa. Kenties jos heti pennusta olisi opettanut, ettei sänky ole kissan paikka, niin sänky saattaisi olla kissaton.

Niinpä olemme siis luovuttaneet taiston kissattomista öistä ja oppineet nauttimaan kissojen ( ja niiden karvojen ) seurasta nukkumaan mennessä. Itse en osaa enään olla iltaisin ilman Nellin käpertymistä kainalooni rapsutettavaksi tai käpertymistä leikkisän ja puuduttavan päivän jälkeen jalkopäähän varpaitani lämmittämään. Jos Nelliä ei näy, kun peiton vedän korville, niin ei tarvitse kuin kerran huutaa Nelliä, ja alkaa laminaatilla kuulua kynsien napinaa. Nelli tietää, että on nukkumaan meno edessä, makuuhuoneesta kuului kutsu.

Kainalossa on hyvä nukkua...

"No anna mun nyt nukkua, äläkä mitää kuvia ota.."

Välillä sitten aloitetaan nukkuminen jalkopäässä