Kesähelteillä on monesti tullut mieleen, että saako kissat tarpeeksi nesteitä. Jotkut sanovat, ettei kissa tunne janon-tunnetta, vaan kissa luulee vettä ruuaksi. Tästä syystä aina sanotaan, ettei vesikippo saisi olla lähellä ruokakippoja. Jos vesikippo ja ruokakippo ovat lähekkäin ja kissa käy ensin syömässä vaikka raksuja ja sitten siirtyy kohti vesikippoa, huomaa kissa ettei vesi maistu läheskään niin hyvältä "ruualta" kuin raksut ja näin ohittaa veden. Jos vesikippo löytyy jonkun matkan päästä ruokakiposta tai jopa eri huoneesta kuin missä ruokakippo on, herää kissan mielenkiinto vesikippoon helpommin ja yhtäkkiä vesi onkin hyvänmakuista "ruokaa".
Osaltaan tämä teoria kuulostaa järkevältä ja olen huomannut saman myös meidän kissoissamme. Meillä on pitkään ollut vesikippo ihan ruokakipon vieressä. Kissat ovat kyllä juoneet siitäkin vesikiposta ihan reippaasti ja vettä onkin saanut olla vaihtamassa päivittäin. Sitten kesän tultua, tuli keittiöön myös toinen vesikippo, mutta pienen matkan päähän varsinaisesta "ruokailupaikasta". Tuntui, että vettä alkoi menemään melkein tuplasti.Tuntui että melkein poikkeuksetta, aina kun kissat käveli tämän "toisen" vesikipon ohi, he pysähtyivät juomaan. Joskus se oli pari lipaisua, joskus ihan reiluummin. Vesikipon sijoittaminen eripaikkaan kuin normaali ruokailupaikka, tuntui olevan hyvä idea.
 |
| Toinen vesipiste hieman kauempana ruokailupaikasta |
Mitä tulee teoriaan "kissa ei tunne janoa", en tiedä kuinka paikkaansa pitävä se on. Jos kissa ei tunne janoa laisinkaan tai erittäin vähäisesti, niin miksi melkeimpä kaikki meidän kissoistamme päätyy juomaan aina raksuja syötyään? Harvoin he menevät juomaan heti märkäruokaa syötyään, mutta raksujen jälkeen _aina_. Eikö voi olla, että raksut ovat niin kuivia tai "suolaisia", että ne pistävät janottamaan? Ja he ovat huomanneet, että janon-tunne katoaa kun lipittää vettä? Vai onko siitä vain syntynyt tapa, että raksujen jälkeen täytyy käydä myös toisella kipolla "syömässä tuota nestemmäistä mautonta ruokaa"? Täytyy joku päivä perehtyä asiaan paremmin.
Anyways..
Yksi päivä taas keskustelimme meidän kissoistamme ja heidän juomisestaan kun helteet eivät tuntuneet antavan periksi. Tajuavatko he juoda tarpeeksi vaikka kippoja on kaksi? Sitten mieleeni juolahti vesiautomaatit. No siinähän se. Päätimme tilata
Zooplus:sta kissoillemme vesiautomaatin. Mieheni sanoi ensin ettei tollasta kusilaaria meidän kotiimme ota, mutta luettuaan vesiautomaateista, oli hänkin sen kannalla. Ja tilasimme vieläpä juuri sen kusilaarilta näyttävän. :-) Hintaa oli 69,90e ja tilaus tuli suoraan kotiovelle. En tiedä kummasta kissat oli enemmän innoissaan, pahvilaatikosta, jossa vesilähde tuli, vai itse vesilähteestä.
 |
| Laatikko oli erittäin suosittu oleskelupaikka vesilähteen asennuksen ajan |
Kaikista uteliain kissoistamme oli Niba, joka oli heti tassujensa kanssa vesilähteen kimpussa. Hetken aikaa Niba laitto tassuansa lähteen aukolle ja kummasteli sitten märkää tassuaan. Hiljalleen Niba alkoi nuolemaan tassuaan, jonka jälkeen siirtyminen vesilähteelle oli loogista; "tätähän voi juoda". Mitä sanotaan kissojen oppimisesta matkimalla tuntuu olevan täysin totta. Kun Nuppu huomasi Niban lipittävän vettä lähteestä, oli lähteessä pian kaksi vaaleanpunaista kieltä.
 |
| Niba tassuttelee pulppuavaa vettä |
Vesilähde on ollut todella mahtava hankinta, eikä ole hetkeäkään kaduttanut laittaa melkein 70e kissojen "vesikippoon". Vesilähteiden on huomattu lisäävän kissojen juomishalua ja näin ollen estävän erilaisia virtsasairauksia sekä munuaissairauksia. Se että maksan kerran 70e ja saatan sillä estää kissojeni esim. virtsakivet, tuntuu se pieneltä summalta verrattuna eläinlääkärikustannuksiin.
Emme valinneet halvinta vaihtoehtoa, koska usein halvalla saa juuri sitä. Lucky Kitty vesilähde on ollut todella hyvä vaihtoehto jo pelkästään kokonsa vuoksi. Koska vesilähde on keraaminen on sillä panoakin muutamia kiloja ja painoa tuo tietenkin vesi, jota mahtuu 1,5litraa. Vesilähde on myös pesukoneen kestävä, joten jos joku bakteerikammoinen ei luota käsintiskaamisen-taitoihinsa, voi hän laittaa sen pesuun astianpesukoneeseen. Veden "suihkuamista" voi säädellä; veden saa tulemaan ulos yllättävän lujaa. Moottori on äänetön, jos lähteessä on tarpeeksi vettä sisällä. Kiirreessä vettä voi lisätä vesilasilla reiästä, josta vesi laskeutuu takas lähteeseen sisälle. Varamoottori maksaa kyseiseen vesilähteeseen n.15e. Yksi huonopuoli vesilähteessä on ollut, nimittäin moottorin suodatin, joka tuntuu menevän meillä helposti tukkoon kissankarvoista. Syynä on tietenkin kissojen suuri lukumäärä (ja ehkä hieman laiska imuroija) ja näin ollen karvojen määrä lattialla, jotka helposti joutuvat lähteeseen. Onneksi tämäkin hoituu päivittäisellä putsaamisella ja veden vaihdolla. Pysyy ainakin vesi raikkaana kun on pakko vaihdella sitä niin usein. Kyllähän sitä meneekin paljon kun on kuusi kissaa juomassa.
 |
| Ensimmäistä kertaa päällä |
Ainut asia mikä lähteessä on huolestuttanut on yhdistää kissa, vesi ja sähkö. Ennen lähteen tilaamista mieheni sitä ääneen miettikin, että mitähän siitä tulee kun yhdistää nuo tekijät. Päätimme kuitenkin kokeilla mitenkä lähde meidän perheessämme toimii. Ja hyvä että koitimme. Lähde on sen verran painava, ettei kissat saa sitä kumoon, eikä he leiki vedellä niin paljoa, että sitä roiskuisi vaaraksi-asti. Onhan meillä kotivakuutus. ;-)
 |
| Lita ja Niba |
