Kissojen tv

Ei, en ole ostanut kissoille omaa telkkaria jos sitä säikähditte. En ihan niin hölmö ole, kait. 

Puhun tietenkin ikkunoista. Ne tuntuvat olevan kissoille sama kuin useimmille ihmiselle telkkari on. Mukavaa ajanvietettä, jonka avulla ajatukset voi heittää narikkaan...vai voiko?

Olen huomannut tässä vuosien mittaan, että meidän kissojen käkätys on lakannut. Ja mitä olen foorumeilta lukenut, niin todella monen kissa on ikääntyessään jättänyt tämän tavan pois. Edelleen meilläkin kissat tuijottavat ikkunasta pikkulintuja joskus tunti tolkulla, mutta käkätys on kaionnut. Se on hieman harmi, sillä se oli ihan hauskaa seurattavaa.

Käkätyksen ideahan on kuulemma valmistautua tappavaan iskuun, jota kissa suunnittelee tuijotellessaan tulevasta tietämätöntä pikkulintua tai oravaa.

Myös lumen tippuminen katolta on kissoille mielenkiintoista seurattavaa niinkuin veden lotina kun kevät vai alkaa paremmin. Olisi hauska tietää mitä kissat ajattelevat autoista ja ihmisistä, jotka ne näkevät meilläkin 5. kerroksesta. Kissoilla kuitenkin on huomattavasti parempi näkö kuin ihmisillä. Kyllä niiden korvien välissä jotain täytyy liikkua kun välillä jaksetaan olla jopa tunti tuijottamassa samassa kohdassa pihalle.

Lempiasioita - blogihaaste

Nämä haasteet ovat edelleen aika uusi juttu minulle ja näitähän tuntuu olevan pitkin ja poikin. Jos jokaisen näistä tekisi, niin varmaan saisi helposti kymmeniä uusia postauksia kuukauteenkin kertymään. 

Kiitos haasteesta Kattien kanssa -blogi !

Mutta itse asiaan...tarkoituksena oli ilmeisesti kertoa kuvin 10 lempiasiaa. Koska blogini kertoo elämäni tähdistä, kuudesta karvakorvastani, kerron kuvilla heidän kymmenen lempiasiaansa. 

Kaverit

Aurinko

Leikkiminen

Rapsutukset ja syli

Ruoka

Parvekkeella hengailu

Raapimapuut

Kissanminttu

Lelut

Löhöily

Tervehdyskomitea karvakorvat

Nuppu, Pipsa ja Jekku odottamassa ruokaa ihmisten saavuttua kauppareissulta

En tiedä kuinka muiden kissat toimivat, kun ihminen/ihmisiä tulee kotiin, mutta meillä odottaa joka kerta, vähintään kahden kissan, tervehdyskomitea. Välillä tuntuu siltä, että meidän kissat kuulevat äänestä, milloin hissi pysähtyy meidän kerrokseen. (Asumme suht vanhassa talossa) Vai tulevatko kissat eteiseen vasta siinä vaiheessa, kun kuulevat avaimen menevän lukkoon? Joskus kylläkin tulen kotiin niin hiljaa kuin mahdollista ja silti siinä eteisessä tuijottaa pari silmäparia, kun avaan välioven.

Mietimme välillä mieheni kanssa, että tulevatko kissamme joka kerta ulko-ovelle vastaan, kun he kuulevat hissin pysähtyvän meidän kerroksessamme tai muuta ääntä meidän kerroksestamme. Ajattelevatko karvakorvamme, että "hei nyt se ruokatoimitus tulee, mennäänpä vastaan ilmoittamaan, että meillä on nälkä". Ja pettyykö kissa, jos kukaan ei tulekkaan ulko-ovesta sisään vaikka ääniä kerroksestamme kuuluu?

Olisi se kyllä aika orpo tunne, jos tulisi ovesta sisään, eikä kukaan olisi vastassa...

a home without a CAT, 

is just a house...

Helmikuun ensimmäinen sunnuntai

Pakkasen täyteläistä helmikuun alkua kaikille ! 

Rapsuttaisitko minua edes vähäsen?

Tiedättekö sen fiiliksen, kun sunnuntaina avaatte ensimmäistä kertaa silmänne aamusta ja vieressänne nukkuu ihana, lämpöinen kissa, joka kehrää ja purisee minkä kerkiää? Heräsin siihen tänä aamuna. Ehkä siksi nouseminen sängystä venyi niin pitkäksi. Tai sitten syy oli puhtaasti laiskuuteni. Who knows.. Oli kuitenkin ihana herätä Pipsa-kissan kehräykseen.

Yritin ottaa kännykälläni kuvaa kippurassa nukkuvasta Pipsasta, mutta uusi puhelimeni ei oikein ole paras Pipsan kuvaamiseen. Kuvissa Pipsa näyttää vaan mustalta kasalta, ilman silmiä, nenää tai mitään. Ei siis hirveän laadukkaita kuvia. Näky vaan oli niin uskomattoman rentouttava. 

Kun avasin ensimmäisen kerran suuni, heräsi muidenkin kissojen mielenkiinto. Hiljalleen näköpiirissä alkoi liikkua karvakorvia enemmänkin ja vuorotellen jokainen venytteli aamuvenytykset;

1. Etutassut pitkälle eteen

2. Rinta kohti maata

3. Takapuoli kohti kattoa

4. Kynsillä vähän maan hieromista

Kuulostaako tutulta?

En tiedä mikä tässä sunnuntaissa yleensä on, kun meidän kissat ainakin ottavat todella lunkisti. Monet kerrat olemme tuumailleet miehen kanssa, että syyn täytyy löytyä empatiasta. Kun äippää ja iskää laiskotuttaa, niin myös karvakorvia laiskotuttaa. Tälläkin hetkellä Nelli nukkuu vieressäni olohuoneen sohvalla, Lita nukkuu kissanpedissä ja muiden uskoisin nukkuvan makuuhuoneessa. Kukaan ei ole tainnut edes leikkiä koko päivänä. Vain syönyt, käynyt astialla ja nukkunut.

Voi kuinka helppoa on olla kissa! 

Tunnustus

Meitä odotti tänään kommenteissa tunnustus. Tunnustukset ovat uusi juttu meidän karvakorvataloudellemme, mutta kiitos Kissiminni-blogi.

Tunnustuksen säännöt ovat:
1. Kiitä tunnustuksen antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle.
2. Valitse 5 ihanaa (alle 200 lukijan) blogia, joille haluat tunnustuksen antaa ja kerro se jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset joille tunnustuksen jätit jakavat sen eteenpäin.  

Meidän kissat valitsivat seuraavaksi uhriksi
Kolmen kissan koplan

Tiedän että säännöissä lukee, että tulee valita 5 blogia, mutta tällä hetkellä seurattua tulee vain Kissiminnin ja Koplan seikkailuja.


~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Nelli ja Nellin varpaat

Sain mieheltäni lahjaksi Canonin salaman järkkäriini ja heti täytyi testata sitä. Nämä kuvat ovat kylläkin joulukuulta, kun joulukuun alussa salaman sain. Olin monen monta päivää valittanut, kuinka en saa otettua kivoja kuvia kissoistamme nyt, kun päivät pimenevät liian aikaisin ja pimeys tuntuu kestävän läpi vuorokauden. En tiedä kyllästyikö mies kuuntelemaan valitustani vai halusiko tämä olla mieliksi. :-)

Nämä kaksi kuvaa ovat ensimmäiset, jotka napsasin salaman kera. Vielä salaman käyttö on aika hakusessa, vaikka se on ollut omistuksessa jo yli kuukauden. Jotenkin on tuntunut, ettei ole ollut aikaa tutustua salamaan. Mihinkä kaikki aika hukkuu? 

Uusi vuosi 2013

Heippa jälleen!

Pienen joululoman jälkeen on aika jälleen palata bloginkin pariin. Joulu meni karvakorvien kanssa erittäin hyvin. Yksikään ei syttynyt kynttilöiden vuoksi palamaan, kukaan ei joutunut lääkäriin lahjanarujen vuoksi ja kissapiparitkin sai pitää korvansa. Oli siis onnistunut joulu!

Mitä kaikille kuuluu? No;

Niba: On ottanut itseään niskasta kiinni, kerännyt rohkeutta ja uskaltaunut pois makuuhuoneesta. Erittäin varovaisesti Niba-Herra muualla asunnossa kulkee, mutta kulkee kuitenkin. Litan kanssa edelleen on välit tulehtuneet, mutta paremmin menee nyt kuin esim. kaksi kuukautta sitten.

Pipsa: Pipsa on nauttinut joululomastabi varmaan enemmän kuin minä itse. Ruokaa on tullut kippoihin huomattavasti useammin ja herkkuja on myös annettu herkemmällä kädellä 'nyt on kuitenkin joulu'. Rapsutuksia on myös sadellut enemmän niin meidän perheen ihmisiltä kuin meidän ystäviltä. Pipsa on melkein kaikkien lemppari ja hakemattaankin saa eniten huomiota. Monta päivää Pipsa on viettänyt makoillen joko minun tai mieheni vierellä kehräten ja kuorsaten.

Jekku: Nauttinut kissanpäivistä kuten ennenkin. Jekkukin on hakenut enemmän huomiota nyt kun olemme olleet kotona mieheni kanssa enempi. Myös iltainen hepulikohtaus tuli tutuksi niin meidän perheelle kuin meidän ystäville. Tavarat lenteli ja paikat paukkui. Naapuri-parat,

Nelli: Nelli on ollut oma itsensä. Nauttinut saadessaan enemmän huomiota ja onkin viettänyt paljon päiviä seuraten minua ja miestäni. Nelli on kova tyttö juttelemaan ja pitkiä keskusteluja on käyty. Edelleen on pissoja ollut astioiden ulkopuolella, mutta huomattavasti vähemmän kuin puoli vuotta sitten. Jos astiat pääsevät liian likaiseksi, se näkyy hyvinkin pian Nellin mielenosoituksena.

Nuppu: On saanut paljon irti joululomasta. Meillä on käynyt paljon ystäviä kylässä ja Nuppu osaa kyllä huomiota hakea. Varsinkin miehet ovat saaneet Nupusta kaverin. Saimme vihdoin toisen makkarimme käyttöön ja Nuppu onkin oleillut siellä paljon! Nuppu on myös oppinut ruuan pyytämisen, meinaan juttelemalla keittiössä omalla ruokapaikkallaan. Eikä sitä aina pysty vastustamaan!

Lita: Edelleen meidän talouden poliisi. Jos jossakin kuuluu ääntä, on Lita paikalla salaman nopeudella. Niban murina ja sähinä meinaa käydä hermoille. Usein Lita ampaisee Niban perään, mutta enää ei käy tämän päälle kuten aiemmin.

Mukavaa uutta vuotta 2013 kaikille!!

Tavallinen päivä; 12.12.12

Täällä on joulunodotus kasvanut päivä päivältä. Kissojen elämää se on vaikuttanut suuresti, sillä lähes joka päivä hankin uutta koristetta. Ja niillähän vasta onkin kiva leikkiä!

Ikkunaan laitetut tontut ovat päässeet kissan kynsien kohteeksi jo muutamaan otteeseen. Uusi koriste-enkelini on ollut Litan unikaverina ainakin yhden todistettavan kerran, mikä on aika hyvä suoritus, kun enkeli saapui meille eilen. Ja enkeli on sijoitettu koristetikkaiden päälle, mutta silti se löytyi Litalta kun tänään tulin töistä.

Kaiken kaikkiaan täällä on mennyt ihan hienosti tämä joulunodotus. Ei ole lahjanarut päätynyt kissojen suuhun, eikä yhdestäkään kissasta ole tullut juoksevaa soihtua. *koputtaa puuta* Rentoa meininkiä ja paljon kehräämistä!

Jouluinen Pipsa

Pipsa oli tänään niin suloinen makoillessaan sohvalla, että oli pakko napsia muutama kuva. Harmittaa ihan rutosti, ettei minulla ole kunnon salamaa kamerassani. Joudun pitämään pimeän aikaan ISO-asetuksen niin kovin suurena, jolloin kuvista tulee rakeisen oloisia.

Ajattelin laittaa yhden joulunauhakoristeen Pipsan ympärille ja napata pari jouluista kuvaa, mutta eipä niistä nyt niin kovin jouluisia tullut. Ja harmi kun Pipsa kerkesi vähän liikahtamaan, niin Pipsasta tuli hieman tärähtänyt. Muuten olisin voinut teettää pari näitä kuvia joulukortteina. 

"Ai teillä on kissoja"

Kaikki eivät pidä kissoista ja se on hyväksyttävää. Eihän kaikki pidä kalastakaan...tai ötököistä. Mutta se tapa kuinka kissoista puhutaan, pistää joskus ärsyttämään ihan hirveästi. Ihmiset, jotka eivät omista kissaa, luulevat tietävänsä kissoista KAIKEN. Ja erittäin usein nämä, jotka puhuvat alentuvasti kissoista ylistävät koiria. Kissat ovat tuholaisia ja kiusankappaleita, kun taas koirat ovat ihmisen ylimpiä ystäviä, jotka eivät koskaan tee mitään pahaa. 

Myönnän, että koirat ovat paljon helpompia kouluttaa ja ne oikeasti tottelevat (yleensä) omistajansa käskyjä. Kissat ovat puolestaan itsekkäitä ja rakastavat omaa napaansa. Kun sanot kissalle "EI NUPPU!", kissa kuulee "TEE NUPPU!". Kun sanot kissalle" Kis kis, Nuppu tule tänne!", kissa kuulee "Kis kis, jää sinne tuijottamaan vain tännepäin." Käskyt eivät siis mene perille. Se ei kuitenkaa tee heistä niin pahamaineisia kuin mitä kissojen puhutaan olevan. Kissoja täytyy vain oppia ymmärtämään. 

Aika usein kuulen sanottavan, että kissat vain piileskelevät sängyn alla ja sähisevät kaikille, jotka yrittävät mennä lähelle. Varmasti näin on, jos kissa tottuu elämään esimerkiksi tallikissana pennusta saakka ilman jokapäiväistä ihmiskontaktia. Kuitenkin, jos kissa kasvaa pennusta saakka ihmiskontaktien keskellä, ei heistä kasva ihmis pelokkaita sähisiöitä.   

Toinen asia mitä ihmiset puhuvat kissoista on se, että kissat tuhoavat paikat. Totta tuokin, jos heille ei anna tarvikkeita elämään kissanelämää. Ihan yhtälailla koirat tylsistyvät ja turhautuvat, jos heille ei anna aktiivitetteja. Välillä saa lukea, että koira söi sohvan tai seinän, mutta en muista koskaan lukeneeni mistään kissan syöneen sohvan. Eli yhtälailla koira tekee tuhoja kuinka kissakin, jos heidän aktiivisuutta ei huomioida.

<3

Meillä käy ystävät istumassa iltaa aina välillä. Muutama ystävistämme on allergisia kissoille, mutta kukaan ei ole vielä jättänyt tulematta tästä syystä. Yllättävän moni on ollut hieman negatiivisella asenteella tai heillä on ollut ennakkoluuloja kissoja kohtaan. En tiedä onko syynä ollut tähän kokemattomuus kissoista vai onko heillä ollut huonoja kokemuksia kissoista.

Moni kuitenkin lähtee meiltä uuden asenteen kera; "Ei ne kissat olekkaan ihan perseestä."

Meidän kissat ovat kaikki hyvin sosiaalisia ja pitävät ihmiskontaktista. Pari karvakorvaamme on hieman hitaastilämpeneviä. Uusia tuttavuuksia katsotaan eri huoneesta tai hieman kauempaa. Mutta kun hiljalleen kissat oppivat tuntemaan ystävämme, alkavat he hakea ystäviltämme huomiota ihan yhtälailla kuin minulta tai mieheltäni. Joskus jopa enempi ystäviltämme, koska he jaksavat/kerkiävät paijata kissojamme paljon pidempään kerralla kuin mitä itse tuntuu kerkiävän. 

 Uusien ystävien kanssa olemme yrittäneet olla hieman varovaisempia, ettei meidän kissat hyökkäisi heti heidän kimppuunsa ja änkisi naamalle purisemaan. Tuttujen ja turvallisten ystävien kanssa on helpompi olla, sillä tiedämme, että ystävät itse häätävät kissamme pois kun heille riittää. Aina se ei kuitenkaa tarkoita, että kissa luovuttaa huomionhakemisen. 

Tänään on tämän perheen sihteerin syntymäpäivä. Pipsa oli ihana ja antoi aamulla ennen töihin lähtöä synttäripusun otsalleni nuolemalla ihanalla, lämpöisellä, karhealla kielellänsä pari lipaisua. <3

Joulunodotus

Tänään sain aikaiseksi kaivaa esille joulukoristeemme. Mieheni ei niistä niinkää välitä, mutta itselle on hyvin tärkeä koristella koti jouluiseksi. Joulukuu on mielestäni parasta aikaa vuodesta JOS siihen kuuluu pieni paukkuva pakkanen, valkoinen lumi ja kynttilät. Ja tietenkin oma rakas mieheni sekä ihanat karvatassut. 

On se aina ihana tunne kaivaa tämä laatikko esille !

Nyt kissojen kanssa olen joutunut käyttämään hieman mielikuvitusta koristeiden esillepanossa. En voi laittaa mitä tahansa joulukoristetta minne tahansa minne haluaisin laittaa ne. Esimerkiksi kuvassa näkyvä valkoinen joulunauhakoriste olisi aivan ihana laittaa olohuoneenpöydälle. Kuitenkin jälleen rakkaat kissani muistuttivat minua olemassa olostaan avattuani koristelaatikon kannen. Nelli oli heti syömässä nauhaa, jota on jokainen vuosi himoinnut. Eli ei koristenauhaa olohuoneenpöydälle. 

Ikkunaan laitettavat roikkuvat tähteni joudun laittamaan huomattavasti korkeammalle kuin mitä tahtoisin. Viime vuonna laitoin tähdet roikkumaan liian alas eikä mennyt kuin päivä-pari, kun löysin tähtiä pitkin kämppää. Yhtenä päivänä sainkin sitten Niban kiinni tähtien metsästyksestä. 

Jekkua myös kiinnosti laatikon sisältö. 

Odotan innolla viikonloppua kun suunnitelmissa on joululahjojen paketointia, joulukorttien tekoa sekä pipareiden leivontaa. Joka vuosi kissat ovat olleet mukana näissä jutuissa tavalla tai toisella. Viimeksi Litalla oli kova halu päästä joululahjaksi, kuvasarjan voit katsoa täältä. Myös piparit ovat saaneet kokea osansa kissaperheessä, mitä kävi pipareille vuonna 2011? Sen voit lukea täältä.

" Mitäs hajuja täällä on? Oon haistanut näitä joskus aiemminkin...." - Jekku

Zooplussassa on paljon hyviä tarjouksia lemmikkien tarvikkeisiin ja ruokiin näin joulunalla. Olen kovasti miettinyt tilaavani misuilleni uuden aktivointilelun, nimittäin Catit Design Senses Labyrinthin. Nyt joulutarjouksena sen hinta on vain 16,90e. En pidä hintaa yhtään pahana.

Onko kenelläkään kokemusta kyseisestä aktivointilelusta? Kannattaako tilata? 

Sunny autum day

On ollut melko hiljaista blogin parissa viime viikkoina. En tiedä viekö jatkuva pimeys vai mikä kaikki enegiat, mutta tuntuu ettei jaksa edes koneella istua. 

Mitäs meidän kuudelle kissalle?

Pipsa: Pipsa jatkaa oloaan maailman kilteimpänä ja ihanimpana kissana. Jos kaikki meidän kissamme olisi kuten Pipsa, ei meidän tarvisi huolehtia kissojen määrästä, koska niitä voisi olla vaikka sata. Pipsa on hyvin huomaamaton. Ei niinkään sillä etteikö Pipsaa täällä näkyisi, vaan sillä ettei Pipsasta ole vaivaa. Aamuisin Pipsa juoksee lauman ensimmäisenä keittiöön miukumaan ruokaa, kun herätyskelloni on soinut ja tämä kuulee makuuhuoneen oven avautuvan. Päivät menee Jekun vieressä loikoillen. Ihana pariskunta. <3

Jekku: Jekku menee ja tulee. Jekku on meidän perheessä ehdottomasti leikkisin tällä hetkellä. Uusi lelu on ollut kovassa käytössä. Varmasti herkku sisällön vuoksi. Välillä Jekkuun iskee huomionkaipuu ja tämä tulee koputtelemaan käsivartta siihen malliin, että on syytä rapsuttaa kaveria.

Pipsa nauttii vuoden 2012 viimeisistä auringonsäteistä

Nuppu: Nuppu on oma hassu itsensä. Hieman on alkanut tuntua siltä, että Nuppu yrittää ottaa Niban paikkaa meidän karvatassujen lauman johtajana. Ainakin muiden kisujen jahtaaminen ja alistaminen on ollut suht suuressa osassa Nupun arkea. Olemme edelleen pitäneet Nibaa ja Litaa öisin eri huoneissa ja makuuhuoneen ovea siis kiinni. Joka ilta Nupun on aiiivan pakko päästä makuuhuoneeseen meidän kanssamme ja nukkumaan mieheni tuolille.

Niba: Niba ei ole varmaan kahteen-kolmeen viikkoon poistunut makuuhuoneesta. Ilman pakottamista ei Niba tule. Vaikka ovi on ollut päivisin auki, ei ole Niba edes yrittänyt poistua huoneesta. Litan kanssa tilanne on edelleen sama. Niban mielestä Lita on jotain uskomattoman pelottavaa. Iltaisin kun menemme nukkumaan, tulee Niba pyörimään ja hyörimään sängylle. Tämä nuolee meidän hiuksia, puskee, kehrää ja mikä parasta...kuolaa. Kyllä, meidän kissamme kuolaa. Olemme puhuneet mieheni kanssa, että Niba on syntynyt väärään eläinmuotoon. Niban kuuluisi olla koira !

Nuppu näki kukkakärpäsen

Nelli: Nelli jatkaa elämäänsä karvakorvalauman arimpana yksilönä, vaikkakin on ottanut hieman tilaa itselleen. En tiedä mistä johtuu, mutta jotenkin tuntuu että Nelli on ruvennut isottelemaan muille ( ei tietenkään Niballe, koska tätä Nelli kunnioittaa ... tai pelkää ). Isottelu ei ole mitään tappelua vaan läpsimistä ja hieman takaa-ajoa. Herkkua on edelleen Applawsin kana tölkit. 

Lita: Lita ei enää heti ensimmäisenä hyökkää Niban kimppuun, jos tämän näkee. Tänäänkin mieheni vain yhtäkkiä totesi, että katos prkl. Tuolla nuo kissat ovat samassa huoneessa eikä kukaan ole yrittänyt tappaa ketään. HIENOA ! Jospa tämä alkaisi hiljalleen helpottaa. 

Nämä herkut ovat olleet herkkupallon sisällä kova juttu. Kyllä maistuu !

Kuivausrumpu kuuluu kissaperheeseen

Ollaan miehen kanssa todettu nyt useampaan otteeseen, että meidän perheen paras ostos piiiiiiiitkiin aikoihin on kuivausrumpu. En tiedä mitä kannattavampaa ostosta perheeseen, jossa on useampi kuin yksi kissa. No siis tietenkin imuri on aika kätevä myös, mutta ei nyt aleta viilaamaan pilkkua. 

Laitamme kaikki vaatteet, lakanat, pyyhkeet ja muut tekstiilit kuivausrumpuun. Yllättävän harva vaate on kutistunut tai painokuvat kärsineet. Kalliimpia vaatteeita ei olla edes kuivuriin laitettu. On aivan ihana tunne kun suihkun jälkeen voit kuivata naamasi pyyhkeeseen, josta EI tartu karvoja naamaan. AH ! Tuostakin ongelmasta kärsittiin vuosia turhaan. Olisi pitänyt hankkia tuo kuivari jo aiemmin. 

Olihan se hieman kallis hankinta, mutta jokaisen pennin arvoinen. 

Luulin aluksi, ettei meille voi saada kuivaria, kun vessa on niin kovin pieni ja pesukoneemme on päältä täytettävä. Ei siis olisi mahdollisuutta laittaa pesukoneen viereen eikä päälle. Onneksi rakas mieheni otti kuitenkin selvää kuivareista ja selvitti, että niitähän on siis sellasia, joista vesi kaadetaan ihan omin kätösin pois. Ei siis tarvita vedenpoistoletkua. How cool is that !

Ylempänä kuvassa näkyy kuinka paljon lähtee karvaa yhdestä koneellisesta pyykkiä. Aaaaaika hemmetin paljon vai mitä. On ihan uskomattoman terapeuttista nähdä nuo karvat ja nukat yms tuossa sihdissä, ottaa ne käteen ja heittää roskiin. Ei muuten ole mustissa vaatteissa karvan karvaa.

Seinätkin kärsii..

Ei voi muuta sanoa kuin voi kissat! Tiedän että tuollainen seinämaalin korjaus on aika helppo homma, mutta tiedättekö kuinka turhauttavaa on tehdä sama homma aina uudesta ja uudestaan.. Ei saisi olla yhtään mitään epätasaisuuksia seinällä tai meidän kissat ovat heti remppapuuhissa.

En tiedä kuinka jonkun aivot kestävät sitä, jos koira syö paikat. Itsellä kun meinaa mennä hermot pariin naarmuun seinissä. :-D Parille meidänkin tutulla on jalkalistat, seinät ja huonekalut joutuneet kärsimään.

Pipsa ja virkattu kori

Paras ystäväni on kova tekemään käsillään kaikkea, ompelemaan, maalaamaan, neulomaan, virkkaamaan jne. Välillä saan inspiraation hänen tekemisistään ja kokeilen itsekkin...hieman huonommalla lopputuloksella kylläkin. 

Nyt uusimapana villityksenä on ollut ontelokude ja sen virkkaaminen. Halusin tehdä maton tuosta kuteesta, mutta päätin kokeilla ensin jonkin pienemmän projektin tekoa ja päädyin koriin.

Karvatassu 

 Sain sitten eilen valmiiksi virkatun korin ja tänään jätin sen hetkeksi olohuoneen pöydälle. Ei mennyt kuin 10 sekuntia niin ensin Nuppu kävi tesmimässä koria. Se ei kuitenkaan kelvannut Nupulle. Heti Nupun perään sinne meni Pipsa ja siitäkös Pipsa löysikin itselleen hyvän pedin. 

Korille on kyllä ihan oma virkansa, mutta tämän päivän se sai olla Pipsan käytössä. Mietin tuossa, että sitä melkein voisi virkata tuollaisen korin, johon ompelisi alustan, että jos joku kissoista pissaa siihen, niin voi päästä helpommalla. Vaikka tuota ontelokudettakin voi pestä.

Hyvin mahtui meidän pötkö koriin makoileen

Meidän maanantai-iltamme

Meillä oli hyvin rauhallinen ilta kissojen osalta kunnes Lita ja Niba sääti taas. Ja juuri kun pääsin sanomasta ystävälleni että tilanne on parempi. Oli taas karvatuppoja lattialla kun Lita kävi Niban selkään kiinni. Korjaantuukohan niiden välit koskaan...

Ilta päättyi lopulta siihen että Niba jäi tuonne keittiön ja olohuoneen puolelle kun puolestaan Lita tuli tänne makuuhuoneeseen meidän kanssa.

Nyt menemme nukkumaan Litan, Nellin ja Nupun kanssa. Toiselle puolelle ovea jäi Jekku, Niba ja Pipsa.

Zooplussan kimppatilaus

Tilattiin ystävän kanssa yhdessä Zooplussasta vaikka mitä. Itse lähdin tilaamaan lähinnä raksujen vuoksi, mutta tulihan sitä mukaan muutakin. Ystäväni tilasi saman vesilähteen kuin mikä meillä pulputtaa. Edelleen olen sitä mieltä, että ostos oli erittäin kannattava! Toivottavasti vesilähteellä on yhtä paljon käyttäjiä myös ystäväni taloudessa, mistä löytyy neljä karvatassua.

Täällä on ollut nyt muutaman päivän ajan kummallinen hännän jahtaus-buumi. Nelli on useampaan otteeseen jahdannut häntäänsä sohvalla, kuin ei olisi ennen häntäänsä nähnyt! Tänään oli Litan vuoro jahtailla viuhkaansa. Pedillä mentiin niin lujaa ympyrää, että meinas tulla ihan sivustakatsojalle paha olo. Hassuja nuo kisut. En tiedä onko niillä niin tylsää, että siitä syystä he jahtaavat häntäänsä vai unohtaako he häntänsä hetkeksi ja sitten taas muistavat sen?

"Mikä toi juttu on, joka seuraa mua kokoajan?"