keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Usva-kissan pikkumiukujat

"Katotaan niin sää tuut kissanpentu taskussa kotiin porukoiltas" kuului miehen suusta kun kerroin, että lähden käymään vanhempieni luona, missä oli heidän kahden adult-ikäisen kissan lisäksi myös kaksi kitten-ikäistä kisua. Ja voi peekule kun tekikin mieli laittaa yksi tai vaikka kaksi pentua taskuun ja juosta lujaa karkuun.

Kuten meillä täällä Lita, niin vanhemmillani Usva on sijoituskissa. He molemmat ovat samalta kasvattajalta ja molempien sopimuksessa lukee, että heillä teetetään pentuja. Jos ensimmäisestä yrityksestä saadaan valioyksilöitä, ei tarvitse teettää enempää. Kuitenkin jos käy niin, että kaikki pennut ovat värivirheellisiä on sopimus että koitetaan ainakin kaksi pentuetta. Silloin kun Litaa meille hankimme ja juttelimme kasvattajan kanssa pentujen teettämisestä, tuntui se niin kaukaiselta ajatukselta kun sylissäni oli alle 10vkoa vanha kissanpentu. Ajattelin, että se on edessä sitten joskus. Kuitenkin se hetki on nyt jo lähellä.

Usva

Anyways...Usvalla on käynyt hieman huonoa tuuria pentujen kanssa. Tämä oli siis Usvan kolmas kerta tiineenä. Ensimmäisellä ja toisella kerralla oli Usvalla masussa vain yksi pentu. Molemmilla kerroilla pennut kuolivat. Nyt Usvan masusta bongattiin kaksi pentua ja tätä pidettiin hyvänä merkkinä. Pennut syntyivät aprillipäivänä 1.4.2012. Molemmat lähtivät kehittymään ja kasvamaan hyvää tahtia. Ensimmäiset kaksi viikkoa pennut sekä Usva vietti kasvattajan luona, missä pennut myös syntyivät. Nyt tämä valjakko löytyy kuitenkin vanhempieni luota.



Olen nähnyt pieniä kissanpentuja ja meidän Nelli sekä Nuppu olivat tooooosi pieniä meille tullessaan, mutta se hetki, kun menin vanhempieni luona Usvan pesän luokse ja näin ne pienet valkoiset pallerot, oli jotain aivan  uskomatonta. Miten jokin voi ollla niin pieni, viaton ja sydäntäpakahduttava? Olin myyty. Mietin jo hetken aikaa kuinka lähden myymään miehelle ideaa seitsemännestä kissasta. Sitten äitini muistutti "Älä nyt vaan ota enää niitä kissoja, muista ettei ne pysy noin pieninä ikuisesti!". Ja niimpä tyydyin siihen ideaan, että pääsen viettämään aikaa kissanpentujen kanssa sitten, kun Litan pennut tulevat meille asustamaan luovutusikään saakka.




Usvan pennut olivat siis alta 3viikon ikäisiä kun näin ne. Niiden silmät olivat vasta pari päivää sitten auenneet eikä kävely ollut vielä hirveän vakuuttavaa. Yritys oli kovaa, mutta välillä pennut tuntuivat unohtavan mitenkä niitä neljää "painavaa" tassua käytetään. Pennut eivät syö vielä nappuloita, lihaa tai märkäruokaa, vaan kaikki ravinto tulee Usvalta imetyksestä. Imetys onkin tärkeää pennuille aika 5-6viikon ikään saakka, vaikka kiinnostus ruokaan syntyy jo 3 viikon iässä. Pentujen painon tarkkailu on hyvin tärkeää ja pennut tuleekin punnita kahdesti päivässä, aamulla ja illalla. Näin nähdään heidän kehityksensä.


Kissanpentujen ruokinta
Emon maito on kissanpentujen pääasiallinen ravinto 5-6 viikon ikään saakka. Pennut osoittavat kiinnostusta emon ruokaan 2-3 viikon iässä. Kissanpentujen vieroitus tapahtuu 6-8 viikon iässä. Tällöin pentujen tulee syödä penturuokaa riittävästi. Vieroituksen tulisi tapahtua vähitellen. Nopea kasvu vaatii paljon ruoalta. Tiivis ja maistuva penturuoka on hyvä ruoka pennuille, aikuisen kissan ruokaa pennut eivät jaksa syödä riittävästi. Lisäksi pentu oppii syömään useita pieniä annoksia kerrallaan. Kissanpentu on hyvä totuttaa erilaisiin ruokiin. Jos kissa on pentuna oppinut syömään sekä kuiva- että tölkkiruokaa, se suostuu syömään molempia myös vanhempana. Jos kissa joutuu myöhemmin syömään eläinlääkärin määräämiä erikoisruokia, ei ensireaktio välttämättä ole kieltäytyminen. Ruokien vaihtelussa tulee kuitenkin muistaa, että kaikkien ruokien vaihdokset tulee tehdä vähitellen. Liian nopea ruokavalion muutos aiheuttaa helposti häiriöitä ruoansulatuskanavan toiminnassa. Penturuoassa on runsaammin proteiineja ja rasvaa. Penturuoassa on tasapainoitettuna kivennäisaineita ja vitamiineja kasvavalle oikea määrä. Kissanpennulle tulisi antaa 4-5 ateriaa vuorokaudessa vieroituksen aikaan. Penturuoka vaihdetaan aikuisten kissojen ylläpitoruokaan vähitellen. Naaraspennuille tämä tapahtuu 8-9 kk:n iässä, urospennuille vähän myöhemmin 11-12 kk:n iässä.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

"Tämä vitsa on sitten kisuille"

T: "Voi hitto. Pikku-virpojat tulee jo puolen tunnin päästä!"
J: "Miten niin tulee? Mulla on aamupala vielä kesken!"
T: "No syö sää aamupala, mun pitää varmaan mennä ostaan jotain namia niille"
**30min myöhemmin**
T:" Ostin niille molemmille yhdet tälläset isot suklaamunat, yhdet Rölli-munat ja yhdet Kinderit"

Meillä siis kävi miehen serkut virpomassa jo tänään, lauantaina, kun niillä on aina monta paikkaa missä käydä virpomassa. Meillä on edelleen tallessa heiltä saadut kahden viime vuodenkin vitsat keittiön hyllyn päällä. Tänä vuonna kissat sai myös oman pääsiäisvitsan.


Yllättäen Niba oli kaikista eniten kiinnostunut oksista ja kaikista sen koristeista. Jo ennenkö pääsimme olohuoneeseen oksien kera, oli Niba haukkana perässä ja yritti vähän hypähdellä oksiin. Annoin kissojen haistella oikeen kunnolla oksia, koska ne näytti niin kiehtovan kissoja. 

Vasemman puoleinen vitsa on kissojen
ja oikean puoleinen on nimetty meille ihmisille.

Niin paljon ihania uusia tuoksuja ettei oikein tiedä mitä haistella..

...ja pitihän vitsoja vähän maistella myös. :-)

Oksia en jättänyt mihinkään alas kissojen syötäväksi ja tuhottavaksi, sillä Niba antoi heti kättellyssä aika kovaa kyytiä koristeille. Pari suoraa oikeaa yläkoukkua melkein sai yhden oksanhaaran katkeamaan. Kova on voima niinkin pienessä eläimessä kuin kissa, vaikka ei meidän Niba mikään hirveän pieni kissa kyllä ole.

Näistä saisi kyllä helposti tehtyä kissalle pientä lelua, jolla ihminen voi leikittää kissaansa. :-)

Olen muistaakseni jostain lukenut/kuullut, että pajunkissat, ja ylipäätänsä pajunoksat, tuoksuvat kissan nenään melko voimakkaasti. Ihme kyllä, kukaan kissoista ei sen enempää seurannut mihinkä oksat laitoin. Yleensä jos tuon kotiin kukkia tai kasvin, niin kissat seuraavat hyvin  tarkkaan mihinkä kyseisen kukan/kasvin laitan, jotta KUN ihmisen silmä välttää, niin kissa käy sitä vähän maistamassa. Ja sitten jo oksennetaankin...