keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Nukkuun käymme yhdessä näin

Joskus sinkkupäivinä mietin, että tahdon miehen, jotta iltaisin olisi aina joku, jonka kanssa mennä yhdessä nukkumaan. En tiedä miksei mielessä koskaan käynyt, että helpommalla pääsee, kun hankkii kissan! Vitsi vitsi.

Mutta ihan tosissaan, meillä on ainakin niin, ettei koskaan tarvitse mennä yksin nukkamaan. Aina on myös joku kissa tulossa yöunille. Yleensä minä saan seurakseni Nellin, joka viettää yönsä AINA ihmisten sängyllä. En tiedä poistuuko tämä sängyltä koko yön aikana, sillä joka aamu kun itse nousen ylös, on kello sitten 05.00 tai 11.00, niin Nelli on edelleen vierelläni/ jaloissani nukkumassa, eikä lähde pois ennen minua. Ihana kissa!

Joskus mietimme yhdessä miehen kanssa, ettei päästettäis kissoja sängylle. Kissankarvoissa olevat petivaatteet eivät ole monenkaan ihmisen mieleen. Tämä kumminkin jäi vain haaveeksi.

Koitimme niin, että laitoimme makuuhuoneen oven kiinni yön ajaksi, mutta ei siitä mitään tullut. Herra Niba kaapi ovea ( kiltisti ilman kynsiä ) läpi yön ja opetti näin myös muut kissat oven kaapimisen jaloon taitoon. Kissojen häätäminen sängyltä on aivan saman kanssa meidän taloudessa, sillä kun ihminen nukahtaa ei mene pitkää aikaa, kun joku karvatassuista hyppää jalkopäähän. Ehkä yhden tai kaksi kissaa saa pysymään poissa sängyltä, mutta kuuden kissan vahtiminen on vaikeaa. Kenties jos heti pennusta olisi opettanut, ettei sänky ole kissan paikka, niin sänky saattaisi olla kissaton.

Niinpä olemme siis luovuttaneet taiston kissattomista öistä ja oppineet nauttimaan kissojen ( ja niiden karvojen ) seurasta nukkumaan mennessä. Itse en osaa enään olla iltaisin ilman Nellin käpertymistä kainalooni rapsutettavaksi tai käpertymistä leikkisän ja puuduttavan päivän jälkeen jalkopäähän varpaitani lämmittämään. Jos Nelliä ei näy, kun peiton vedän korville, niin ei tarvitse kuin kerran huutaa Nelliä, ja alkaa laminaatilla kuulua kynsien napinaa. Nelli tietää, että on nukkumaan meno edessä, makuuhuoneesta kuului kutsu.


Kainalossa on hyvä nukkua...
"No anna mun nyt nukkua, äläkä mitää kuvia ota.."
Välillä sitten aloitetaan nukkuminen jalkopäässä

tiistai 4. lokakuuta 2011

Kissanminttua #2

Kissat saivat puuhunsa kissaminttua


T: " missä se kissanminttu on? "
J: " en mää tiedä, kai se siellä kaapissa on. "
* 10 sekuntia myöhemmin *
J: " et sitten laita sitä paljoa. Jooko?! "
T: " joo en en.. "
* 20 sekuntia myöhemmin *
J: " nyt riittää jo!! Älä laita enempää! "
T: " älä ny! Täytyyhän sitä olla reilusti! "



Meillä oli siis taas kissanminttu-päivä kissoilla, kun ihminen suihkutteli sitä pitkin raapimispuuta ja leluja. Kaikki lähti siitä, että me kaksi ihmistä istuttiin olohuoneessa kun tuo mies pohdiskeli ääneen, onko kukaan viettänyt aikaa uuden puun "mökki"-osassa. Itse en muista nähneeni muita kuin Litan siellä, eikä Litakasn ollut kuin pienen hetken. Niin lähti loisto-idea suihkia kissanminttua tänne "mökkiin". Omasta mielestäni pari suihkausta olisi ollut tarpeeksi, mutta suihkuttaja oli eri mieltä.

Kuten arvata saattaa niin kyllähän se "mökki" kiinnosti yhtäkkiä monia. Ensin paikan tutki Nelli, jonka jälkeen paikalle saapui Niba. Niba kävi kerran tunkemassa itseään "mökkiin", mutta Niba taisi tajuta olevansa liian iso sinne ja tyytyi lattialla olevaan pupu-leluun, joka sai myös osakseen kissanminttua. Nelli jätti myös raapimispuun, pienen tutkailun jälkeen ja sohvalle hoitamaan itseään.

Paikan valloittikin Nuppu ja meidän kissanminttu-addikti Jekku. Nuppu löysi itselleen ihan uuden paikan, jossa kukaan ei ollut aiemmin ollut. Jekku kovasti koitti saada koko puuta itselleen, mutta Nuppu ei paikkaansa luovuttanut, vaikka tassusta saikin. Kaikki oli loppujen lopuksi hyvin, kun Jekku vain pääsi Nuppua korkeammalle!

Jekun oli pakko olla kokoajan ylempänä kuin Nuppu
"Ai tähänkö sää haluat mun menevän?"
Paikka johon en olisi ikinä kenenkään kissan uskonut menevän, oli yhtäkkiä Nupusta erittäin kiinnostava, kun se tuoksui kissanmintulle.