Nips ja naps

Se on nyt niin, että meidän Litan äidinpäivät ovat vietetty ja nyt päästään elämään leppoista kissanelämää. Saimme kasvattajalta luvan leikata neidin ja ajankohta on niinkin pian kuin ensi viikon perjantaina. Ajan olisi varmasti saanut jo aiemmin viikolla, mutta tunnen itseni ja haluan olla Litan kanssa varsinkin sen leikkauspäivän ajan lähes poistumatta Litan rinnalta. On huomattavasti helpompi olla kun tietää ettei tarvitse stressata seuraavan päivän aamuherätystä.

Litalla edelleen kiima jatkuu ja viime yönä jälleen mietin naapuriparkoja, jotka joutuvat kuuntelemaan myös Litan mouruntaa. Valitettavasti me emme asialle voi mitään. Toisen ääntä kun ei saa vietyä. Ehkä hieman helpottaa mieltä, kun ajattelee tämän olevan viimeinen kiima eikä naapureidenkaan tarvitse enää tämän jälkeen kärsiä. Paitsi juoksukohtauksista aiheutuvaa melua, mutta se on pientä onneksi. 

"Mou! MOU! MOUU!"

Meidän Litalla taisi...tai ei edes että taisi alkaa, vaan ALKOI eilen kiima. Viime yö meni sitten erimoisten mouruamisten kanssa. Onneksi tänään oli vielä sairaslomapäivä, niin ei tarvinnut mennä silmät ristissä töihin. Tämä onkin nyt ensimmäinen kiima sitten pentujen. Kyllä tämä kevät vaan tekee ihmeitä kissalle! Täytyy pitää peukut pystyssä ettei Lita ala juoksemaan kahden viikon välein niinkuin vanhempieni kissa. Huh mikä kestäminen siinä olisi.

Hyvin mietteliäs Lita

Huomasimme jo eilen yhdet pissat vierasmakkarimme patjalla. Huoh! Eikä epäilystäkään, että kuka on ollut asialla. Seuraavaksi tänään löytyi pissat nojatuolilta olkkarista, jossa onneksi oli päällä jos jonkinmoista tavaraa, joten putsaus onnistui tavarat pesukoneeseen heittämällä. Tämä on isoin seikka mitä vihaan kissoissa, kun niillä on kiima päällä. Merkkauspissat - saa veren kiehumaan.

Lita on ollut päivällä ja nyt illalla hyvin rauhallinen, mikä tarkoittaa minulle tuskaista yötä. Välillä todella toivon, että asuisimme isommassa asunnossa. Mieluiten kahdessa eri kerroksessa saisi olla neliöt, jotta tämmöisinä aikoina kissat saisi joko ylä- tai alakertaan karanteeniin.

Olemme nyt tehneet päätöksen mieheni kanssa, ettemme halua tehdä Litalla enempää pentuja, koska Niban ja Litan välit eivät vieläkään ole parantuneet. Mitä tämän pienenkin edistyksen kävisi jos tänne nyt tulisi kesäksi uusi pentue! Nibasta tulisi varmasti hermoraunio. Ja olihan viiden pennun kasvattamisessa näin amatöörille aikamoinen homma (puhun nyt itsestäni) enkä tiedä jaksaisinko sitä kaikkea uudelleen tässä neliömäärässä. En ainakaan näillä lattioilla, se on varma. Jos kotimme olisi esim. rivi,- pari- tai omakotitalossa, niin voisinkin harkita yhtä pentuetta vielä. Silloin saisimme luultavasti pidettyä Litan pentuineen täysin eri suunnalla kuin Niban (olettaen, että jokin näistä asumismuodoista pitäisi sisällään huomattavasti enemmän neliöitä kuin nykyinen asuntomme) eikä meidän tarvitsisi pelätä, että milloin Lita yrittää taas tappaa Nibaa...

Kaiken pissapesun ja mouruamisen keskellä laitoin kasvattajalle viestiä, että saisimmeko luvan leikata Litan. Meillä täällä ei kuitenkaan voi Litaa astuttaa eikä Lita voi täällä synnyttää saatika kasvattaa pentujaan. Ja tiedän, että kasvattajallamme on kädet täynnä jo omienkin kissojen kanssa. Toivottavasti saisimme luvan käyttää Litan ell., niin saatais tämäkin päänvaiva pois päiväjärjestyksestä.

Harmi kun näistäkään kuvista ei täysin selviä kuinka paljon Litan turkki on pöhöytynyt.

Lita näyttää niin paljon paremmalta ja kauniimmalta nyt kuin viime syksynä pentujen jälkeen.

Pahoittelen nyt vielä blogin hiljaisuutta, mutta vietin tuossa viikon verran sängyn pohjalla noroviruksen kourissa. Onneksi tauti ei voi tarttua eläimiin. 

Usva-kissan pikkumiukujat #2

"Jaa niin...arvaappa mitä äiti sanoi kun soitin sille." -j

"No?" -t

"Siellä on Usavalla kiima!" -j

"Et ***** ole tosissas?!" -t

"yep.." -j

Pieni 6viikon ikäinen poika-pentu. <3

Lähdimme miehen kanssa anoppilaan eilen työpäiväni jälkeen. Täytyihän sitä mennä äitiä katsomaan, kun tänään oli äitienpäiväkin. Hyvää äitienpäivää vaan kaikille äideille ! Yksi syy lähtöön oli myös ne ihanat pienet kissanpennut, joiden tiesin olevan siellä. Niiden näkemistä odotin koko työpäivän ja jaksoinkin hymyillen pitkän päivän läpi, kun tiesin että pian pääsen leikkimään pentujen kanssa.

Voin sanoa, ettei ollut mitään helppoa yrittää napata kuvaa näistä kavereista. Vauhtia riitti ja kaikki ympärillä
oli niin mielenkiintoista ettei paikallaan voinut olla! Kuvassa on tyttö-pentu.

Pennut ovat nyt noin 6 viikon ikäisiä. Äitini on monesti puhelimessa puhunut kuinka ne pikkuset viipottavat jo kovasti siellä, mutta en olisi uskonut vauhtia löytyvän ihan niin paljoa ! He leikkivät paljon keskenään, mutta myös rapisevat tunnelit ovat kova juttu. Niissä oli kiva pyöriä ja jahdata sisarusta niiden läpi. He leikkivät myös mielellään oikeestaan millä tahansa kun heitä vain leikitytti. Sormet ja varpaat kelpasivat, mutta narut olivat mieluisempia. 

Oli ihan hassua kun ihan kesken leikin he väsyivät ja torkkuivat hetken. Sitten taas oli vauhtia ja leikit jatkuivat. Pentuja on siis kaksi, tyttö ja poika. Tuntui että tytöllä oli paljon enempi energiaa kokoajan kuin pojalla, ja muutenkin poika tuntui vähemmän riiviöltä kuin tyttö. Pojan sai nukahtamaan syliinkin kun vain piti tätä sylissä ja rapsutteli. Hetken kuului miukunaa ja oli pientä vastustusta havaittavissa, mutta äkkiä kaverit myös rauhottuivat ja nukahtivat. Tyttöä en saanut nukahtamaan syliini kertaakaan. 

Täytyi huilata hetki kun oli niin rankkaa keikkua sohvalla.

Pennut ovat kovia syömään. He opettelevat pikkuhiljaa tavalliseen kissanruokaan, niin märkään kuin kuivaakin. Kuivamuonana heillä on Applawsin Kitten -raksut ja märkäruokana heillä on RC:n Babycat vuokaruokaa, jota sekoitetaan keitettyyn kanaan. Pennut punnitaan edelleen joka ilta ja heidän painon nousuaan seurataan. Nyt punnitus ei ole enää niin tärkeää, kun vanhempani näkevät aina että pennut syövät, mutta pienempänä punnitseminen oli todella tärkeää. Tyttö on ollut painoltaan kokoajan hieman kevyempi kuin poika, mutta molemmat ovat kasvaneet hyvin tässä viikkojen aikana. Poika painoi eilen päälle 800g ja tyttö oli hieman alle 700g. 

Tyttö ja poika syömässä babycat-vuokaa ja keitettyä kanaa. Miten noin pieneen kissaan mahtuukin niin paljon ruokaa?

Pentujen äiti, Usva, on hyvin tarkka pienokaisistaan. Tämä ei juuri päästä pentuja näkyvistään ja jos pennut alkavat miukua, tulee Usvalle hätä ja on pakko tulla heti tarkastamaan, missä pennut ovat. Usva antaa kyllä velloa ja nostella pentuja, mutta tälle on tärkeää, että pennut ovat näkyvillä. Usvalla on nyt muutenkin hieman pasmat sekaisin kun kaiken kukkuraksi iski kiima jälleen. Usva ei oikein tiedä tulisiko nyt huudella miehille vai olla äitinä pennuille. 

Usva tarkkailee pentujensa touhuja

Kissojen kiiman aikaiset huudot ovat ehkä ärsyttävintä mihin olen törmännyt. Ensimmäinen päivä yleensä menee siihen, että ihminen hieman naureskelee asialle ja säälittelee huutelevaa kissaa, kun tietää ettei kisu paralle helpotusta löydy. Huudon kuitenkin kestäessä noin 5-6päivää on hermot suhteellisen kovalla. Öisin ei saa nukuttua,sillä yö on kiimaisen kissan lempi aikaa huudoille. (Kuunnelkaapas joskus kissojenne huutoa, eikös kuulosta siltä kuin kissa sanoisi "hellou"?) Olen äitini kanssa monesti kironnut kiimaisia räggäreitämme, mutta silti olemme olleet iloisia omistaessamme tytöt. Pääsin kokemaan kolli-kissan kiiman Litan urhon kautta ja voin sanoa, ettei Litan huudot tunnu juuri miltään verrattuna herran hellou-huutoihin. Olimme mieheni kanssa iloisia kun pääsimme yöksi vanhempieni luokse, kun olimme joutuneet muutaman viime yön kärnimään kissojen hellou-huutojen vuoksi. Sitten soittaessani äidilleni tauolta töistä äiti ilmoittaa Usvalla olevan kiiman. Tämä jää vanhempieni onneksi Usvan viimeiseksi kiimaksi, sillä seuraavaksi on vuorossa Usvan leikkaus. 

Litan astutus

Maanantaina se näkyi niin selvästi...Litalla oli alkamassa kiima ! 

Meidän pikkunen neiti

Laitoin samantien kasvattajalle viestiä, että nyt taitaa olla kiima alkamassa kun siihen malliin tyttö täällä tassuttelee ja juttelee. Vielä ei ollut varsinaista huutoa, mutta sellaista pientä juttelua. Pian tuli sitten viestiä takaisin että kolli olisi tiedossa, mutta se täytyy käydä hakemassa. Tiistaina sitten kasvattaja kävi hakemassa kollin luoksensa ja eilen kävimme mieheni kanssa hakemassa tämän meille. 

Lita on siis vuonna 2009 syntynyt ragdoll-neiti. Jouluna saimme kasvattajalta kuvaviestin, jossa oli ragdoll-pennun kuva ja teksti "tämmöinen saattaisi olla teille tiedossa". Eikä tarvinnut kahta kertaa miettiä otammeko neidin. Vielä ei ollut kuitenkaan kasvattajan puolesta varmaa tulisiko kyseinen pentu meille vai ei.

Kävi kuitenkin niin, että kyseinen pentu tuli meille. 

Kävimme katsomassa Litaa kasvattajan luona kerran ennenkö tämä tuli meille. Puhuimme kasvattajan kanssa siitä, mitä tarkoittaa ottaa kissa sijoitukseen. Pääideana on teettää sijoitukseen annetulla kissalla pentue tai pari riippuen siitä minkämoisia pentuja syntyy. "Valioyksilöt" ovat tähtäimessä. Kun pennut on tehty, tulee sijoitettu kissa leikata.

Kolli-herra. Tassut on kun leijonan ja turkki on pehmoinen kuin pumpuli.

Eilen siis haimme kollin tänne meille. Lita ja herra saavat viettää laatuaikaa keskenään yhdessä makuuhuoneistamme lauantaihin saakka. Kasvattajalta tuli hyvä kommentti kun puhuimme tästä kollista "Herra on astuttanut jo muita naaraita, että kyllä se hommansa osaa ja tietää". Ja juuri siltä tämä touhu on nyt vaikuttanut. 

Kolli on komea kuin mikä. Toivottavasti nyt pentujen kanssa onnistaa ja kasvattaja saa kauniita ja komeita pentuja. 

Laitoimme kollin kantokopan kanssa makuuhuoneeseen, jonka jälkeen toimme Litan sinne. Tutustuminen sujui suhteellisen hyvin, mutta voi kuinka alkoi käymään sääliksi meidän pientä tyttöä, kun tämä herra on ainakin tuplaten Litan kokoinen. En tiedä kuuluuko asiaan, että Lita sähisee herralle nyt oikeastaan kokoajan, mutta asiasta täytyy ottaa selville kun kasvattaja soittelee. Tuntuu ettei Lita oikeen pidä tästä uudesta tuttavuudesta. Liittyykö se sitten astutuksen kivuaalisuuteen vai vierastamiseen. Tiedä häntä. Kyllä illalla oli vaikea saada unta viereisessä makuuhuoneessa, kun kuuli kuinka Lita huusi herran jahdattua tätä "leikkimään". Yö meni kuitenkin suhteellisen rauhallisesti. En tiedä nukkuiko molemmat tai nukkuiko kumpikaan, mutta ainakin molemmat ovat hengissä ja ovat syöneet hyvin.

Ensin täytyi katsella hieman kauempaa...

...mutta kyllä sitä uskallettiin sitten lähempääkin haistella.