Doppelganger

Meidän Niba ja Nuppu ovat ainakin omaan silmään niin tyypillisen kissan näköisiä kuin kissan on mahdollista olla. Olen katsonut monien kissablogien kuvia ja TODELLA monessa näkyy aivan Niban tai Nupun näköisiä kissoja. Mikähän siinä on, että vaikka kissoja on jos jonkinmoisia, niin maatiaiskissoista suurinosa tuntuu olevan (ainakin täällä Suomessa) tuollaisia Nupun ja Niban värisiä tai sitten harmaita raitakisuja, jonka itse varmasti nimeisin tuhansien muiden mukana Viiruksi. Voikohan tuo kuviointi ja nuo väriyhdistelmät olla jotenkin dominoivia tjn ja ne sitten aina periytyvät pennuille? Jos teillä on parempaa tietoa, niin jakakaa se ihmeessä, niin sihteeri saa yhden mieltä raksuttavan asian pois. 

Selailin Kisujen sivuja tuossa viikko sitten ja vastaan tuli yksi aivan Niban näköinen kissa ja kaksi aivan Nupun näköistä kissaa. Hassua, että Nupun doppelgangerit on yleensä huomattavasti laihempia. Pitäisikö meidän syöttää Nuppua enempi...?

En kyllä raaskisi päästää omia kissojani ilman kaulapantaa pihalle, jos heidän antaisin omin mielin siellä kulkea. Jokuhan pian luulisi meidän kisuja omakseen, jos meidän karvakorvat sattuisivat väärille kulmille. No eikai nyt sentään. Mutta kyllä ehdottomasti kaulapanta kuuluisi varustukseen. 

Pienet asiat ne ihmismieltä kummastuttaa...

Kolleja on moneen lähtöön

On se niin hassua kuinka erilaisia kissat ovat. Joskus todellakin kuvittelin, että kaikki kissat ovat aina samanlaisia. Ihmisiä pelkääviä, raapivia ja hiiriä metsästäviä petoja. 

Olen tavannut jos jonkinmoisia kolleja elämäni aikana (enkä puhu nyt niistä kahdella jalalla kävelevistä). On ollut rohkeita tutkijoita, arkoja sängyn alla lurkkijoita sekä hellyyttä kaipaavia purinatehtaita. Jokainen kissa on oma persoonansa, johon vaikuttavat perimä sekä ympäristö, ihan kuten ihmiselläkin.

Ero pelkästään meidän kahdella kollillamme on uskomaton. Toinen on hellyyttä kinuava kaikkien kaveri ja toinen on kaikkien kunkku, joka pyrkii kontrolloimaan kaikkea. Tai näin oli ennenkuin Lita teki tästä sähisevän arkajalan. 

Molemmat heistä ovat pienestä saakka eläneet samanlaisessa ympäristössä samojen ihmisten kasvattamana, joten tässä näkee kuinka perimä vaikuttaa persoonallisuuteen. Jalostus ei pelkästään muokkaa kissan terveydellisiä tai fyysisiä seikkoja vaan myös persoonallisuutta.

 Lisäksi yksi isoimmista vaikuttajista ( varsinkin kotikissoilla ) taitaa olla asema laumassa. Meillä kun Niba on ollut lauman alfa alusta saakka, Jekun on täytynyt olla hieman taka-alalla. Kunnioitus alfaa kohtaan täytyy löytyä, jos halutaan elää sovussa. Ja edelleenkin Jekku kunnioittaa Nibaa, vaikka asemat meidän laumassa ovat etsimässä uusia hallitsijoita.

Jekku on alusta saakka ollut hyvin hellyyttävä kaveri. Jekulla on kova tarve saada hoitaa muita kisuja ja yksi lemppari hoidokeista on ehdottomasti Pipsa. Jos Pipsaa eikä Jekkua ole näköpiirissä, voi olla melkein varma, että nämä kaksi ovat makoilemassa kaksin jossakin.

Patteripeti

Näin talvisaikaan, mutta myös kesähelteillä, meidän makuuhuoneessa oleva pattaeripeti on suhteellisen suosittu nukkumapaikka. Ymmärrän hyvin miksi. Talvella kun pihalla pakkaset paukkuvat, niin sisällä patterit hehkuvat lämpöä. Patteripeti on varmasti hyvin lämmin nukkumapaikka. Kissat kun pitävät lämpöisistä lepopaikoista. Kesähelteillä puolestaan patteripedin yläpuolella oleva tuuletusikkuna on usein auki ja sieltä käy sopiva tuulenvire, mikä tuo mukavaa raikkautta paahtavaan ilmaan. 

Nyt kun kyseinen makuuhuone on ollut Niban valtakuntaa jo heinäkuusta lähtien, ei pedillä ole hirveästi makoillut kuin Niba. Välillä on saattanut Nelli käydä kääntymässä, mutta hyvin vähän. 

Sunny autum day

On ollut melko hiljaista blogin parissa viime viikkoina. En tiedä viekö jatkuva pimeys vai mikä kaikki enegiat, mutta tuntuu ettei jaksa edes koneella istua. 

Mitäs meidän kuudelle kissalle?

Pipsa: Pipsa jatkaa oloaan maailman kilteimpänä ja ihanimpana kissana. Jos kaikki meidän kissamme olisi kuten Pipsa, ei meidän tarvisi huolehtia kissojen määrästä, koska niitä voisi olla vaikka sata. Pipsa on hyvin huomaamaton. Ei niinkään sillä etteikö Pipsaa täällä näkyisi, vaan sillä ettei Pipsasta ole vaivaa. Aamuisin Pipsa juoksee lauman ensimmäisenä keittiöön miukumaan ruokaa, kun herätyskelloni on soinut ja tämä kuulee makuuhuoneen oven avautuvan. Päivät menee Jekun vieressä loikoillen. Ihana pariskunta. <3

Jekku: Jekku menee ja tulee. Jekku on meidän perheessä ehdottomasti leikkisin tällä hetkellä. Uusi lelu on ollut kovassa käytössä. Varmasti herkku sisällön vuoksi. Välillä Jekkuun iskee huomionkaipuu ja tämä tulee koputtelemaan käsivartta siihen malliin, että on syytä rapsuttaa kaveria.

Pipsa nauttii vuoden 2012 viimeisistä auringonsäteistä

Nuppu: Nuppu on oma hassu itsensä. Hieman on alkanut tuntua siltä, että Nuppu yrittää ottaa Niban paikkaa meidän karvatassujen lauman johtajana. Ainakin muiden kisujen jahtaaminen ja alistaminen on ollut suht suuressa osassa Nupun arkea. Olemme edelleen pitäneet Nibaa ja Litaa öisin eri huoneissa ja makuuhuoneen ovea siis kiinni. Joka ilta Nupun on aiiivan pakko päästä makuuhuoneeseen meidän kanssamme ja nukkumaan mieheni tuolille.

Niba: Niba ei ole varmaan kahteen-kolmeen viikkoon poistunut makuuhuoneesta. Ilman pakottamista ei Niba tule. Vaikka ovi on ollut päivisin auki, ei ole Niba edes yrittänyt poistua huoneesta. Litan kanssa tilanne on edelleen sama. Niban mielestä Lita on jotain uskomattoman pelottavaa. Iltaisin kun menemme nukkumaan, tulee Niba pyörimään ja hyörimään sängylle. Tämä nuolee meidän hiuksia, puskee, kehrää ja mikä parasta...kuolaa. Kyllä, meidän kissamme kuolaa. Olemme puhuneet mieheni kanssa, että Niba on syntynyt väärään eläinmuotoon. Niban kuuluisi olla koira !

Nuppu näki kukkakärpäsen

Nelli: Nelli jatkaa elämäänsä karvakorvalauman arimpana yksilönä, vaikkakin on ottanut hieman tilaa itselleen. En tiedä mistä johtuu, mutta jotenkin tuntuu että Nelli on ruvennut isottelemaan muille ( ei tietenkään Niballe, koska tätä Nelli kunnioittaa ... tai pelkää ). Isottelu ei ole mitään tappelua vaan läpsimistä ja hieman takaa-ajoa. Herkkua on edelleen Applawsin kana tölkit. 

Lita: Lita ei enää heti ensimmäisenä hyökkää Niban kimppuun, jos tämän näkee. Tänäänkin mieheni vain yhtäkkiä totesi, että katos prkl. Tuolla nuo kissat ovat samassa huoneessa eikä kukaan ole yrittänyt tappaa ketään. HIENOA ! Jospa tämä alkaisi hiljalleen helpottaa. 

Nämä herkut ovat olleet herkkupallon sisällä kova juttu. Kyllä maistuu !

Niba, hengaamisen kunkku

Meillä tilanne Niban ja Litan välillä senkun jatkuu. Edelleen tulee murinaa ja sähinää jos nämä kaksi näkevät toisensa. Olen yrittänyt viedä litaasylissäni Niballe näytille, mutaa sähinä alkaa heti Niban osalta. Ja kun Niba sähisee alkaa myös Lita pitämään kummallisia ääniä. Se kuulostaa ihan varoittavalta miukunalta. Ei tavalliselta. Alkaa pikkuhiljaa käydä hermoille tämä jatkuva säätäminen heidän kanssaan. En yhtään tiedä mitä heidän kanssaan pitäisi tehdä.

Sillon kun Niba pääsee meidän makuuhuoneesta pois olohuone-keittiö -alueelle, on olohuoneen raapimapuu kova juttu. Uskoisin sen johtuvan siitä, että Niba tuntee olonsa turvalliseksi siellä ylhäällä. Miestä käy kovasti jo Niba sääliksi, kun tämä joutuu koin paljon olemaan oven takana omissa oloissaan. Onneksi Niba näyttää olevan suht tyytyväinen oloonsa makuuhuoneessa. Niba ei enää yritä päästä pois sieltä öisin ovea kaapimalla. Ja onneksi Lita kaapii hyvin harvoin ja hyvin vähän ovea olohuoneen puolelta päästäkseen makuuhuoneeseen.

Olemme joutuneet pitämään nyt myös toisen makuuhuoneemme ovea kiinni kun Lita on pissannut sen ihan pilalle. Mutta siitä myöhemmin. Yritämme pelastaa sitä etikan, verhopesun ja ihme-pesuaineen avulla. Sääs nähdä miten käy...

Lita lataa akkuja

Väsynyt Lita

Pennut lähtivät siis viime keskiviikkona kasvattajan luokse asumaan, koska täällä meillä alkoi kissamaailma seota. Edelleen ollaan etsimässä tasapainoa ja sitä arkea mikä täällä oli ennen pentujen syntymistä ja tänne tuloa.

Keskiviikkona Lita ei oikein tuntunut vielä ymmärtävän että pennut ovat lähteneet. Vasta torstaina Lita oli hieman rauhaton ja vaelteli kovasti pitkin asuntoa miukuen ja maukuen. Mies oli sitä mieltä, että Litalla on kiima. Itse en kyllä allekirjoita tuota, sillä nyt taas eilen ja tänään Lita on ollut hiljaa. Eikä se torstain ääntely ollut sellaista kiiman "hellou"-ääntelyä. Lita kuitenkin meni useaan kertaan torstaina makuuhuoneeseen, jossa vietti viikot pentujen kanssa, ja jäi kummastuneena keskelle huonetta miukumaan. Tiedättekö tunteen,joka tulee kun ymmärrätte kissaanne pelkästään tämän katseesta. Vaikka ette puhu samaa kieltä ettekä aina edes ymmärrä toisianne, mutta sitten tulee hetkiä jolloin tasan tiedätte mitä kissa ajattelee. Näin oli torstaina Litan istuessa makuuhuoneessa. Kun se pieni valkoinen sinisilmäinen kissa katsoi suurilla silmillään suoraan omiin silmiini, tiesin tämän miettivän "minne minun vauvani on mennyt..." ja itku kurkussa siinä ihan ääneen sanoin että voi pieni kun vauvat lähti nyt maailmalle.

Perjantaina Lita nukkui ja nukkui. Nukkui, nukkui ja nukkui. Sama oli eilen ja tänään. Välillä mietin, että voiko kissa masentua. Oliko huono että pennut lähtivät kaikki kerralla? Vai onko Lita vaan niin väsynyt pentujen jäljiltä että nyt lataa akkujaan?

Niban kanssa Litalla on edelleen sukset ristissä. Olemme pitäneet kaikkia ovia auki, jotta Lita ja Niba tottuisi toisiinsa taas. Torstaina päivällä tilanne näytti ihan hyvältä, mutta sitten yöllä heräsimme siihen kun nämä kaksi juoksi peräkkäin sähisten ja muristen. Jouduimme ottamaan Litan meidän kanssa makkariin ovien taakse ja Niba sai jäädä lipastonsa päälle. Perjantaina mieheni piti Niban ja Litan erossa toisistaan koko päivän ja yön. Seurauksena oli Niban pissaaminen meidän sängylle. TAAS! Alan uskoa että Niba osoittaa mieltänsä tällä tavalla.

Niballa on ollut kovin jännää..

Eilen annoimme ovien olla päivän ajan auki ja yöksi otimme Niban taas meidän kanssa makuuhuoneeseen. Aamuyöstä alkoi oven kaapiminen kun osa kissoista halusi makkariin sisälle ja sitten taas osa halusi ulos. Koita siinä nyt sitten nukkua. Litan kaapimisen uskon johtuvan siitä, ettei tämä halua olla yksin ilman ihmisen seuraa. Onhan Lita joutunut olemaan heinäkuusta saakka yöt makuuhuoneessa ovien takana. Viime yönäkin Lita kaapi ovea ja miuku hirveän paljon, mutta heti minun mentyä olohuoneen sohvalle nukkumaan, rauhoittui myös Lita eikä kaapinut enää ovea. Litaan on iskenyt ihmisläheisyyden-kaipuu.

Niban neliöt on vähentynyt

Meillä on Niba joutunut asustelemaan meidän makuuhuoneessamme jo pidemmän aikaa aina päiväsajan. Öisin puolestaan Lita ja pennut ovat lukittuna yhteen makuuhuoneeseen ja Niba saa mennä vapaana pitkin muuta kämppää. Annamme siis Litan ja pentujen olla vapaana täällä, kun tulemme miehen kanssa päivällä töistä tai viikonloppuisin silloin kun heräämme. On tämä aikamoista pelaamista näiden tilojen ja kissojen kanssa. Myöskin vessanovi pitää olla suljettuna pentujen ollessa vapaudessa, sillä meillä on suihkussa vesikaivo tyhmästi seinässä, eikä lattiassa niinkuin nykyään kaikkialla muualla tuntuu olevan. Ja se kaivonreikä on vielä sen verran iso, että sinne kyllä mahtuu kissanpentu. 

Niballa tosiaan on käytössä päiväsaikaan 12neliötä. Hyvin Niba siellä tuntuu viihtyvän varsinkin kun miehen tietokone on siellä myös ja tämä istuu koneella suht paljon. Niba on aina ollut miehen perään ja yleensä hengaakin siellä missä miehenikin. 

Niballe on makuuhuoneessa raapimapuu, vessa-astia ja oma ruokailupiste, joten olot on täysin samat kuin muuallakin asunnossa, neliöitä vaan on hieman vähemmän. 

Kova luotto on siihen, että Niban ja Litan välit lämpenevät pentujen lähdettyä. Sama tilanne oli vanhempieni räggäreillä kun Usvalla oli pennut. Kun Usvalla oli pennut antoi tämä Ötökälle turpiin aina tilaisuuden tullen, vaikka normaalisti Ötökkä on heidän kahden kissan lauman johtaja. Kuitenkin kun pennut lähti, meni hierarkia normaaliksi eikä tappeluita enää syntynyt. Näin toivon meilläkin tapahtuvan. :-)

Voihan hermot...mitkä hermot?

Viime perjantaina taisi miehelläni pimahtaa joku hermorata ja se taisi olla viimeinen. Sain kesken työpäivän tekstiviestin jossa mieheni ystävällisesti pyysi minua ottamaan yhteyttä kasvattajaan ja pyytää tätä hakemaan pennut pois. Perusteluna olis, ettei mieheni enää jaksa, että kämppä haisee eläintarhalta ja kissanpissalta. Ihan ymmärrettävää kyllä. Onhan tämä ollut hyvin raskasta vaikka ei sitä uskoisi. 11 kissassa on melkoinen hoitaminen, vaikka 5 niistä onkin pieniä. Niissä viidessä pienessä on kuminkin enemmän energiaa kuin 6 isossa.

Mieheni oli siis tullut kotiin ja täältä oli löytynyt ainakin kolmet pissat ympäri kämppää. Oli ollut keittiössä, olkkarissa ja makkarissa. Juuri samana aamuna ennen töihin lähtöä joutui mieheni putsaamaan pissat meidän läppärin päältä kun itse puolestani putsasin pissat kuivausrummun edestä.

Pissaaja on varmasti Nelli tai Niba. Voi olla tietenkin että Niba stressaa pentuja nyt niin paljon, että on aloittanut merkkailun näiden vuoksi. Jotenkin vaan sitä automaattisesti olettaa pissaajan olevan Nelli, kun tämä on saatu kiinni pissailemasta ties minne. Nelli taas puolestaan pissailee varmasti Niban vuoksi, joka kurmuuttaa Nelliä enemmän kuin koskaan. On tämä vaan niin vaikeaa välillä.

Olemme jynssänneet kämppää nyt tuolla uudella pesuaineella ja toivottavasti se veisi pissanhajua pois. Meillä ei ole käynyt vieraita ties kuinka pitkään aikaan, koska tuntuu ettei tätä hajua kestä kukaan muu kuin me. Avonaiset pissa-astiat eivät todellakaan auta asiaan yhtään. Hieman alkaa itseäkin jo turhauttamaan vaikka kovasti olen itselleni sanonut ettei tätä kestä ikuisuuksia.

Laitoin sitten kasvattajalle viestiä kyyneleet silmissä ja suru sydämessä. Kasvattaja sanoi ettei vielä tänä vkl voi millään ottaa Litaa ja pentuja, mutta josko katseltaisiin ensi viikon puolella.

Päästyäni kotiin perjantai-iltana joskus hieman ennen klo23, aivan rättiväsyneenä purskahdin itkuun etten pysty luopumaan pennuista. Mieheni tuli siihen lohduttamaan ja sanoi, että kyllä ne pennut voivat olla täällä vielä sen mitä pitää. Se helpotti omaa mieltäni ja nukahdin.

Aamulla ajattelin laittaa viestiä kasvattajalle ettei tämän tarvitse sittenkää ottaa pentuja, mutta ajateltuani asiaa alan ehkä itsekkin kallistuman pentujen antamisesta pois. Täytyy nyt vielä miettiä pari päivää, että mitä sitä tekisi.

Iita, Rosa, Tamara, Vili ja Vilperi syömässä meidän isojen kissojen ruuat kun omat tuli jo syötyä.

Nelli on pissaliita

Meillä oletettavasti Nellin pissailu jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Pari päivää sitten nousi jo hieman riidan aihetta miehen kanssa kun tulimme kaupasta kotiin ja uuden pedin viereen oli pissattu. Onhan se erittäin inhottavaa ja  varsinkin meidän vieraitamme ajatellen todella kammostuttavaa, että he joutuvat haistelemaan kissanpissaa meille tullessaan.

Varsinkin vähänkää väsyneenä, mieheni menettää hermonsa hyvin äkkiä ja juuri tänä kyseinenä päivänä, ei oltu ihan energiatason huipulla. Niimpä siinä toistemme päälle huutaessa mieheni tokaisi "Mitä me tehdään tän kanssa? Jompikumpi täytyy antaa pois!" No siitähän sitten vasta minä innostuin, koska tiedän ettei mieheni suostu antamaan Nibaa pois, sillä tämä on hänen ensimmäinen kissansa. Puolestani, en haluaisi antaa Nelliäkään pois. Jos sattuisi käymään niin, että Nelli jatkaisi pissailua myös uudessa kodissaan, siellä ei välttämättä näin kauaa tätä katseltais. Se voisi olla Nellin loppu se. Ja tämä ajatus on minulle aivan liikaa.

Lisäksi haluaisin että Nelli menisi jonkun ystävämme luokse, jotta näkisimme Nelliä aina kun käymme vierailulla. Enkä usko, että kukaan ystävistämme on kissaa vailla. Melkein kaikilta kun kotoa jokin eläin löytyy jo. Osalla löytyy jo neljä kissaa, vai mitä Tiia? :-)

Riitelyn ja kinastelun päätteeksi päätimme, että käymme ostamassa M&M:stä jälleen feliway-feromonihaihduttimeen täyttöpullon, laitamme vielä yhden pissa-astian tarjolle ( voi vieras-parat ) ja ostamme feliway-suihkeen. Myös sitä Niban tarvetta rökittää Nelliä tulee vahtia paljon paremmin, koska olen aivan 100% varma, että se on suurin osasyy siihen miksi Nelli pissailee ties minne. Jos nämä ei auta, niin katsotaan tilannetta uudelleen. Ehkä olisi fiksua käyttää Nelliä myös ell. tarkistuksella, ettei vain ole kyse mistään sairaudesta. Tämä pissailu ympäriinsä ei vain ole yhtään samanmoista kuin mitä silloin kun Nellillä oli pissatulehdus.

Nelli on ehkä maailman seurallisin kissa. Harmittaa kovasti, että yhden kissan vuoksi toisen elämä on niin vaikeaa.

! HUOMIO ! Vielä tänään on Zooplussassa Royal Caninin tuotteet -10%. Voit mennä katsomaan tarjousta tästä !

Ps. Pahoittelen jatkuvaa blogin ulkonäön muutosta. En vain ole tyytyväinen mihinkään. Koittakaa kestää ! Nyt on toivottavasti selkeämpää fonttia.

Laatikko-Niba, laatikko-Niba, mitä sää puuhaat, torkutko?

"Sanoinko mää sulle jo missä Niba on ollut koko päivän?" -t
" Et?" -j
"Se on maannut sellasessa jääkaapin vihanneslootassa koko sen ajan mitä oon ollut hereillä. Se oli siinä kun heräsin, se oli siinä kun tein ruokaa, se oli siinä kun kattelin SoA:ta läppäriltä ja se oli siinä kun lähdin sua hakemaan. Onkohan se siinä vieläkin kun mennään kotiin?" -t

KYLLÄ OLI! 

Nibassa on varmaan enemmän viiksiä kuin karvoja

Tämä vihanneslootassa makaaminen on ollut nyt ihan number one place for Niba parin päivän ajan. Tosiaan eilen kun tulimme miehen kanssa kotiin, niin Niba oleili edelleen keittiöntason päällä vihanneslootassa. Mies siinä totesi, ettei me voida enää laittaa lootia takaisin jääkaappiin, kun niistä on tullut Niban hengailupaikka. 

Luulis että on epämukavaa kun tassut on noin solmussa ja lytyssä?

Nibasta on tullut taas oma itsensä. Kulkee täällä äijänä kuten aina ennen Litan koulutusta ja tuppaa jälleen kiusaamaan Nelliä. On sekin kyllä kumma, että Nelli sai rauhan kun Niba oli paniikissa Litan ja Jekun vuoksi, mutta nyt kun se alkaa olemaan oma itsensä, niin johan saa Nelli juosta tätä sängyn alle piiloon! Välillä kun menee hermot niin olen vain tokaissut Niballe, että päästän kohta Litan kouluttamaan sitä lisää, jos ei jätä itse Nelliä rauhaan. 

On muuten aika jännä kuinka sitä tulee juteltua kissoille ja uhkailtua niitä, aivan kuin ne nyt ymmärtäisi mitä sinä juuri niille sanoit. 

"JOS ET NYT LOPETA TOTA JUOKSEMISTA, NIIN TEEN SUSTA TALVEKSI KARVAHANSKAT" 

Ja juokseminen jatkuu.
Mitäs sitten teet? 

Huudat saman uudelleen ja lisäät vaan "NIBA, KUULITKO?!"

Ihmiset...

Enään Niba ei siis sähise tai murise Jekulle saatika muille kolmelle isolle kissalle, mutta auta armias, jos Niba näkee Litan makkarin ovenraosta. Hirveä sähinä ja murina alkaa samantien. Meillä on aina jompi kumpi, Niba tai Lita, makkarissa lukkojen takana kun toinen on vapaa kulkemaan makkari-olkkari -aluetta. Meillä on sänky ihan oven vieressä ja välillä jos Niba makaa sängyllä se saattaa nähdä vilaukseltaan Litan makaavan eteisen lattialla ja sitten alkaa sähinät, suhinat ja murinat.

 Mies ääneen pohdiskelikin että mitäs jos Lita ja Niba ei enää koskaa tule toimeen, mitä sitten tehdään?  

ja haukotus... 

Niba pelkää valkoista kissaa

Kännykän kameralla otettu kuva ja sen huomaa...

On täällä ollut sellaista menoa etten tiedä enää asunko kotonani vai sirkuksessa. Niba tosiaan on ollut aivan pelosta jäykkänä viime viikonlopusta saakka. Ei uskaltanut tulla laisinkaan pois vessanoven takaa lipaston päältä. Ei käynyt syömässä eikä astialla. Oikeastaan vain
mieheni seura sai Niban uskaltautumaan alas lipastolta ja menn astialle. Ruuan Niba sai lipastolle. Ja koska Niba on sähissyt ja murissut täällä, on puolestaan Nelli ollut tämän vuoksi peloissaan ja pissaillut vähän minne sattuu.

Eilen Niba tuli alas lipastolta kun Litan kasvattaja saapui katsomaan pentuja. Kasvattajan mukana tulleet hajut ilmeisesti voitti Niban pelot. Kumminkin lipasto oli paikka minne Niba jäi meidän ihmisten mentyä nukkumaan.

Yöllä heräsin kissojen mekkalointiin ja huomasin Niban olevan meidän sängyllä. Niba sai tietenkin heti kovasti rapsutuksia ja hali-yrityksiä, vaikka uni painoi meidän ihmisten luomia. Aamulla sitten kun nousin herätyskellon soidessa, lähdin normaaliin tyyliin suoraan keittiöön antamaan ruokaa kissoille. Tällä kertaa Niba liittyi seuraan! Jes! Ja Niba piti normaalia "wa wa"-ääntänsä kun rapistelin raksupussia.

Tänään Niba on kyllä taas viettänyt paljon aikaa lipaston päällä, mutta sähinää ja murinaa ei ole ollut. ( Nyt noin 4min tämän kirjoittamisen jälkeen kuulen kuinka Niba tuolla murisee ja sähisee, hemmetti )

Nyt puolestaan kissoja villitsi aukinainen klooripullo vessassa. Oli eilen ilmeisesti vahingossa jäänyt pullo auki ja en tiedä mitä oli tapahtunut kun mies tuli sanomaan että "ei kovin fiksua jättää klooripulloa auki, se ilmeisesti kaatui pesukoneen päälle ja nyt kellos on kissankusessa." En vaan ymmärrä miten tuo on mahdollista, sillä pullo näytti varsin kiinninäiseltä kun sitä pesukoneen päällä katselin. Varmasti mies itse sählännyt!

Pst! Kannattaa muuten pestä pissa-astiat kloorilla, sillä kloorissa on jotain mikä houkuttaa kissat pissaamaan.

Täällä Niba on oleskellut viime perjantaista saakka...

Onkelmia onkelmia

Huoh! Mihinkähän tämä elämä täällä meidän sirkuksessa on menossa.

Niba, Jekku ja Pipsa eivät oikeen pidä Litan vauvoista eikä Niba ja Jekku pidä Litasta. Veljekset ovat saaneet nyt niin turpaansa Litalta kun tämä puolustaa pentujaan. Mitä menevät sähisemääb toisen pienokaisille!

Viikonlopun aikana Niba ja Lita ovat ottaneet yhteen melkoisella raivolla. En ole koskaan nähnyt kissojen tappelevan niin eikä ollut miehenikään. Kasvattaja sitten ohjeisti ettei Litas ja Nibaa saa laittaa samaan huoneeseen niin kauan kun pennut ovat täällä.okei, sekin jo vähän mietityttää, että mitäs siinä vaiheessa kun pennut ovat 10-12vkoa enkä voi pitää kaikkia menemässä täällä pitkin kämppää? Eikö tuo makkari käy pieneksi niille?

No nyt sitten Niba on alkanut pelkäämään Jekkua ihan todenteolla! Voi elämä sanon minä! Niba on eilisestä saakka makoillut vessanoven takana olevan lipaston päällä eikä muuta tee kuin sähise sieltä muille.

Tuossa hetki sitten kuului jännää vinkunaa keittiöstä sähinän ja murinan kera. Menin katsomaan ja siellä Niba kökötti keittiöntasolla murisemassa Jekulle. Annoin Jekulle lähtöpassit hetkeksi ja annoin Niban syödä rauhassa. Sitten tarjosin kaikille herkkutankoa ja houkuttelin Niban alas tason päältä. Kaikki söi yhdessä sovussa, Niba ja Jekku vierekkäin. Ajattelin että okei, hienoa! Tampsin takaisin pedille ja sama vinkuna sähinä murina alkoi uudelleen. HUOH!

Nyt olen maannut yli tunnin sängyssä miettien että mitä tässä tapahtuu, mitä meidän täytyy tehdä. Miehelle uskottelen että kaikki on ihan hyvin, että kyllä se siitä, mutta en olisi niin varma. Jos meidän kuusikko alkaa kääntymään toisiaan vastaan, niin sitten kyllä täytyy Litan ja pentujen mennä kasvattajan luo. Mutta mitäs jos sekään ei pelasta tämän hetken tulehtuneita välejä? Kuka sitten joutuu lähtemään? :-/

Mission: Activate..again !

Päätin tehdä taas kissoille pientä askaretta kun itse touhusin kotihommien kanssa. Yksinkertainen idea, jonka parissa kissat jaksoi taas tovin vääntää. Ei tarvinnut kuin tyhjän vessapaperirullan, herkkua ja syömishaluisia kissoja. 

Step1 

Step2

Step3

Step4

Step5

Step6

 Niba oli kaikista fiksuin tällä kertaa ja saikin ensimmäisenä herkkuja ulos. Aika kovan työn teki, jotta herkkunsa sai, mutta sai kumminkin. Taisi vähän ottaa päähän kun hirveällä vaivalla sai päädyn auki ja sitten ihminen tuli ja sulki sen uudelleen...ja kaikki täytyi taas tehdä alusta.

Voi hurja minkä mittaiset nuo Niban kynnet on. Ei ihme jos joskus sattuu reisiin, kun Niba tulee tervehtimään nostamalla taasunsa ihmisen reisille, kynnet uppoaa vaatteisiin sekä reiteen, ja lisäksi tietenkin täytyy venytellä siinä. 

Jekku yritti tulla osingoille, mutta Niba ei oikein arvostanut tätä ideaa.

Lopussa kiitos seisoi !

Kevättä rinnassa

Eipä ole paljoa kerinnyt kirjoitella, kun opiskelut alkaa tekemään loppuaan ja lopputyö on vienyt työharjoittelun lisäksi kiitettävästi aikaa. Onneksi pian pääsee niistäkin pahasista eroon ja jää enemmän aikaa kissoille.

Täällä on näkynyt kevään tulo kissoissa melko selvästi. Ensinnäkin kissankarvaa löytyy JOKA puolelta KOKOAJAN, vaikka kuinka yrittäisit imuroida. Pitäisi olla imuri, jonka voit liittää jalkoihin kiinni ja se imisi aina kun olet liikkeellä. Tuntuu, että kun pääset talon loppuun, on alkupää jälleen karvoissa. Olemme miettineet uuden imurin tilaamista, mutta emme ole päässeet vielä yhteisymmärrykseen siitä, että mikä tuleva imurimme tulee olemaan. Tällä hetkellä käytössämme on kaksi imuria. Toinen on viidenkymmenen euron äänikauhu ja toinen kahdensadan euron H2O-imuri Tvinsiltä. Vesi-imuri on hyvä, mutta se on käynyt liian työlääksi. Ensinnäkin imurin johto on todella lyhyt. Johto täytyy siirtää aina siihen huoneeseen pistorasiaan missä imuroi. Lisäksi suuren karvamäärän vuoksi, säiliö täytyy tyhjentää ja uudelleen täyttää kerran-pari imuroinnin aikana ja vielä kerran tyhjentää ja pestä imuroimisen jälkeen. Olemme miettineet uudeksi imuriksi Dysonin Animal - pölynimuria, mutta onko sitten järkeä maksaa imurista n.500e, jos eroa muihin on vain suuttimet? Kyseisellä imurilla saa kuulemma hyvin kissankarvat pois pitkäkarvaisista matoista, mutta meillä ei enää edes ole sellasia. Kissamme vihaavat ja pelkäävät meidän halppisimurimme ääntä. Varsinkin Lita-parka, joka viimeksi piiloutui keittöön kahvinkeittimen taakse. Siksi mietimme myös Electroluxin Ultra Silencer -pölynimuria. Mutta onko imuri loppujen lopuksi niin paljon hiljaisempi? Täytyisi joku päivä varmaan käydä jossain kodinkoneliikkeessä vähän katselemassa imureita.

Kissoilla on ollut myös normaalia enemmän energiaa, mikä näkyy säntäilynä ees taas pitkin asuntoamme. Olen jo miettinyt, että täytyy tilata jotain aktiiviteettia kisumisuille, jotta he kuluttaisivat enemmän energiaa ja antaisivat meidän ihmisten nukkua yömme paremmin.

Kissoilla on kova hinku päästä parvekkeelle hengaamaan. Kesäisin pidämme parvekkeen ovea auki, jotta kissat pääsevät sinne viettämään aikaa. Antaa se parveke jotain uutta aina kesäntullen heille. Kun asuimme luhtitalossa, annoimme kissojen olla vapaana parvekkeellamme. En tiedä kuinka uskalsin antaa Niban, Pipsan, Jekun ja Nellin olla välillä ilman valvontaakin siellä parvekkeella. Ei meinaan ollut parvekelaseja ! Kerran Niba putosi parvekkeelta. Onneksi asuimme ensimmäisessä kerroksessa ja onneksi Niba tuli heti kutsusta parvekkeemme alapuolle odottamaan noutamista, kun isäntä alkoi Nibaa nimeltä huutelemaan. Siinä sydän otti pienen kiihdytyksen, kun tajusimme Niba pudonneen/hypänneen alas parvekkeelta !

Oli kyllä mukava kun oli tilava parveke. Nyt jos olisi yhtä iso parveke kuin silloin, laittaisin kissoille kiipeilypuun hengailupaikaksi.

Ihana luhtitalon parvekkeemme. Rohkeasti annoimme kissojen kurkotella
kaiteelle. Niba usein istuskeli kaiteella tassuja ulkopuolella roikottaen.

Nelli kulki tosi usein tästä pikku-ikkunasta sisään ja ulos parvekkeelle. How sweet is that? '')

Kevennyksenä Simon's Cat in Springtime

Kissa-piippareiden korvien menetys

Leivoin viime viikon maanantaina piippareita syntymäpäiväjuhliani varten. Piippareita tuli hattivatin-, nallekarhun- ja kissanmuotoisia. Jätin piipparit keittiön apupöydälle lautasen päälle, enkä sen enempää ajatellut. Ei siis käynyt pienessä mielessäkään, että kissa saattaisi syödä piippareita ! Toisin kävi...

Kissa-piipparit ovat menettäneet korvansa...

Viikonloppuna silmääni pistivät kissa-piipparit, joiden huomasin menettäneen korvansa. Ensin kummastelin miten näin on päässyt käymään, mutta kun Niba hyppäsi apupöydälle, ymmärsin mihin korvat ovat kadonneet. Parempiin suihin. Eikä mennyt kauaa, kun Niba jäi jo kiinni piippareiden syömisestä. Hieman googlattuani, totesin ettei meidän kissat ole sen kummempia kuin muidenkaan kissat, sillä muutama kirjoitti samasta ilmiöstä. Piippareita syövistä kissoista. En tiedä voiko piippareista olla jotain harmia kissoille, mutta koirille luin niiden saattavan aiheuttaa ilmavaivoja. Jos vaivat eivät ole tämän vakavampia koirallakaan, niin tuskin kissallakaan. Ainakaan Niba-herralle ei ole käynyt kuinkaan. Ja edelleen Niba piippareita popsii.

Joulun aikaan ihmiset askartelevat, paketoivat lahjoja, leipovat ja hakevat kuusen. Kissanomistajien tulee muistaa, että kissat ovat erittäin uteliaita eläimiä ja monet asiat ja esineet päätyvät äkkiä kissan suuhun. Tässä muutama mieleen tuleva vinkki näin joulunalla:

* Jouluruoka on ihmisille. Niissä on kamalasti rasvaa ja suolaa. Pahimmassa tapauksessa kissasi sairastuu jouluherkuista, mutta yleisempi vaiva on ilmavaivat

* Piipparit sisältävät soodaa, ja ainakin koirille saattaa aiheuttaa ilmavaivoja. Jos kissasi alkaa oirehtimaan syötyään piipparia, nosta piipparit pois kissan ulottuvilta

* Ole erittäin varovainen kynttilöiden kanssa. Vaikka kissa ei suoranaisesti olisikaan kiinnostunut kynttilänliekistä, se ei sano, etteikö kissan häntä voisi vahingossa leimahtaa tuleen, jos kissa liian läheltä kulkee. Älä koskaan jätä kynttilöitä palamaan, jos et itse ole samassa tilassa

* Joulukuusi on aina mielenkiintoinen kissoille. Varsinkin sisäkissoille. Jos kuusi on aito, on se entistä kiinnostavampi. Niin paljon uusia tuoksuja. Kuusi ei itsessään ole vaarallinen, mutta en tiedä mitä neulaset tekevät kissan suolistossa? Muista tukea joulukuusi hyvin, jotta kissa ei saa sitä kaadettua

* Lisäksi kuuseen laitettavat koristeet ovat varmasti kissan mieleen. Joulukuusenkoristeet ovat sinänsä se ja sama useimmille kissoille, mutta toisille roikkuvat esineet ovat oiva leikkikalu. Ja ne koristeiden narut. Voin vaan kuvitella kuinka mielellään kissat niitä nakertavat. Ole siis varovainen ettei nämä narut aiheuta haavaumia suolistoon tai suolitukosta. 

* Joulukukat ovat myrkyllisiä. Pieni kukan nakertaminen ei välttämättä aiheuta kissalle mitään, mutta älä silti anna kissan syödä kukkia. Kuka edes tykkää katsella syötyjä kukkia?

* Paketoimiseen käytetyt lahjanarut ovat ainakin meillä kissojen mieleen. Varsinkin Niba jahtaa niitä minkä kerkiää, jos sellaisen bongaa. Ja monesti tämä on myös kaivanut lahjanaruja roskiksesta. Olen oppinut laittamaat narut pienemmän pussin sisään, ennenkö varsinaiseen roskapussiin niitä paan. Myös lahjapaperit saattavat päätyä kissan suuhun, jos kissalla on tapana maistella papereita.
* Muista antaa aikaa myös kissallesi joulunaikaan !!


Zooplussaan tuli tehtyä jälleen tilaus ystävän kanssa. Lasku oli kevyet 158e. Tällä kertaa ei tilattu raksuja laisinkaan, sillä molemmilla on entisiä vielä jäljellä, seuraavaan tilaukseen menee kyllä 10kg raksupussi. Tilasin erilaisia märkäruokia, Litteriin roskapusseja sekä leikkirataan jatkoa toisella samanlaisella radalla, joka jo löytyy. Ensi tilaukseen ajattelin laittaa Catit Design Senses Tempo- leikkiradan.

Catit Design Senses Tempo- leikkirata.
Lähde: zooplus.fi

Kissanminttua

Tänään oli kissoilla hemmottelu-aamu. Otin jo iltapäivää/iltaa varten pakkasesta kanapussukan sulamaan. Kissukat saivat aamulla herkkuraksuja, Masteryn salmon-raksuja (joihin Nelli ei kyllä koskenut, mikä ei sinänsä yllätä) ja aamiaisen jälkeen he saivat leluihinsa hieman kissanminttua. Meillä on alusta saakka käytetty kissanminttua kissojen hemmotteluun. Usein laitamme kissanleluihin kissanminttua kun saamme vieraita, tämän avulla saamme hieman hauskuutta aikaiseksi, mutta myös rauhoitettua kissoja kissanmintun alkuhuuman jälkeen.

Jekku nauttii kissanmintusta
"Kyllähän tää kukkalelu on ihan kiva nyt kun tää tuoksuu näin hyvältä...

...eikä nyt haittaa vaikka se onkin ihan kietoutunut mun ympärille...

...voi kissanminttulelurakas älä jätä mua!"

Lueskelin pitkin keskustelupalstoja millaisia kokemuksia muilla kissoilla on kissanmintusta, ja kyllä suurin osa kirjoitti sen vaikuttavan huumaavaan tapaan, vain muutaman kirjoitti sen nostavan aggressiivisuutta kissoissa.

Luin myös Hillsin-sivuilta seuraavaa:
Kissanminttu tai toisella nimellä tunnettu kissanruoho on tehty kasvista nimeltä Nepeta cataria, jota on noin 250lajia. Kuten me kissa-ihmiset tiedämme, kissanminttua löytyy mm. leluista, mutta sitä voi myös ostaa herkkunappeina ja suihkeena. Lisäksi jotkut kasvattavat kissanminttua omassa puutarhassaan. Kissan reagoiminen (euforinen, aggressiivinen, ei välitä) kissanminttuu ei siis ole jokaisella kissalla sama, vaan tähän reaktioon vaikuttaa perimä. Myös kissaniän ollaan huomattu vaikuttavan reagoimiseen. Yleensä 12viikkoinen pentu ei reagoi kissanminttuun laisinkaan. Usein reagoimiseen (euforinen) liittyy mm. kieriskelyä ympäriinsä, kehräämistä, nuolemista, loikkimista ja toiset kissat jopa kuolaavat. Tällainen käytös kestää yleensä n. 1min ajan. Jos kissalle tarjotaan usein kissanminttua esim. suihkeena leluihin, saattaa kissan reagoiminen kissanminttuun lakata, eli EI tarvitse pelätä, että kissastasi tulee kissanminttu-riippuvainen. Suositeltu hemmottelumäärä on 2x viikossa.

Mistään en löytänyt tietoa siitä, miksi kissa reagoi aggressiivisesti kissanminttua saadessaa. Yhden pätkän löysin tuolta samaiselta sivulta hieman eri linkkien takaa "Ole kuitenkin varovainen, sillä jotkut kissat reagoivat kissanminttuun aggressiivisesti, toiset eivät lainkaan. " Silti missään ei selitetty mistä tämä johtuu. Kaippa se on myös tuon perimän määrä tapana reagoida. Tai sitten siihen liittyy monissa keskusteluissa pohdittu tilanne, ettei kissa halua kissakaverinsa tai ihmisen ottavan kissanmintulla höystettyä lelua pois. Kissa vain puolustaa lelua, sillä se on tärkeä euforisen-tunteet antaja.

Jekku ja Niba taistelee kissanmintulla höystetystä pupusta

Ja kuten melkein aina voiton vei Niba

Lelua piti purra ja raapia

Halia ja nuolla

Ja tietenkin potkia takatassuilla !

"Eikai se yks tuu koittaa ottaa tätä multa?"

Kissanminttu on siis hyvin vaaraton pieni hemmottelulisä, jota itse suosittelen. Kissan kanssa voi hyvin leikkiä ihan tavallisillakin leluilla, mutta kissanminttu vauhdittaa ainakin meillä leikkejä. Toiset meidän kissoista, kuten Pipsa ja Nuppu, eivät välitä kissanmintusta laisinkaan, kun taas Jekku ja Niba sekoavat tassuihinsa haistaessaan kissanmintun leluissa tai raapimispuussa. Yleensä nämä pojut ottavat hieman yhteen kun kissanminttua on tarjolla, mutta ei pahemmin. Jompi kumpi aina lähtee karkuun ja jättää ihanan kissanminttu-lelun voittajalle. (Yleensä Niba)

Royal Canin Kissanpäivät

Viikonloppuna 9.-10.9. vietettiin Mustissa ja Mirrissä Royal Canin kissanpäiviä. Täytyihän siellä käydä kun niin hyvältä kuulosti tuo tarjous. Meillä kaikki kissat pitävät noista RC:n Exigent-raksuista, ja jos kaksi pussia saa yhden hinnalla niin miksen hakisi..

RC on ehdottomasti suosituin raksumerkki meidän kissojen keskuudessa

Mukaan tarttui sitten hieman enempi tavaraa. Ostin 6 pussia Exigent-raksuja (400g), jotka maksoivat yhteensä n.15e. Kaupan päälle sain ison RC -peltirasian, joka varmasti löytää paikkansa raksujen säilytyksessä. Lisäksi ostoskassiin tuli kaupanpäälliseksi 3 märkäruokapussia, jotka ovat tehneet erittäin hyvin kauppansa meidän tassuttajille. Ja vielä! Etukuponkeja, joilla saa 4e alennusta loka-,marras- ja joulukuussa, kun ostaa yli 2kg RC raksuja. Mielestäni oli ihan kannattava reissu.

En ole muistanut laittaa juttua Zooplus-tilauksen mukana tulleista raapimispuusta ja yllätyslelusta. Voin sanoa, että puu on ollut kovassa käytössä, mutta valitettavasti tapetti katon rajassa on saanut kärsiä sitäkin enemmän. Yllätyslelunahan tuli kukka-lelu.



Lelu kiinnosti tulo päivänänsä, niinkuin aika kaikki uusi kiinnostaa. Ensimmäisenä lelun kimppuun kävi yllättäen Niba, joka jäi hieman päästänsä jumiinkin siihen. Eikä mennyt kauaa kun meidän Hitlerimme jäi leluun jumiin oikeen kunnolla, ja pian täällä juoksikin musta-valko-vihreä-punainen kissa. Onneksi olimme kotona ja sain pelastettua kissaparan ilkeän lelun kynsistä. En tiedä kuinka Jekku olikin niin saanut lelun ympärilleen. Noh arvatakkin saa, ettei Jekku ole leikkinyt kyseisellä lelulla hetkeäkään (ainakaan niin että kumpikaan meistä ihmisistä olisi sen nähnyt) ja muutkin läimäyttävät sitä vai silloin tällöin ohi kulkiessaan. Tähtiä lelu saa surkeat 1/5. Täytyy varmaan kokeilla alkaisiko lelu kiinnostamaan enemmän jos sen hetkeksi laittaa vaatehuoneeseen piiloon.

Lopuksi vielä pieni video-kevennys.