Doppelganger

Meidän Niba ja Nuppu ovat ainakin omaan silmään niin tyypillisen kissan näköisiä kuin kissan on mahdollista olla. Olen katsonut monien kissablogien kuvia ja TODELLA monessa näkyy aivan Niban tai Nupun näköisiä kissoja. Mikähän siinä on, että vaikka kissoja on jos jonkinmoisia, niin maatiaiskissoista suurinosa tuntuu olevan (ainakin täällä Suomessa) tuollaisia Nupun ja Niban värisiä tai sitten harmaita raitakisuja, jonka itse varmasti nimeisin tuhansien muiden mukana Viiruksi. Voikohan tuo kuviointi ja nuo väriyhdistelmät olla jotenkin dominoivia tjn ja ne sitten aina periytyvät pennuille? Jos teillä on parempaa tietoa, niin jakakaa se ihmeessä, niin sihteeri saa yhden mieltä raksuttavan asian pois. 

Selailin Kisujen sivuja tuossa viikko sitten ja vastaan tuli yksi aivan Niban näköinen kissa ja kaksi aivan Nupun näköistä kissaa. Hassua, että Nupun doppelgangerit on yleensä huomattavasti laihempia. Pitäisikö meidän syöttää Nuppua enempi...?

En kyllä raaskisi päästää omia kissojani ilman kaulapantaa pihalle, jos heidän antaisin omin mielin siellä kulkea. Jokuhan pian luulisi meidän kisuja omakseen, jos meidän karvakorvat sattuisivat väärille kulmille. No eikai nyt sentään. Mutta kyllä ehdottomasti kaulapanta kuuluisi varustukseen. 

Pienet asiat ne ihmismieltä kummastuttaa...

Kissat ja talvi

Meidän Nuppu on niin peri maatiaiskissan näköinen kuin olla ja voi. Ja juuri suomalaisen maatiaiskissan näköinen. Monesti ulkona jolkottelee juuri Nupun näköisiä kissoja, jolloin aina mieleeni tupsahtaa meidän oma Nuppilainen ja sillä hetkellä kiitän suurempaa voimaa, joka on tuonut Nupun meidän perheeseen. Tiedän, että Nuppu pärjäisi luonnossa todella hyvin, koska tämä on todella vikkelä ja ketterä. Silti tuntuisi kamalalta ajatella, että meidän Nuppumme olisi tuolla ulkona monen pakkasasteen uhrina. 

Nupun erittäin tavallinen nukkuma-asento

Usein syksyn ja talven aikaan puhumme mieheni kanssa siitä, kuinka joku uskaltaa päästää kissansa ulos. Ensinnä ajattelemme, että kuinka kylmä kissoilla täytyy olla pakkasella pihalla ollessaan. Toisekseen mietityttää ravinnonsaanti. Kuitenkin molemmat tiedämme, että kissat ovat viettäneet päiviään pihalla tuhansia vuosia, joten miksi ne eivät nyt kestäisi pakkasta tai löytäisi syötävä. Se vain tuntuu niin oudolta ajatukselta, kun miettii kuinka lämmön hakuisia meidän karvakorvat ovat. Lita, joka nukkuu saunassa, palelisi varmaan kun lämpötila olisi +-0. Tai Pipsa, joka makaa keväisin ja kesäisin aina siinä kohti mihin paistaa aurinko. Tai kuinka meidän Pipsamme saisi mitään metsästettyä kun tämä on niin laiska kissa. Nälkä ajaisi Pipsan hyvin äkkiä kotiin. 

Enkä kyllä usko, että meidän kissat oikeasti edes palelisi, jos heidät nyt päästäisi pihalle. Tämä "Nehän paleltuisi hengiltä" -ajatus on vain omassa päässä, kun itse tulee aina pakkasella paleltua niin kovasti. ( Kissoja ja ihmisiähän on hyvä verrata keskenään ) Kissat kuitenkin reagoivat lämpötilan muutokseen turkillaan. Talvisaikaan turkki on huomattavasti paksumpi kuin kesällä. Kohta onkin sen aika, jolloin kissat aloittavat talviturkin harventamisen kesää varten. Voi sitä karvan määrää...

PST !

Niiden, jotka päästävät kissaansa talvella pihalle tulee muistaa huolehtia kissan veden saannista. Kissalla tulee olla sulaa vettä, jottei tämä lähde etsimään nestettä esim. pesuaineiden, saasteiden tai tiesuolan pilaamasta vedestä. Ja jos kissalle annetaan pihalle ravintoa, tulee tarkistaa ettei ruoka ole päässyt jäätymään. 

Jos kissalla on mahdollisuus päästä autotalliin/-katokseen, tulee olla varovainen, kun autolla lähdetään liikkeelle. Lämmin moottori houkuttelee kissoja nukkumaan auton sisälle moottorin päälle. 

Sunny autum day

On ollut melko hiljaista blogin parissa viime viikkoina. En tiedä viekö jatkuva pimeys vai mikä kaikki enegiat, mutta tuntuu ettei jaksa edes koneella istua. 

Mitäs meidän kuudelle kissalle?

Pipsa: Pipsa jatkaa oloaan maailman kilteimpänä ja ihanimpana kissana. Jos kaikki meidän kissamme olisi kuten Pipsa, ei meidän tarvisi huolehtia kissojen määrästä, koska niitä voisi olla vaikka sata. Pipsa on hyvin huomaamaton. Ei niinkään sillä etteikö Pipsaa täällä näkyisi, vaan sillä ettei Pipsasta ole vaivaa. Aamuisin Pipsa juoksee lauman ensimmäisenä keittiöön miukumaan ruokaa, kun herätyskelloni on soinut ja tämä kuulee makuuhuoneen oven avautuvan. Päivät menee Jekun vieressä loikoillen. Ihana pariskunta. <3

Jekku: Jekku menee ja tulee. Jekku on meidän perheessä ehdottomasti leikkisin tällä hetkellä. Uusi lelu on ollut kovassa käytössä. Varmasti herkku sisällön vuoksi. Välillä Jekkuun iskee huomionkaipuu ja tämä tulee koputtelemaan käsivartta siihen malliin, että on syytä rapsuttaa kaveria.

Pipsa nauttii vuoden 2012 viimeisistä auringonsäteistä

Nuppu: Nuppu on oma hassu itsensä. Hieman on alkanut tuntua siltä, että Nuppu yrittää ottaa Niban paikkaa meidän karvatassujen lauman johtajana. Ainakin muiden kisujen jahtaaminen ja alistaminen on ollut suht suuressa osassa Nupun arkea. Olemme edelleen pitäneet Nibaa ja Litaa öisin eri huoneissa ja makuuhuoneen ovea siis kiinni. Joka ilta Nupun on aiiivan pakko päästä makuuhuoneeseen meidän kanssamme ja nukkumaan mieheni tuolille.

Niba: Niba ei ole varmaan kahteen-kolmeen viikkoon poistunut makuuhuoneesta. Ilman pakottamista ei Niba tule. Vaikka ovi on ollut päivisin auki, ei ole Niba edes yrittänyt poistua huoneesta. Litan kanssa tilanne on edelleen sama. Niban mielestä Lita on jotain uskomattoman pelottavaa. Iltaisin kun menemme nukkumaan, tulee Niba pyörimään ja hyörimään sängylle. Tämä nuolee meidän hiuksia, puskee, kehrää ja mikä parasta...kuolaa. Kyllä, meidän kissamme kuolaa. Olemme puhuneet mieheni kanssa, että Niba on syntynyt väärään eläinmuotoon. Niban kuuluisi olla koira !

Nuppu näki kukkakärpäsen

Nelli: Nelli jatkaa elämäänsä karvakorvalauman arimpana yksilönä, vaikkakin on ottanut hieman tilaa itselleen. En tiedä mistä johtuu, mutta jotenkin tuntuu että Nelli on ruvennut isottelemaan muille ( ei tietenkään Niballe, koska tätä Nelli kunnioittaa ... tai pelkää ). Isottelu ei ole mitään tappelua vaan läpsimistä ja hieman takaa-ajoa. Herkkua on edelleen Applawsin kana tölkit. 

Lita: Lita ei enää heti ensimmäisenä hyökkää Niban kimppuun, jos tämän näkee. Tänäänkin mieheni vain yhtäkkiä totesi, että katos prkl. Tuolla nuo kissat ovat samassa huoneessa eikä kukaan ole yrittänyt tappaa ketään. HIENOA ! Jospa tämä alkaisi hiljalleen helpottaa. 

Nämä herkut ovat olleet herkkupallon sisällä kova juttu. Kyllä maistuu !

Nuppu the Cattybear

Nuppu ilmiselvästi haluaa nukkumaan ja kaipaa uniseuraa.

Koska työpaikallani on päätäitä bongattu, päätin vaihtaa kaikki lakanat (meiltä, mieheltäni tai minulta, ei ainakaan vielä onneksi löydy) ja samalla viedä peiton, tyynyt ja unikaverin saunaan. Ja koska unikaveri meni yöksi saunomaan, saa Nuppu täyttää Tikrun paikkaa.

Olen pahoillani huonolaatuisista kuvista. Minusta on tullut laiska ja bloggaan nykyään paljon kännykällä. Kuvatkin ovat siis kännykästä.

Joululahjojen vai kissojen paketointia?

"Mitäs täällä tapahtuu?"

"Kummallinen juttu tää paperi.."

"..ei tää paljon miltään haise, eikä maistu.."

"..mutta tännehän pääsee sisälle!"

"Mahdunkohan mää tänne kokonaan?"

"On tää ehkä vähän ahdas ja jännä paikka."

"Jep, antaa olla.."

"Istun mielummin tässä lähellä ja silppuan hieman lahjapaperia"

Olen tällä viikolla paketoinut ties kuinka monta lahjapakettia sukulaisille ja ystäville. Joka kerta olen saanut monta tonttua apuriksi. Harmi vaan, että nämä tontut tuppavat silppuamaan lahjapaperin, syömään lahjanarun ja tunkemaan itsensä lahjapaperirullan päälle. Sinänsä mukavaa, että on ollut seuraa, mutta ehkä homma olisi ollut äkkiämpää valmiina ilman kissoja.

Kaikista eniten huomioo kissoilta sai jälleen kerran lahjanarut. Milloin ketäkin jouduin kieltämään syömästä lahjanarua, kun jostain suunnasta kuului jäystämisen ääniä. Nelli ja Niba olivat sitkeimmät lahjanarun-syöjät. Kielsin heitä vaikka kuinka monesti, ja aina se tassu tuli uudelleen pyödän alta kynnet edellä reidelleni, yrittäen napata siinä heiluvaa narunpäätä. Jätin keittiönpöydälle yhden lahjan, jonka olin sulkenut lahjanarulla, ehkä noin kymmeneksi sekunniksi ilman vahtivaa silmää. Kerkesin takapuoleni penkistä nostamaan ja kävelemään muutaman askeleen kohti keittiötä, kun kuulin jonkun jo jäystävän lahjanarua. No Nellihän se innoissaan söi lahjanarua kun ei ihminen ollut vieressä huutamassa. Pienen pätkän Nelli kerkesi narua katkaisemaan ja lähti tämä suussa juoksemaan karkuun (osittain tietäen tehneensä väärin, mutta ehkä myös osittain peloissaan kun karjuva ihminen juoksi perässä). Onneksi sain Nellin ajettua nurkkaan ja tämä päästi narun pätkän suustaan kuin panttivangin tietäen, ettei ole pakoreittiä. :-)

Tänä vuonna en ostanut kissoille varsinaisesti mitään paketoitavaa. Viime vuonna paketoittin kissoille yhden lelun ja annoin aattona paketin heille, jotta he saisivat repiä pakerin auki. Eipä tietenkään silloin kiinnostanut lahjapaketin repiminen kun se oli sallittua. Loppujen lopuksi jouduin itse aukaisemaan paketin. 

Nuppu yritti kurkkia lahjoja 

Nelliä kiinnosti enemmän ihmisen käyttämä lahjanaru kuin lahjat

Leikkirata vol2

Kissojen rakas leikkirata sai viime viikolla lisää pituutta, kun Zooplus-tilaus saatiin haettua postista. Radassa on nyt kaksi palloa, mutta en tiedä onko se hieman häiritsevää kissoista. Ehkä kannattaisi kokeilla vain yhdellä pallolla.  

Niba oli heti uteliaana pallon kimpussa.

Nuppu seuraa Niban syöttämää palloa.

Löytyikö radan päästä toinen pallo?

Kissanminttua #2

Kissat saivat puuhunsa kissaminttua

T: " missä se kissanminttu on? "
J: " en mää tiedä, kai se siellä kaapissa on. "
* 10 sekuntia myöhemmin *
J: " et sitten laita sitä paljoa. Jooko?! "
T: " joo en en.. "
* 20 sekuntia myöhemmin *
J: " nyt riittää jo!! Älä laita enempää! "
T: " älä ny! Täytyyhän sitä olla reilusti! "



Meillä oli siis taas kissanminttu-päivä kissoilla, kun ihminen suihkutteli sitä pitkin raapimispuuta ja leluja. Kaikki lähti siitä, että me kaksi ihmistä istuttiin olohuoneessa kun tuo mies pohdiskeli ääneen, onko kukaan viettänyt aikaa uuden puun "mökki"-osassa. Itse en muista nähneeni muita kuin Litan siellä, eikä Litakasn ollut kuin pienen hetken. Niin lähti loisto-idea suihkia kissanminttua tänne "mökkiin". Omasta mielestäni pari suihkausta olisi ollut tarpeeksi, mutta suihkuttaja oli eri mieltä.

Kuten arvata saattaa niin kyllähän se "mökki" kiinnosti yhtäkkiä monia. Ensin paikan tutki Nelli, jonka jälkeen paikalle saapui Niba. Niba kävi kerran tunkemassa itseään "mökkiin", mutta Niba taisi tajuta olevansa liian iso sinne ja tyytyi lattialla olevaan pupu-leluun, joka sai myös osakseen kissanminttua. Nelli jätti myös raapimispuun, pienen tutkailun jälkeen ja sohvalle hoitamaan itseään.

Paikan valloittikin Nuppu ja meidän kissanminttu-addikti Jekku. Nuppu löysi itselleen ihan uuden paikan, jossa kukaan ei ollut aiemmin ollut. Jekku kovasti koitti saada koko puuta itselleen, mutta Nuppu ei paikkaansa luovuttanut, vaikka tassusta saikin. Kaikki oli loppujen lopuksi hyvin, kun Jekku vain pääsi Nuppua korkeammalle!

Jekun oli pakko olla kokoajan ylempänä kuin Nuppu

"Ai tähänkö sää haluat mun menevän?"

Paikka johon en olisi ikinä kenenkään kissan uskonut menevän, oli yhtäkkiä Nupusta erittäin kiinnostava, kun se tuoksui kissanmintulle. 

Namskis !

"Ei meillä ole rahaa käydä pizzalla tänään!"

Nämä sanat tulivat suustani, kun mieheni ehdotti, että kävisimme syömässä pizzeriassa. Kesälomat tuntuu aina saavan lompakon mullinmallin ja menee hetki ennenkuin arki taas palaa talouteenkin. Kummasti minulla löytyy aina kumminkin sen verran rahaa, että saan ostettua kaikkea kivaa meidän karvatassuillemme. Tänään käytyäni kaupassa olin taas jonkun verran euroja köyhempi, mutta kissat sitäkin iloisempia. Kauppakassiin tuli mukaan Porsaan luutonta lapapalaa ja muutama puteli Pirkan kissanruoka-tölkkejä; tonnikala sekä sardiini. Eihän ne nyt niin hirveästi maksanut, mutta tässä tilanteessa olisi voinut ihan hyvin jättää kaupan hyllylle kun kaapista löytyy kumminkin ruokaa.

Ostin muutama vuosi sitten Barffista broilerin sydämiä sekä jonkinmoisia siipipaloja. Meille oli eläinlääkäri kertonut ruokavalion laadukkuuden vaikuttamisesta kissan elämään ja niimpä vietin sen illan InCat Foorumilla etsien tietoa laadukkaasta kissan ruokinnasta. Tunsin itseni maailman huonoimmaksi kissan elättäjäksi sinä iltana. Seuraavana päivänä kävimme äitini kanssa Barffissa ja olin ihan sillä fiiliksellä liikkeellä, että tähän taloon ei enää marketti ruuat tule, mutta paskan marjat. :-D Edelleen löytyy kaapista Latzia ja silloin tällöin Friskiesiä. Onhan se nyt turkasen kallista syöttää barffia kuudelle kissalle.Enkä jaksanut ymmärtää niitä kaikkia ravintoaine-jupakoita, joista olisi pitänyt sitten huolehtia. Niimpä ajattelin, että elätän nämä kissat ihan "normaalisti" kuten aina ennenkin. Kumminkin tälläiset lihaherkut ovat jääneet tavaksi. Sen verran meidän Pipsa ja Jekku söi innolla sydämiä ja siipipaloja, ettei niitä raaskinut jättää kokonaan pois. Kissat saavat kerran päivässä pakastimesta pienen pussukan, joka sisältää jotain herkkua.

Ensin pilkotaan

Sitten pakastetaan

Suurimpana ahmattina on Pipsa. Pipsa on alusta saakka ollut todella kova syömään ja välillä tuntuu hänen kärsivän dementiasta. Sillä kun ruokakipolta lähdetään pois, tullaan sohvalle hetkeksi hakemaan pari rapsutusta ja mennään taas raksuttamaan pari raksua. Pohjaton vatsa...tai ainakin roikkuva.

Pipsa:"Odotan tässä kiltisti, että saat pilkottua sen lihan.
Huomaathan että mää oon kiltisti?
Taidan ansaita jotain hyvää, eikös?"

Oih mikä ihana tuoksu. Pipsa ja Nelli odottaa herkkua.

Myös Jekku on melkein kaikki ruokainen kun kyseessä on raakaliha. Jekulla on hauska (tai ei niin hauska siivoomisen puolesta) tapa leikkiä lihan paloilla ennen syömistä. Lihaan tartutaan hyvin kaukaa kynnellä ja viskataan liha kymmenien senttien korkeuteen. Tätä toistetaan hetki ennen saaliin päätymistä masuun.

Nelli ja Nuppu syövät kyllä kaiken maailman leivänpäällis-kinkkuja, mutta aika huonosti raakaa lihaa. Tänään olin kummissani kun Nelli syöksyi lapapalojen kimppuun kuin ei olisi ennen ruokaa nähnytkään. Hyvä vain että maistui. Nelli on meijän tassuttelijoistamme laihin eikä pieni lisä kylkiluiden päälle olisi pahitteeksi. Yleensä Nelli ei koske muuhun kuin raakaan jauhelihaan tai maustamattomaan kanaan.

Niba saattaa joskus mauskutella jauhelihaa Nellin kanssa, mutta muuten on raksut ykkös energianlähde. Eipä Niba paljoa märkäruokaakaan syö.

Lita...voi meidän pikku-vauvaamme, kun eihän niin isoja palasia voi syödä mitä tämä ihminen siihen lautaselle laittaa tarjolle. Raakaliha siis menee, jos sen silppuaa raksujen kokoisiksi palasiksi. Taitaa Litasta kasvaa kunnon hieno-neiti.

"Kissani rakastaa ruokaa, ja minä rakastan kissaani!"

Naksutinkoulutusta

Innostuin eilen lukemaan InCat-foorumilta kissojen naksutinkoulutuksista. Olen useasti miettinyt koiran hankintaa siksi, että pääsen kouluttamaan sitä. Nyt on sitten hieman vaikeampi haaste edessä...

!Kissan kouluttaminen!

Monet näyttivät olevan erilaisilla keskustelu-sivuilla kissan kouluttamista vastaan. "Miksi kouluttaa kissaa? Antakaa kissojen olla kissoja". Jos kissa tuntuu pitävän näistä koulutus-hetkistä ja vieläpä tekevän sitä mitä koulutuksessa haetaan takaa, niin miksi kissan koulutus on niin väärin? Kyllähän kissa voi nauttia pienestä aivojumpasta, vaikka suurin motivaatio temppuihin taitaa olla nami.

Anyways..

Tilasin tänään Naksutuskoulutusta kissoille -kirjan netistä, enkä malta odottaa, että pääsen lukemaan sitä. Tiedän ettei kissoista saa samanlaisia temppu-kunkkuja kuin koirista, mutta on se ihanaa viettää kissan kanssa aikaa, vaikka sitten temppuja tehden. Lisäksi hankin tänään naksuttimen. Kokeilin M&M:ssä monia eri naksuttimia käteeni, ja matkaani tarttui 7,90e maksava naksutin.

Kokeilimme tänään Nupun kanssa istumista käskystä...en tiedä totteliko käskyä "istu", mutta tuntui ymmärtävän nopsaan idean, että "jos nyt istun tähän, niin kuuluu naks! ja saan namin". Ei muutakun harjoittelemaan temppuja, eihän sitä Kiinan muuriakaan päivässä rakennettu.

.Once upon a time.