Aarteen metsästys

On siinä tavaraa...

Kuvassa oikealla näkyvä pieni kullanvärinen askartelupallo on ollut Herra-Niban lempilelu jo usean vuoden. Innostus on uskomanton, kun Niba näkee tämän. Harmi vaan, että myös moni muu meidän karvatassuistamme tykkää leikkiä tällä ja kilpailu siitä on kova. Ja pienen kokonsa vuoksi se pääsee hukkumaan helposti. Jostain kummasta se aina kuitenkin putkahtaa esiin. 

Nämä kaikki löytyi meidän YHDEN sohvan alta, kun aloimme uuden vuoden aattoa edeltävänä viikonloppuna pieneen sohva-projektiin. Vanhat sohvamme lähtivät kaatopaikalle ja uusi saapui tilalle. Kissat olivat innoissaan päästessään leikkimään pölypallojen joukkoon lelujen kanssa. 

Monesti ajattelen kun käyn Mustissa ja Mirrissä ostoksilla, että täytyy viedä jokin pieni lelu kissoille. ( Ja niin kyllä usein käykin, että lelu lähtee mukaan. ) Mutta nyt taas kun näin tuon lelukasan, niin alitajunta huusi että "Nyt riittää, ei ne leiki nuillakaan !" Niimpä jälleen kerran piilotin suurimman osan vaatehuoneeseen pahvilaatikkoon ja jätin vain pari lelua esille. Otan sieltä aina välillä jonkun "uuden" lelun ja pistän esillä olevat puolestaan paitsioon vaatehuoneeseen. 

Ensi kerralla kun mieleni tekee jotain uutta kissoille, mietin kahdesti ennenkuin ostan... siis leluja. Ehkä voisi tehdä taas kotitekoisiakin leluja. Ei aina tarvitse ostaa.. Ideoita? 

Mission: Activate..again !

Päätin tehdä taas kissoille pientä askaretta kun itse touhusin kotihommien kanssa. Yksinkertainen idea, jonka parissa kissat jaksoi taas tovin vääntää. Ei tarvinnut kuin tyhjän vessapaperirullan, herkkua ja syömishaluisia kissoja. 

Step1 

Step2

Step3

Step4

Step5

Step6

 Niba oli kaikista fiksuin tällä kertaa ja saikin ensimmäisenä herkkuja ulos. Aika kovan työn teki, jotta herkkunsa sai, mutta sai kumminkin. Taisi vähän ottaa päähän kun hirveällä vaivalla sai päädyn auki ja sitten ihminen tuli ja sulki sen uudelleen...ja kaikki täytyi taas tehdä alusta.

Voi hurja minkä mittaiset nuo Niban kynnet on. Ei ihme jos joskus sattuu reisiin, kun Niba tulee tervehtimään nostamalla taasunsa ihmisen reisille, kynnet uppoaa vaatteisiin sekä reiteen, ja lisäksi tietenkin täytyy venytellä siinä. 

Jekku yritti tulla osingoille, mutta Niba ei oikein arvostanut tätä ideaa.

Lopussa kiitos seisoi !

Mission: Activate

Halpaa hupia.
Rasia viinirypäleitä n.2e ja kissanminttunapit 1,95e.
Sai emäntä vitamiineja ja kissat lelun.

Olen viettänyt suhteellisen paljon aikaa Litan ja pentujen kanssa jättäen muut kissat ehkä turhan vähälle huomiolle, ainakin omatunto meinaa aina välillä kolkutella. Niimpä mietin jo lauantaina, että kuinka kissoja voisi viihdyttää, ilman että olen itse vieressä leikittämässä. Hetken aikaa manasin mielessäni, että miksen ole ostanut Mustista ja Mirristä sellaista pallolelua, jonne voi sisälle laittaa herkkuja. Ja herkut tulevat tietenkin ulos vain työn kanssa. Nyt sille olisi kuitenkin käyttöä. Tätä manatessa söin viinirypäleitä. Sitten se ajatus iski! Viinirypälepaketissa on sopivasti reikiä, jotta herkut tuoksuu lävitse ja se on suhteellisen helppo saada auki, joten mielenkiinto leluun ei varmasti katoa, sillä herkut kyllä tulee ulos kun vaan jaksaa yrittää. 

Nelli haistelemassa kissanminttunappeja. 

Laitoin "leluun" sisälle monta kissanminttunappia. Annoin kissojen ensin haistella, että mitä rasian sisällä on ennenkö suljin sen. Sen jälkeen vain rasia lattialle ja kissoilla oli tekemistä hyvin pitkäksi aikaa.

Lauantaina Niba oli eniten kiinnostunut rasiasta ja jaksoinkin mennä sen perässä varmaan useamman kymmenen minuutia. Saatuaan pari nappia ulos, Niba päätti kuitenkin mennä jatkamaan nokosia ja jättää puuhat Jekulle. Ja Jekku taisteli itsellensä kaikki napit. Maanantaina laitoin heille uudelleen nappeja rasiaan ja tällä kertaa rasian kimppuun jäi Pipsa ja Jekku. Oli niin mukava nähdä Pipsakin touhuamassa jotain.

Aloin jo miettimään, että samaan ideaan voisi käyttää myös wc-paperin tyhjää hylsyä. Taittelee päädyt vain umpeen. Tai mitä tahansa turhaa pahvilaatikkoa tai pientä pahvi-/ paperipussia. Ei tarvitse ostaa erikseen mitään lelua tätä käyttötarkoitusta varten, kun voidaan harrastaa uudelleenkäyttöä. Paitsi sitten tietenkin täytyy miettiä jos näistä uudelleenkäyttö välineistä tulee haavereita. Hieman pelotti tuo viinirypälerasian reunojen terävyys, mutta eiköhän kissat pärjää.

Tiedän, että monet ovat varmasti käyttäneet jo tätä ideaa ties kuinka kauan, mutta itselle tämä oli uusi ja olen hyvin iloinen siitä ! 

"Tämä vitsa on sitten kisuille"

T: "Voi hitto. Pikku-virpojat tulee jo puolen tunnin päästä!"

J: "Miten niin tulee? Mulla on aamupala vielä kesken!"

T: "No syö sää aamupala, mun pitää varmaan mennä ostaan jotain namia niille"

**30min myöhemmin**

T:" Ostin niille molemmille yhdet tälläset isot suklaamunat, yhdet Rölli-munat ja yhdet Kinderit"

Meillä siis kävi miehen serkut virpomassa jo tänään, lauantaina, kun niillä on aina monta paikkaa missä käydä virpomassa. Meillä on edelleen tallessa heiltä saadut kahden viime vuodenkin vitsat keittiön hyllyn päällä. Tänä vuonna kissat sai myös oman pääsiäisvitsan.

Yllättäen Niba oli kaikista eniten kiinnostunut oksista ja kaikista sen koristeista. Jo ennenkö pääsimme olohuoneeseen oksien kera, oli Niba haukkana perässä ja yritti vähän hypähdellä oksiin. Annoin kissojen haistella oikeen kunnolla oksia, koska ne näytti niin kiehtovan kissoja. 

Vasemman puoleinen vitsa on kissojen
ja oikean puoleinen on nimetty meille ihmisille.

Niin paljon ihania uusia tuoksuja ettei oikein tiedä mitä haistella..

...ja pitihän vitsoja vähän maistella myös. :-)

Oksia en jättänyt mihinkään alas kissojen syötäväksi ja tuhottavaksi, sillä Niba antoi heti kättellyssä aika kovaa kyytiä koristeille. Pari suoraa oikeaa yläkoukkua melkein sai yhden oksanhaaran katkeamaan. Kova on voima niinkin pienessä eläimessä kuin kissa, vaikka ei meidän Niba mikään hirveän pieni kissa kyllä ole.

Näistä saisi kyllä helposti tehtyä kissalle pientä lelua, jolla ihminen voi leikittää kissaansa. :-)

Olen muistaakseni jostain lukenut/kuullut, että pajunkissat, ja ylipäätänsä pajunoksat, tuoksuvat kissan nenään melko voimakkaasti. Ihme kyllä, kukaan kissoista ei sen enempää seurannut mihinkä oksat laitoin. Yleensä jos tuon kotiin kukkia tai kasvin, niin kissat seuraavat hyvin  tarkkaan mihinkä kyseisen kukan/kasvin laitan, jotta KUN ihmisen silmä välttää, niin kissa käy sitä vähän maistamassa. Ja sitten jo oksennetaankin...