Ollaan miehen kanssa todettu nyt useampaan otteeseen, että meidän perheen paras ostos piiiiiiiitkiin aikoihin on kuivausrumpu. En tiedä mitä kannattavampaa ostosta perheeseen, jossa on useampi kuin yksi kissa. No siis tietenkin imuri on aika kätevä myös, mutta ei nyt aleta viilaamaan pilkkua.
Laitamme kaikki vaatteet, lakanat, pyyhkeet ja muut tekstiilit kuivausrumpuun. Yllättävän harva vaate on kutistunut tai painokuvat kärsineet. Kalliimpia vaatteeita ei olla edes kuivuriin laitettu. On aivan ihana tunne kun suihkun jälkeen voit kuivata naamasi pyyhkeeseen, josta EI tartu karvoja naamaan. AH ! Tuostakin ongelmasta kärsittiin vuosia turhaan. Olisi pitänyt hankkia tuo kuivari jo aiemmin.
Olihan se hieman kallis hankinta, mutta jokaisen pennin arvoinen.
Luulin aluksi, ettei meille voi saada kuivaria, kun vessa on niin kovin pieni ja pesukoneemme on päältä täytettävä. Ei siis olisi mahdollisuutta laittaa pesukoneen viereen eikä päälle. Onneksi rakas mieheni otti kuitenkin selvää kuivareista ja selvitti, että niitähän on siis sellasia, joista vesi kaadetaan ihan omin kätösin pois. Ei siis tarvita vedenpoistoletkua. How cool is that !
Ylempänä kuvassa näkyy kuinka paljon lähtee karvaa yhdestä koneellisesta pyykkiä. Aaaaaika hemmetin paljon vai mitä. On ihan uskomattoman terapeuttista nähdä nuo karvat ja nukat yms tuossa sihdissä, ottaa ne käteen ja heittää roskiin. Ei muuten ole mustissa vaatteissa karvan karvaa.
Meillä on taas parina päivänä ja yönä kissat oksennellut. Ei ymmärrä miksi. Voiko olla, että kaikilla on nyt yhtäaikaa jonkinlainen karvatukos, jota kyökkivät ulos vai onko se jonkun ruuan syytä.
Niba aloitti oksentelun toissapäivänä. Niba oli mieheni kanssa makuuhuoneessa kun Niba aloitti oksentelun. Mieheni huusi minut katsomaan, koska ei ollut koskaan nähnyt kissan oksentavan niin voimakkaasti. ( Jos näin voi edes sanoa ) Kyseessä ei ollut normaali selännykiminen ja kakominen, vaan koko kissa pomppi taaksepäin ja kun kakominen vihdoin loppu, lensi oksennus kuin ihmisen suusta. Ei tullut helposti siivottavaa, läpimitaltaan pari senttiä leveää, nestelätäkköä. Sieltä tuli oikeen ampumalla pitkin paikkoja nestettä. Tätä jatkui pari kertaa ennenkuin ulos tuli piiitkä pötkö karvaa.
Seuraavaksi vuorossa oli Jekku. Yllättäen. Jekku oksentelee meidän kissoistamme varmasti eniten. ( Jos ei lasketa Nellin oksenteluja kukkasten vuoksi. ) Vähintään kerran - pari kuukaudessa pitkin asuntoa löytyy oksennuksia, jotka ovat ihan raksua. Saattaa olla, että Jekku hotkii raksuja niin kovalla vauhdilla välillä, ettei ruuansulatus kestä. Olohuoneenmatolle ilmestyi siis eilen oikeen kunnon raksukasa mahanesteiden kera. Onneksi meillä on uutta pesuainetta, josta voit lukea täältä.
Viime yönä heräsin pari kertaa siihen kun Nelli oksensi makuuhuoneen raapimispuun päällä. Koska mieheni nukkuu, en päässyt vielä katsomaan oliko ylös tullut tavara ruokaa vai karvaa.
En jaksa uskoa, että kysessä olisi kissojen mahatauti tms. Sillä uskoisin sen vaikuttavan myös tuohon toisesta päästä tulevaan tavaraan. Ainakaan vielä ei ole kenenkään vatsa ripulilla. *Koputtaa puuta*
Jos kissan oksentelu jatkuu pidemmän aikaa ja on syytä uskoa kysessä olevan jonkin asteinen mahatauti, tulee kissan hoito aloittaa heti. Meillä on toimittu näin:
Aluksia kissaa pidetään paastolla ensimmäisen 12h ajan, jolloin tarjolla tulee olla pelkkää raikasta vettä. Se ei kuitenkaa saa olla liian kylmää. Ja jos kissa ei itse juo, täytyy nesteensaaminen varmistaa esim. muoviruiskulla. Muoviruiskuja saa ihan apteekista pyytämällä. Helpoiten vedenantaminen tapahtuu asettumalla kissan taakse polvilteen. Kissan "lukitaan" reisien väliin. Kissan päätä tulee kohottaa HIEMAN. Muoviruisku asetetaan kissan huulien välistä, suupielien kohdalta kissan suuhun ja mänttää painetaan hitaasti, jotta kissa kerkiää niellä nesteen.
Toinen päivä keskittyy keitettyyn riisiin. Aluksi kissalle tarjotaan vain riisin keitinvettä. Jos tämä pysyy sisällä, voi kissalle tarjota riisiä. Teelusikan kärjellinen useaan kertaan päivässä.
Toisena- kolmantena päivänä voi riisin kanssa sekoittaa raejuustoa sekä keitettyä seitä tai kanaa. Tätä seoasta tarjotaan 3-4 krt/pv.
Kun riisi-raejuusto-sei/kana -seos pysyy kissan sisällä, voi pikkuhiljaa palata taas normaaliin ruokavalioon.
Jos kissan olemus ja käytös menee hyvin epänormaaliksi, tulee kissa käyttää eläinlääkärillä, jotta voidaan varmistaa suolitukoksen vaara. Meillä suolitukos näkyi siinä, ettei kissa enää syönyt, juonut, leikkinyt tai juurikaan ollut muiden kissojen tai ihmisten luona. Kannattaa tarkkailla myös pissa-astialla käyntejä jos epäilee suolitukosta.
Nyt täytyykin seurailla pissa-astioita ja kissoja, ettei vaan kysessä ole mikään mahatauti...
Me hankimme viime viime vuonna Electroluxin ilmanpuhdistajan siinä toivossa, että se auttaisi kodin raikkauden ja kissankarvojen kanssa. Ja täytyy kyllä myöntää, että se auttaa ! Eihän se nyt kissankarvoja kokonaan saa katoamaan, mutta huomattavasti paremmalta näyttää tasot ja lattia kun tuo tuossa eteisessä huutaa. Putsarin saa neljälle eri tasolle, joista ykkönen on melkein äänetön ja turbo taas äänekäs, mutta super tehokas. Hintaa putsarilla oli melkein 300e.
Tältä näytti aktiivihiilisuodatin parin kuukauden putsaus-tauon jälkeen.
Putsaria täytyy puhdistaa sisältäpäin aina välillä. Laitteessa on kyllä Filter-merkkivalo, joka syttyy palamaan kun siivousta sisäpuolelle tarvitaan. Me olemme kuitenkin puhdistaneet hieman useammin, sillä mitä puhtaampi tuo aktiivihiilisuodatin ja HEPAsuodatin on, sitä raikkaampi on puhallettava ilma.
Tältä aktiivihiilisuodatin puolestaan näyttää puhtaana, putsaus tapahtuu ihan vain imuroimalla.
Molempien suodattimien takana on tämän näköinen härveli.
Unohdin ottaa kuvaa tuosta HEPAsuodattimesta, mutta eipä siinä mitään niin kovin ihmeellistä olekaan. Sen voi pestä tarpeen vaatiessa, mutta meillä ainakin kestä parin päivän ajan, että suodatin kuivui ja putsari pystyi puhaltamaan puhdasta ilmaa ulos.
Eipä ole paljoa kerinnyt kirjoitella, kun opiskelut alkaa tekemään loppuaan ja lopputyö on vienyt työharjoittelun lisäksi kiitettävästi aikaa. Onneksi pian pääsee niistäkin pahasista eroon ja jää enemmän aikaa kissoille.
Täällä on näkynyt kevään tulo kissoissa melko selvästi. Ensinnäkin kissankarvaa löytyy JOKA puolelta KOKOAJAN, vaikka kuinka yrittäisit imuroida. Pitäisi olla imuri, jonka voit liittää jalkoihin kiinni ja se imisi aina kun olet liikkeellä. Tuntuu, että kun pääset talon loppuun, on alkupää jälleen karvoissa. Olemme miettineet uuden imurin tilaamista, mutta emme ole päässeet vielä yhteisymmärrykseen siitä, että mikä tuleva imurimme tulee olemaan. Tällä hetkellä käytössämme on kaksi imuria. Toinen on viidenkymmenen euron äänikauhu ja toinen kahdensadan euron H2O-imuri Tvinsiltä. Vesi-imuri on hyvä, mutta se on käynyt liian työlääksi. Ensinnäkin imurin johto on todella lyhyt. Johto täytyy siirtää aina siihen huoneeseen pistorasiaan missä imuroi. Lisäksi suuren karvamäärän vuoksi, säiliö täytyy tyhjentää ja uudelleen täyttää kerran-pari imuroinnin aikana ja vielä kerran tyhjentää ja pestä imuroimisen jälkeen. Olemme miettineet uudeksi imuriksi Dysonin Animal - pölynimuria, mutta onko sitten järkeä maksaa imurista n.500e, jos eroa muihin on vain suuttimet? Kyseisellä imurilla saa kuulemma hyvin kissankarvat pois pitkäkarvaisista matoista, mutta meillä ei enää edes ole sellasia. Kissamme vihaavat ja pelkäävät meidän halppisimurimme ääntä. Varsinkin Lita-parka, joka viimeksi piiloutui keittöön kahvinkeittimen taakse. Siksi mietimme myös Electroluxin Ultra Silencer -pölynimuria. Mutta onko imuri loppujen lopuksi niin paljon hiljaisempi? Täytyisi joku päivä varmaan käydä jossain kodinkoneliikkeessä vähän katselemassa imureita.
Kissoilla on ollut myös normaalia enemmän energiaa, mikä näkyy säntäilynä ees taas pitkin asuntoamme. Olen jo miettinyt, että täytyy tilata jotain aktiiviteettia kisumisuille, jotta he kuluttaisivat enemmän energiaa ja antaisivat meidän ihmisten nukkua yömme paremmin.
Kissoilla on kova hinku päästä parvekkeelle hengaamaan. Kesäisin pidämme parvekkeen ovea auki, jotta kissat pääsevät sinne viettämään aikaa. Antaa se parveke jotain uutta aina kesäntullen heille. Kun asuimme luhtitalossa, annoimme kissojen olla vapaana parvekkeellamme. En tiedä kuinka uskalsin antaa Niban, Pipsan, Jekun ja Nellin olla välillä ilman valvontaakin siellä parvekkeella. Ei meinaan ollut parvekelaseja ! Kerran Niba putosi parvekkeelta. Onneksi asuimme ensimmäisessä kerroksessa ja onneksi Niba tuli heti kutsusta parvekkeemme alapuolle odottamaan noutamista, kun isäntä alkoi Nibaa nimeltä huutelemaan. Siinä sydän otti pienen kiihdytyksen, kun tajusimme Niba pudonneen/hypänneen alas parvekkeelta !
Oli kyllä mukava kun oli tilava parveke. Nyt jos olisi yhtä iso parveke kuin silloin, laittaisin kissoille kiipeilypuun hengailupaikaksi.
Ihana luhtitalon parvekkeemme. Rohkeasti annoimme kissojen kurkotella
kaiteelle. Niba usein istuskeli kaiteella tassuja ulkopuolella roikottaen.
Nelli kulki tosi usein tästä pikku-ikkunasta sisään ja ulos parvekkeelle. How sweet is that? '')
Eli meille ostettiin nyt tuo Furminator. Ihana mieheni toi sen yllätyksenä pari viikkoa sitten. En olisi ikinä uskonut sen toimivan noin hyvin! Ei tarvinnut kauaa harjata kissoja, kun hunajamelonin kokoiset karvakasat odottivat sohvan käsinojalla viemistä roskiin. Karvaa lähti jokaisella harjanvedolla enemmän kuin kymmenellä vanhan harjan harjauksella. Harjatessani aloin jo pelkäämään ettei karvanlähtö lopu ollenkaa ja kissoistani tulee kaljut! En yhtään ihmettele miksi kyseinen harja on moisen maineen saanut.
Niin paljon kehuttu Furminator
Nämä karvat lähtivät pelkästä masun harjauksesta.
Litaa oli niin mukava harjailla, kun tämä ei pistänyt yhtään vastaan huomattuaan, kuinka hyvältä uusi harja tuntui. Lita makasi selällään reisieni päällä ja harjasin tämän masua. Yhdessä vaiheessa Lita nosti toisen tassunsa ylös kuin merkkinä, että nyt pitää harjata taive kohdasta! Kova oli hoitaminen myös Litan osalta harjauksen aikana. Hoitoa sai oma tassu, harjaajan polvet sekä itse harja.
Miksei kaikki kissat voi olla yhtä helppoja hoidettavia kuin meidän Lita? Pipsa on kyllä hyvä kakkonen, mutta Pipsaa ei saa mistään hinnasta selälteen makaamaan.
Manikyyri ja tassukarvat
Kauneuden hoitoon kuuluu tietenkin myös manikyyri. Kynnet saa Litalta helposti leikattua kun laittaa tämän istumaan syliin. Kynsien leikkausta häiritsee aina välillä tassuissa olevat karvat. Litan anturoista ei näy kuin pieni pilkahdus, sillä tassunpohjan täyttää pitkät karvat kuten kuvassa hieman näkyy. Kummastelimme usein mieheni kanssa Litan varovaisuutta hypyissä ja miksi tämä leikki mielummin maton päällä kuin laminaatilla. Sitten iski ajatus, että ehkä tassun pohjissa olevat pitkät karvat estävät tassun pitoa. Hypyissä ollaan varovaisia, koska ollaan pennusta saakka opittu siihen,ettei tassu pidä hirveän hyvin. Sama pointti laminaatilla, tassu luistaa kovasti kun anturan ja lattian välissä on niin suuresti karvaa.
Olisikohan Lita rohkeampi, jos nämä pitkät karvat olisi trimmannu lyhyeksi ihan pennusta saakka? Hyppisikö Lita enemmän tasojen päälle? En kyllä yhtään valita ! Olen monesti kironnut muita kissojani heidän hyppiessään keittiötasoille, ruokapöydälle ja muille korkeille paikoille. Pahimpana mainittakoon Nelli, joka hyppää leikiten mm. vessan oven päälle hengaamaan. Kyllä, luit oikein, vessan oven päälle. Lita ei ole kertaakaan hypännyt esimerkiksi keittiönpöydälle suoraan, vaan aina mennyt jonkun muun tason kautta "portaittain". Mutta kun iltaisin alkaa porukalla 100metrin aidat, ei tassukarvat haittaa menoa. Sitä juostaan ihan yhtälailla kuin tassukarvattomat kaverinsa.
"Älä vaan pue mitään mustaa päälles kun tuut." Joudun sanomaan melkein aina tuon lauseen ystäville, jotka tulevat kahvittelemaan. Mustavaate ja kuusi kissaa eivät vain sovi yhteen. En tiedä onko meidän kissoissa jotain vikaa vai miksi heistä lähtee karvaa niin paljon? Tuntuu, että vaikka harjaisin heitä päivästä toiseen 24/7, silti sitä karvaa riittää vielä irtoamaan sohville, matoille, tuoleille ja leijailemaan ilmaan.
Jos kissoissa jostain en pidä, on se tuo karvanlähdön määrä. On ihana käydä esimerkiksi kylpylässä suihkussa ja sen jälkeen kuivata itsensä pyyhkeeseen, josta ei tartu karvoja naamaan. Tai ihana ostaa musta kaunis mekko, kun se ei ole vielä koristeltuna erivärisillä kissankarvoilla. Itse olen oppinut elämään karvojen kanssa ja olen oppinut ettei mustat vaatteet sovi meille kotiin, mutta vieras-parat. Aina hävettää kun he astuvat sisään ja pääsevät istumaan sohvalle on paidassa jo karvoja. Ja kuinkahan moni heistä ei kehtaa sanoa karvojen häiritsevän heitä?
Kissoistani ainoastaan yksi kissa silminnähden nauttii harjaamisesta. Nimittäin Pipsa. Pipsa heittäytyy kyljelteen ja yleensä selälteenkin harjauksen aikana. Muita saan harjattua pienen huijauksen avulla, he luulevat minun silittävän ja rapsuttavan heitä, eivätkä huomaa miten käsi vaihtuu harjaan. Auta armias jos kissa älyää harjan koskevan heihin. Ensin harjaa purraan hetki ja loppujen lopuksi lähdetään pois. En tiedä auttaisiko harjan vaihtaminen? Voisiko kissani olla sen verran hassuja, etteivät he tunnistaisi erinäköistä, kokoista ja muotoista harjaa kuin mitä meillä on nyt? Antaisiko he sitten harjata?
Harjailtiin Pipsan kanssa hetki ja karvaa olis lähtenyt vielä lisää ties kuinka
Jekkua ja Litaa harjailtiin.
Pipsan hyvä ystävä. Kampaa täytyy hoitaa aina välillä, sillä hoitaahan sekin Pipsaa. ^^
Olemme miettineet Furminaattorin ostamista. Meillä on nyt ollut käytössä ihan tavallinen kampa. Kyllähän sillä nyt karvaa lähtee, mutta en tiedä saisiko Furminaattorilla paremmin pohjavillan lähtemään? Mustin&Mirrin sivuilla kyllä sanotaan näin:
"Furminator Short-hair on uskomattoman tehokas pohjavillan- ja irtokarvanpoistaja. Vähennä helposti irtokarvan määrää huonekaluissa ja vaatteissasi. Furminator-karsta irrottaa irtokarvat ja pohjavillan vahingoittamatta tai katkomatta turkin päälliskarvaa."
Ehkä tuo täytyy käydä hakemassa kun seuraava tili tulee. Jospa se helpottaisi edes vähän?
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
