Lahjojen paketointi on aina yhtä mielenkiintoista

Nyt kun joulusta alkaa olemaan jo kuukauden päivät on hyvä vähän verestää joulumuistoja. Joka vuotiseen tapaan, varasin yhden päivän joululahjojen paketoimiseen, sillä tiesin etten selviäisi siitä ilman uteliaita silmiä ja kihelmöiviä tassuja. Yritin olla kuitenkin fiksumpi kuin edellisinä vuosina ja päätin paketoida lahjat sohvapöydän päällä. Ei se nyt niin hirveästi auttanut projektissa.

Ensimmäistä pakettia paketoidessa ei tainnut karvakorvat vielä tajuta mitä olin tekemässä. Ehkä myös lahjanarun puuttuminen sillä hetkellä vaikutti asiaan. Lita oli ensimmäinen kuka tuli tutkimaan touhujani. Lita on meillä eräänlainen vahtija. Miehemme kanssa kutsumme tätä Poliisi-Litaksi. Kun kuuluu pieni kolahdus, toisten kissojen kähinää tai ovisummerin ääni, on Lita salamana paikalla.

"Mitä ihmettä tuo ihminen oikein rapistelee?"

Ei mennyt kauaa kun Litan uteliaisuus sai päätöksen ja tilalle tuli Nuppu. Nuppu ja Lita ei niin kovasti ole tuon lahjanarun perään toisinkuin Niba ja Nelli, jotka taistelevat kuin viimeistä päivää päästäkseen syömään oi-niin-ihanaa lahjanarua. Kyllähän se Nupulle myös maistuu kun sitä on käherretty lahjoihin, mutta itse lahjanarukerästä tämä ei yleensä narua ala napsimaan.

Pian mukaan kuvioihin tuli myös Pipsa-neiti. Pipsa bongasi heti lahjanarun, haisteli sitä, mutta ihme kyllä ei yrittänyt syödä sitä kertaakaan. Olen varmaan satoja ellen tuhansia kertoja maininnut, että jos meidän kaikki kissamme olisi kuin Pipsa, ei meidän kissalukumäärä olisi vain 6. Pipsoja meillä voisi olla vaikka 16 ! Paitsi ehkä taloudellisista syistä ei. Olisimme vararikossa kissanruokien vuoksi... siis jos ne kaikki söisi yhtä paljon kuin meidän Pipsamme.

Kaiken kaikkiaan lahjojen paketointi sujui mallikkaasti ilman kommelluksia. Välillä homma tuntui loputtomalta, kun sait jatkuvalla syötöllä olla hätistelemässä jonkun paketin kimpusta kissoja pois. Varsinkin Nelli tuotti suhteellisen paljon päänvaivaa.

Jossain välissä Niba ja Nelli molemmat saivat kynsiinsä lahjanarua ja sitä sitten oksennettiin pariin otteeseen pois. Tänä jouluna onneksi selvittiin pelkällä oksentamisella, ettei tarvinnut lähteä eläinlääkäriin poistamaan suolitukosta.

Pöllö-Pipsa

Tänä jouluna meidän kissat eivät saaneet lahjaa, mutta ehkä ensi jouluna (2013) heillä käy parempi tuuri!

Lopuksi pieni Simon's Cat kevennys:
http://www.simonscat.com/Films/Sticky-Tape/

Herra Oksennus on kyläilemässä jälleen

Hyvää huomenta ! 

Meillä on taas parina päivänä ja yönä kissat oksennellut. Ei ymmärrä miksi. Voiko olla, että kaikilla on nyt yhtäaikaa jonkinlainen karvatukos, jota kyökkivät ulos vai onko se jonkun ruuan syytä.

Niba aloitti oksentelun toissapäivänä. Niba oli mieheni kanssa makuuhuoneessa kun Niba aloitti oksentelun. Mieheni huusi minut katsomaan, koska ei ollut koskaan nähnyt kissan oksentavan niin voimakkaasti. ( Jos näin voi edes sanoa ) Kyseessä ei ollut normaali selännykiminen ja kakominen, vaan koko kissa pomppi taaksepäin ja kun kakominen vihdoin loppu, lensi oksennus kuin ihmisen suusta. Ei tullut helposti siivottavaa, läpimitaltaan pari senttiä leveää, nestelätäkköä. Sieltä tuli oikeen ampumalla pitkin paikkoja nestettä. Tätä jatkui pari kertaa ennenkuin ulos tuli piiitkä pötkö karvaa.

Seuraavaksi vuorossa oli Jekku. Yllättäen. Jekku oksentelee meidän kissoistamme varmasti eniten. ( Jos ei lasketa Nellin oksenteluja kukkasten vuoksi. ) Vähintään kerran - pari kuukaudessa pitkin asuntoa löytyy oksennuksia, jotka ovat ihan raksua. Saattaa olla, että Jekku hotkii raksuja niin kovalla vauhdilla välillä, ettei ruuansulatus kestä. Olohuoneenmatolle ilmestyi siis eilen oikeen kunnon raksukasa mahanesteiden kera. Onneksi meillä on uutta pesuainetta, josta voit lukea täältä. 

Viime yönä heräsin pari kertaa siihen kun Nelli oksensi makuuhuoneen raapimispuun päällä. Koska mieheni nukkuu, en päässyt vielä katsomaan oliko ylös tullut tavara ruokaa vai karvaa. 

En jaksa uskoa, että kysessä olisi kissojen mahatauti tms. Sillä uskoisin sen vaikuttavan myös tuohon toisesta päästä tulevaan tavaraan. Ainakaan vielä ei ole kenenkään vatsa ripulilla. *Koputtaa puuta*

Jos kissan oksentelu jatkuu pidemmän aikaa ja on syytä uskoa kysessä olevan jonkin asteinen mahatauti, tulee kissan hoito aloittaa heti. Meillä on toimittu näin:

• Aluksia kissaa pidetään paastolla ensimmäisen 12h ajan, jolloin tarjolla tulee olla pelkkää raikasta vettä. Se ei kuitenkaa saa olla liian kylmää. Ja jos kissa ei itse juo, täytyy nesteensaaminen varmistaa esim. muoviruiskulla. Muoviruiskuja saa ihan apteekista pyytämällä. Helpoiten vedenantaminen tapahtuu asettumalla kissan taakse polvilteen. Kissan "lukitaan" reisien väliin. Kissan päätä tulee kohottaa HIEMAN. Muoviruisku asetetaan kissan huulien välistä, suupielien kohdalta kissan suuhun ja mänttää painetaan hitaasti, jotta kissa kerkiää niellä nesteen. 
• Toinen päivä keskittyy keitettyyn riisiin. Aluksi kissalle tarjotaan vain riisin keitinvettä. Jos tämä pysyy sisällä, voi kissalle tarjota riisiä. Teelusikan kärjellinen useaan kertaan päivässä. 
• Toisena- kolmantena päivänä voi riisin kanssa sekoittaa raejuustoa sekä keitettyä seitä tai kanaa. Tätä seoasta tarjotaan 3-4 krt/pv. 
• Kun riisi-raejuusto-sei/kana -seos pysyy kissan sisällä, voi pikkuhiljaa palata taas normaaliin ruokavalioon. 

Jos kissan olemus ja käytös menee hyvin epänormaaliksi, tulee kissa käyttää eläinlääkärillä, jotta voidaan varmistaa suolitukoksen vaara. Meillä suolitukos näkyi siinä, ettei kissa enää syönyt, juonut, leikkinyt tai juurikaan ollut muiden kissojen tai ihmisten luona. Kannattaa tarkkailla myös pissa-astialla käyntejä jos epäilee suolitukosta.

Nyt täytyykin seurailla pissa-astioita ja kissoja, ettei vaan kysessä ole mikään mahatauti...

Lets clean up the mess

Sain M&M:ltä sähköpostiini jälleen tarjousviestin. Normaalin "valinta-poisto" -taktiikan sijaan, menin ja oikeasti luin viestin. Tämä on nyt toinen kerta kun avaan M&M:ltä tulleen viestin ja toinen kerta kun sen vuoksi lähden kaupoille. Viestissä oli erilaisia tarjouksia juuri kissatalouteen ja tällä kertaa löytyi paljon siivoukseen tarkoitettuja tuotteita. Ja koska jokainen, jolta kissoja löytyy (varsinkin useampi) tietää, että siivous on kaiken AjaO, jos haluaa että vieraat tulevat toistekkin kylään. Meillä varsinkin nyt kun tuo Nelli on ottanut taas tavaksi pissailla ties minne. Tarvitaan kunnon aineet, jotta paikat saadaan siistiksi. Eniten pissailussa häiritsee juuri siitä jäävä haju huonekaluihin. Varsinkin sohva on sellainen, mikä olisi kiva pitää hyväntuoksuisena ja puhtaana. Siinä kun ne vieraat yleensä istuvat.

Mainosten uhrina mieheni kävi pyynnöstäni ostamassa meille Simple Solution Extreme Stain and Odour -pesuaineen.

Se on kehitelty juuri eläimistä johtuviin likatahroihin ja hajuihin, kuten oksennus-, virtsa- ja ulosteongelmiin. Sen pitäisi poistaa pissailusta jäävät hajut, joten kissa ei koe halua pissata samaan paikkaan uudelleen. Sama periaate kuin Feliway-suihkeella. Täytyy nyt katsoa pitääkö sitä ostaa nyt, jos tämä tuote oikeasti toimii.

Luin muutaman arvostelun tästä tuotteesta ja ainakin koira-ihmisillä tämä on toiminut vallanmainiosti. En tiedä miltä koiranpissa haisee sisällä, mutta kissanpissassa on ainakin niin vahva haju, että sitä ei ihan pelkällä vedellä putsata.

Käyttöohje on simppeli:

1. Poista kiinteä tai nestemäinen lika puhdistettavalta alueelta. Suihkuta Simple Solutionia puhdistettavalle alueelle. Jos puhdistettava asia on matto, tulee ainetta suihkuttaa 2x puhdistettavan alueen kokoinen alue. 

2. Odota 5min tai enemmän jotta entsyymit ja pro-bakteerit pääsevät tekemään työnsä. Pyyhi ylimääräinen kosteus esim. mikrokuituliinalla tai rätillä.

3. Anna alueen kuivua itsestään.

Tuotetta voi käyttää myös pyykkien pre-washina. Simple Solutionia suihkutetaan likaiselle alueelle, esim. kissan pissaamalle paidalle. Annetaan sen hoitaa hommaansa 10min ja sitten pyykki koneeseen.

Me puhdistimme lattiat tällä aineella ja myös sohvan käsinojat. Käsinojista lähti pissanhaju, mutta edelleen kohta, johon Nelli on pissannut, näkyy melko selvästi. Täytyy varmaan toistaa putsaus tällä aineella. Tuotteen tuoksu on melko eriskummallinen. Se ei ole todellakaan pahanhajuinen, ainakaan omaan nenääni, mutta se ei myöskään ole hirveän raikas. Ainakaan mikään kukkais- tai sitrustuoksuisen raikas. Lattioiden pesusta jäi kyllä kiva tuoksu ilmaan, mutta ei ihan samanlainen kuin vaikka Ajaxilla pestäessä.


Pst ! Simple Solutionin kotisivuilla on vaikka mitä tuotteita juuri eläinperheisiin. Musti ja Mirri tarjoaa näistä melko useaa. Kannattaa käydä katsomassa, josko sieltä löytyisi apu teillekkin.

"Tämä vitsa on sitten kisuille"

T: "Voi hitto. Pikku-virpojat tulee jo puolen tunnin päästä!"

J: "Miten niin tulee? Mulla on aamupala vielä kesken!"

T: "No syö sää aamupala, mun pitää varmaan mennä ostaan jotain namia niille"

**30min myöhemmin**

T:" Ostin niille molemmille yhdet tälläset isot suklaamunat, yhdet Rölli-munat ja yhdet Kinderit"

Meillä siis kävi miehen serkut virpomassa jo tänään, lauantaina, kun niillä on aina monta paikkaa missä käydä virpomassa. Meillä on edelleen tallessa heiltä saadut kahden viime vuodenkin vitsat keittiön hyllyn päällä. Tänä vuonna kissat sai myös oman pääsiäisvitsan.

Yllättäen Niba oli kaikista eniten kiinnostunut oksista ja kaikista sen koristeista. Jo ennenkö pääsimme olohuoneeseen oksien kera, oli Niba haukkana perässä ja yritti vähän hypähdellä oksiin. Annoin kissojen haistella oikeen kunnolla oksia, koska ne näytti niin kiehtovan kissoja. 

Vasemman puoleinen vitsa on kissojen
ja oikean puoleinen on nimetty meille ihmisille.

Niin paljon ihania uusia tuoksuja ettei oikein tiedä mitä haistella..

...ja pitihän vitsoja vähän maistella myös. :-)

Oksia en jättänyt mihinkään alas kissojen syötäväksi ja tuhottavaksi, sillä Niba antoi heti kättellyssä aika kovaa kyytiä koristeille. Pari suoraa oikeaa yläkoukkua melkein sai yhden oksanhaaran katkeamaan. Kova on voima niinkin pienessä eläimessä kuin kissa, vaikka ei meidän Niba mikään hirveän pieni kissa kyllä ole.

Näistä saisi kyllä helposti tehtyä kissalle pientä lelua, jolla ihminen voi leikittää kissaansa. :-)

Olen muistaakseni jostain lukenut/kuullut, että pajunkissat, ja ylipäätänsä pajunoksat, tuoksuvat kissan nenään melko voimakkaasti. Ihme kyllä, kukaan kissoista ei sen enempää seurannut mihinkä oksat laitoin. Yleensä jos tuon kotiin kukkia tai kasvin, niin kissat seuraavat hyvin  tarkkaan mihinkä kyseisen kukan/kasvin laitan, jotta KUN ihmisen silmä välttää, niin kissa käy sitä vähän maistamassa. Ja sitten jo oksennetaankin...

Pipsa, maailman helpoin kissa

Kuvanlaatu on aika huono, mutta kyllä oleellisin näkyy :-)

T:"Kato mää löysin meille kissan!"

J:"Eikä, mää en kyllä tahdo tuon väristä kissaa. Se on ihan tyhmän värinen"

*keskustelua siitä, kuinka olen aina halunnut oranssin/vaalean keltaisen värisen kissan*

T:"No käydään edes katsomassa"

Ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Netistä löytynyt kuva Pipsasta ei antanut oikeutta tämän söpöydelle. Pipsa oli niin ihana lurpahtavineen korvineen ja niin suuren näköisine tassuineen kun sitä kävimme yhdessä isännän kanssa katsomassa. Olimme seurustelleet vasta puolisen vuotta, jos edes sitä, kun mies alkoi puhumaan toisen kissan hankkimisesta. Ajoimme Helsinkiin ja saavuimme takas Tampereelle yksi kissa mukana. Ei Pipsaa voinut vastustaa. Pipsa oli niin suloinen.


Kun haimme Pipsa Helsingistä Tampereelle, emme tarvinneet kantokoppaa laisinkaa, sillä Pipsa nukkui hyvin tyynesti sylissäni koko matkan. Pysähdyimme matkalla hakemaan syötävää Linnatuulesta ja tämän shoppailuhetken Pipsa nukkui kiltisti tekemässämme paita-pesässä repsikan paikalla.

Ja niin pirun söpö. Kuinka kukaan olisi voinut sanoa tuollaiselle söpötykselle
"ei me nyt kyllä oteta sua"

Pipsa oli ensimmäisen yönsä minun luonani, kun ei vielä miehen kanssa yhdessä
asuttu. Uni maistui hyvin, vaikka koko automatkakin tuli nukuttua. Kuvassa oleva
nalle on ehkä n.20-25cm. 

Pipsa on ollut aina helpoin kissa. Pipsa ei koskaan tee pahoja, ei raavi sohvia, ei verhoja, ei pure johtoja tai syö lahjanarua(!). Pipsan lempipuuhaa on ehdottomasti syöminen. Ja Pipsan suuhun uppoaa melkein ruoka kuin ruoka. Kovin yllättävää oli, kun raakaruokintaa kokeiltiin, että Pipsa oli kissoista eniten kiinnostunut raa'asta lihasta ja söi sitä mielellään.


Pipsa ei ole kova kissa leikkimään. Usein Pipsa tyytyy katsomaan sohvalta kun muut leikkivät. Hyvin harvoin tämä innostuu mukaan muiden touhuiluun. Jekun kanssa Pipsa joskus saattaa painiskella, mutta enempi ne köllöttelee yhdessä meidän ihmisten sängyssä vieretysten. Olen monta kertaa sanonut, että jos meidän kissat ei olisi leikattuja, olisi Jekku varmasti auttanut Pipsaa tämän kiiman kanssa, hyvin mielellään. He menevät täällä kuin pariskunta ja kuten jo aiemmin sanoin, he makoilevat melkein aina yhdessä. Pipsa onkin kova kissa nukkumaan ja köllimään. Hyvin usein Pipsa änkee itsensä syliini ja siihen nukkumaan. Joskus tämä saattaa nukkua vatsan päälläni jopa parin elokuvan verran. Välillä Pipsa saattaa käydä syömässä ja kissa-astialla ja palaa sitten takaisin rapsutettavaksi. 

Pipsalla on välillä hauskoja makuu-asentoja..

Pipsa vietti lauantai-aamua vierelläni minun sairastaessa.
Katsoimme yhdessä kaksi elokuvaa. Tai minä katsoin ja
Pipsa nukkui ja purisi vierelläni.

Pipsa oli kissoistamme ensimmäinen joka sai itselleen nimilaatan ja kaulapannan. Syy siihen on, että Pipsa oli ainut, joka antoi kaulapannan olla. Muut kiskoivat ne tavalla tai toisella pois. Pipsan nykyinen kaulapanta taitaa olla jo kolmas. Vaihtelu virkistää.

Värilaatan väri on yllättäen minun valitsema, mutta
laatan malli ja tekstin fontti tule miehen mielipiteestä.

Kaulapannassa on heijastin, ihan hyvä idea ulkokissoja
ajatellen, mutta meidän sisäkissalla hieman turha.
Hienon näköinen kyllä on. 

Pipsa on kerran jouduttu käyttämään eläinlääkärillä suolitukoksen vuoksi... Aivan, joudun perumaan puheeni, kylläpäs Pipsa on syönyt lahjanarua! Oli minun syntymäpäiväni ja juhlat sen kunniaksi. Tietenkin saapui myös pari pakettia, jossa oli lahjanarua. Eipäs sitten illan aikana huomattu Pipsan popsineen sellaista. Ihmeteltiin kun ei ruoka pysynyt sisällä seuraavana päivänä ja muutenkin Pipsa oli apea. Eläinlääkärissä selvisi suolistotukos.


Ainut pieni ongelma Pipsan kanssa on toisessa etutassussa huonosti kasvava kynsi. Ja huonosti kasvavalla en tarkoita etteikö kynsi kasvaisi vaan sitä, että se kasvaa suoraan tassun anturaan päästyään kasvamaan liikaa. Onneksi tätäkin pystyy hoitamaan leikkaamalla kynsiä. Onneksi tällänen vaiva ei ole herra Niballa, jäisi kyllä kynsi leikkaamatta, jollei saataisi Nibaa johonkin pakkopaitaan leikkaamisen ajaksi!

Kynsi on päässyt taas kasvamaan hieman liian pitkäksi.
Olisi aika manikyyrille jälleen.

Kissa-piippareiden korvien menetys

Leivoin viime viikon maanantaina piippareita syntymäpäiväjuhliani varten. Piippareita tuli hattivatin-, nallekarhun- ja kissanmuotoisia. Jätin piipparit keittiön apupöydälle lautasen päälle, enkä sen enempää ajatellut. Ei siis käynyt pienessä mielessäkään, että kissa saattaisi syödä piippareita ! Toisin kävi...

Kissa-piipparit ovat menettäneet korvansa...

Viikonloppuna silmääni pistivät kissa-piipparit, joiden huomasin menettäneen korvansa. Ensin kummastelin miten näin on päässyt käymään, mutta kun Niba hyppäsi apupöydälle, ymmärsin mihin korvat ovat kadonneet. Parempiin suihin. Eikä mennyt kauaa, kun Niba jäi jo kiinni piippareiden syömisestä. Hieman googlattuani, totesin ettei meidän kissat ole sen kummempia kuin muidenkaan kissat, sillä muutama kirjoitti samasta ilmiöstä. Piippareita syövistä kissoista. En tiedä voiko piippareista olla jotain harmia kissoille, mutta koirille luin niiden saattavan aiheuttaa ilmavaivoja. Jos vaivat eivät ole tämän vakavampia koirallakaan, niin tuskin kissallakaan. Ainakaan Niba-herralle ei ole käynyt kuinkaan. Ja edelleen Niba piippareita popsii.

Joulun aikaan ihmiset askartelevat, paketoivat lahjoja, leipovat ja hakevat kuusen. Kissanomistajien tulee muistaa, että kissat ovat erittäin uteliaita eläimiä ja monet asiat ja esineet päätyvät äkkiä kissan suuhun. Tässä muutama mieleen tuleva vinkki näin joulunalla:

* Jouluruoka on ihmisille. Niissä on kamalasti rasvaa ja suolaa. Pahimmassa tapauksessa kissasi sairastuu jouluherkuista, mutta yleisempi vaiva on ilmavaivat

* Piipparit sisältävät soodaa, ja ainakin koirille saattaa aiheuttaa ilmavaivoja. Jos kissasi alkaa oirehtimaan syötyään piipparia, nosta piipparit pois kissan ulottuvilta

* Ole erittäin varovainen kynttilöiden kanssa. Vaikka kissa ei suoranaisesti olisikaan kiinnostunut kynttilänliekistä, se ei sano, etteikö kissan häntä voisi vahingossa leimahtaa tuleen, jos kissa liian läheltä kulkee. Älä koskaan jätä kynttilöitä palamaan, jos et itse ole samassa tilassa

* Joulukuusi on aina mielenkiintoinen kissoille. Varsinkin sisäkissoille. Jos kuusi on aito, on se entistä kiinnostavampi. Niin paljon uusia tuoksuja. Kuusi ei itsessään ole vaarallinen, mutta en tiedä mitä neulaset tekevät kissan suolistossa? Muista tukea joulukuusi hyvin, jotta kissa ei saa sitä kaadettua

* Lisäksi kuuseen laitettavat koristeet ovat varmasti kissan mieleen. Joulukuusenkoristeet ovat sinänsä se ja sama useimmille kissoille, mutta toisille roikkuvat esineet ovat oiva leikkikalu. Ja ne koristeiden narut. Voin vaan kuvitella kuinka mielellään kissat niitä nakertavat. Ole siis varovainen ettei nämä narut aiheuta haavaumia suolistoon tai suolitukosta. 

* Joulukukat ovat myrkyllisiä. Pieni kukan nakertaminen ei välttämättä aiheuta kissalle mitään, mutta älä silti anna kissan syödä kukkia. Kuka edes tykkää katsella syötyjä kukkia?

* Paketoimiseen käytetyt lahjanarut ovat ainakin meillä kissojen mieleen. Varsinkin Niba jahtaa niitä minkä kerkiää, jos sellaisen bongaa. Ja monesti tämä on myös kaivanut lahjanaruja roskiksesta. Olen oppinut laittamaat narut pienemmän pussin sisään, ennenkö varsinaiseen roskapussiin niitä paan. Myös lahjapaperit saattavat päätyä kissan suuhun, jos kissalla on tapana maistella papereita.
* Muista antaa aikaa myös kissallesi joulunaikaan !!


Zooplussaan tuli tehtyä jälleen tilaus ystävän kanssa. Lasku oli kevyet 158e. Tällä kertaa ei tilattu raksuja laisinkaan, sillä molemmilla on entisiä vielä jäljellä, seuraavaan tilaukseen menee kyllä 10kg raksupussi. Tilasin erilaisia märkäruokia, Litteriin roskapusseja sekä leikkirataan jatkoa toisella samanlaisella radalla, joka jo löytyy. Ensi tilaukseen ajattelin laittaa Catit Design Senses Tempo- leikkiradan.

Catit Design Senses Tempo- leikkirata.
Lähde: zooplus.fi

Kasvissyöjäkissat

Sain mieheltä ruusuja piristykseksi, kun oli niin huono päivä eilen. Olin todella ilonen kun ruusut sain käteeni, mutta huolin heti siitä, että missä saan pidettyä ruusut suojassa kissoilta!

Kuinka ihanata on, kun odotat miestä kotio töistä ja tämä sua sinulle piristykseksi kimpun
kauniita ruusuja? :-)

Noh eihän se hirveän helppoa ollutkaan.

Meillä Nelli on kaikista kiinnostunein kasveista ja Nelli onkin valmis tekemään mitä vain päästäkseen käsiksi kukkasiin ja kasveihin. Tai jos salaatti on jätetty epähuomiossa keittiön tasolle, ei mene kauaa kun sen kimpussa on Nelli tai Nuppu. Aluksi olin hyvinkin luottavainen ja laitoin ostamani tulppaanit keittiön yhdessä nurkassa olevan, n. 1,1m korkean hyllyn päälle. Kukaan kissoista ei kiinnittänyt huomiota niihin. Ne saivat olla kaikessa rauhassa hyllyllä puoltoista vuorokautta. Sitten jäi Nelli ja Jekku kiinni tulppaanien lehtien syömisestä. Annoin kukkien kuitenkin olla hyllyllä ja sitten toisena yönä ruukku pudotettiinkin...

Laitoin joskus myös meidän korkean lasivitriinin päälle kauniin lilja-kimppuni siinä toivossa ettei kukaan kissoista tuhoa niitä. En uskonut kenenkään hyppäävän niin korkealle. En tuntenut ilmeisestikkään hämähäkki-ristomme ponnistusvoimaa. Yritin vielä ovelasti viedä kukat sinne niin, ettei kukaan kissoistani nähnyt minun vievän niitä. Älä aliarvioi kissan nenän tarkkuutta! Ei mennyt pitkään, kun Nelli jo löydettiin syömässä liljojani.

Kumma homma on, ettei kissa ota opikseen oksentamisesta. Monesti Nelli oksentaa jälkeenpäin kun on ensin kukkiani syönyt. Silti kukkasille pitää aina palata. En tiedä onko sitten kissalla tarkoituksena puhdistaa suolistoaan, kun ei syömistä lopeta. Kissoille on ruohoa, jota suositellaan annettavaksi juuri suoliston putsaamiseen. Käyttääköhän moni tätä "kissaruohoa"?

Eilen ruusut olivat olohuoneessa keittiönpöydän päällä, kun me ihmiset olimme itse olohuoneessa viettämässä aikaa. Ruusut saivat paljon katsojia, mutta kaikista kiinnostunein oli yllättäen Nelli. Lita ja Nuppu kävi myös haistelemassa ruusuja, ja Nuppu hieman maistoikin, mutta ei pahempaa syömistä ollut kenenkään osalta. Nelli nyt kävi useamman kerran moikkaamassa kauniita ruusuja.

Ihanat ruusuni ovat olleet eilis illasta saakka keittiön lieden vieressä tasolla, enkä huomannut, että ruusuja olisi hirveästi syöty. Kerran sain huutaa Nellin alas tasolta kun tämä ruusuille päin oli matkalla, mutta pelkästä topakasta "Nelli!" ärähdyksestä Nelli tuli kiltisti alas. Harvoin meillä kyllä kissat keittiöntasolla hengailee ja tulevat kyllä käskystä alas.

Hyvää huomenta Herra oksennus

Heräsin keskiviikko-torstai välisenä yönä siihen kun joku kissa oksensi. Olin ollut illalla opiskelukavereiden kanssa hieman viettämässä aikaa ja olo ei ollut sen mukainen, että olisi tehnyt mieli nousta sängystä. Päätin että putsaan oksennuksen aamulla kun olo on hieman parempi. Nukahdin. Ja taas alkoi oksentaminen.

J: "Mee putsaan noi oksennukset!"
T: "Mitkä oksennukset?"
J: "No joku on oksentanut jo kaksi kertaa. Ole hyvä ja mene putsaamaan."
T: "HMPH! Kuka ne käski sinne laittaa?"

Ei ollut miehestä hirveästi apua kun tämä oli niin unessa ettei ymmärtänyt yhtään mitä puhuttiin. Niimpä sitten nousin maailman pyöriessä vielä hieman ympärilläni. Ja taas alkoi kakominen. Kolmas kerta jo. Ja tietenkin matolle. Menin nopeasti nähdäkseni kuka siellä noin urakalla oksentaa, Jekku-parka piti kynsin kiinni matosta.

Kuva ei liity tilanteeseen. On vain niin hassu kuva Jekusta. Tämä asento on Jekun  hyvin yleinen lepo-asento

Olen moneen kertaan ihmetellyt miksi kissa oksentaa aina matolle, kunnes miehen työkaveri kertoi kuulleensa joltain ell. että kissa oksentaa matolle tunteakseen olonsa turvalliseksi. Mikä mietittyäni kuulostaa ihan järkeenkäypältä. Kun kissa alkaa kakomaan oksennusta, ei se pysty kontrolloimaan itseään (kakomis-refleksi), minkä vuoksi tukeva alusta tassuille suo edes hieman turvallisuutta. Eli kissa ei ajattele "hähää! Koska minulla on paha olo, niin oksennan ihmisen matolle kiusaksi." Se vain hakee turvaa pahaan oloonsa. Ensi kerralla, älä suutu kissallesi vaan koita ymmärtää tätä. Kyllähän itsekkin usein tarraat kiinni esim. vessanpöntön reunukseen kiinni kun alat oksentamaan edellis-illan pizzaa ja nesteitä ulos. ;-)

Noh siinä meni hetki kun nämä raksu-oksennukset putsasin. Mattoon jäi jälleen kerran ihanat vaaleanruskeat läikät. Onneksi allaskaapista löytyy vaahto-pesuainetta matoille ja huonekaluille. Hieman siinä kiittelin miestä ääneen, että joudun itse aina nämä oksennukset putsaamaan kun tämä ei  koskaan ole kuulevinaan kissojen kakomista. (Olin ehkä hieman dramaattinen) Tähän loppui öiset oksentamiset. Aamulla kun nousin ylös sängystä, joskus 10-11 aikaan, annoin normaaliin tapaan heti kissoille ruuan. Laitoin ensin raksut kippoihin ja lopuksi märkäruuan. Jekku tuli ihan normaalisti syömään raksujaan, mutta ei mennyt kauaa kun alkoi taas kakominen. Nyt iski jo pieni paniikki.Täytyykö sitä lähteä lääkäriin. Jekku oli monta tuntia makuuhuoneessa sängyn alla piilossa oksentamisen jälkeen, eikä tullut sieltä pois vaikka kuinka huutelin ja heiluttelin herkku-pussia. Siinä sitten käytiin katsomassa Jekkua vähän väliä. Illemmalla Jekku tuli keittiöön kun tarjosin muille kissoille päiväruokaa. Ei tälle ruoka maistunut yhtään, mutta vettä meni erittäin paljon. Huh. Ei tarvitse ainakaan vielä lähteä tiputukseen kuivumis-vaaran vuoksi. Illalla kun annoin viimeisen aterian oli myös Jekku syömässä. Nyt kun jälkeenpäin mietin, annoin eri purkista raksuja kuin aamulla ja edellis yönä. Jekku ei oksentanut. Yö meni myös ilman oksentamista.

Seuraavana aamuna annoin taas raksuja meidän aristokatit-peltipurkista, josta annoin keskiviikko-iltana/yönä sekä torstai-aamuna. Ja niinhän siinä kävi, että Jekku oksensi jälleen. Tällöin aloin miettimään että oksentaminen johtuu märkäruuasta, jota on tarjoilin. (Lidlistä ostettua Opticaa) Noh ajattelin etten anna koko päivänä kyseistä märkäruokaa vaan tarjoan pelkkiä raksuja,saadaan selville onko kyseessä tuo märkäruoka joka kiusaa. Jekku oksensi onnekseni vain kaksi kertaa. Tietenkin molemmat kerran olohuoneen vaalealle matolle. Enempi oli huoli kissasta kuin matosta. Jekku ei kuitenkaan mennyt sängyn alle piiloon kuten edellispäivänä. Jekku oli ihan oma itsensä. Haki ehkä huomioo enemmän kuin aiemmin, tai sitten kuvittelen vain niin. Päiväruoka maistui hyvin, annoin raakaa kanaa ja Applawsin kananrintaa sekaisin. Jekku ei oksentanut. Illalla annoin jälleen raksuja, mutta en aristokatit-peltipurkista vaan lasipurkista, jossa on RC:n raksuja. Ei oksennusta.

Perjantai yönä itselleni nousi kova kuume, enkä varmaan olisi hetkahtanut vaikka Jekku olisikin oksentanut. Mutta päivästä kun oloni oli hieman parempi ja lääkäriin oli lähtö pian, annoin kissoille raksut. Aristokatit-peltipurkista. Ja oksennus. Nyt ihmettelin, että kuinka on mahdollista, että Jekku oksentaa vieläkin vaikka se ei ole saanut Optican märkäruokaa nyt moneen ruokailuun. Oma huonovointisuuteni vei voiton Jekun murehtimisesta, sillä tämä vaikutti ihan omalta itseltään, vaikka oli taas oksentanut kaikki raksut pihalle. Päivällä perheen isäntä tarjoili karvatassuille ruuan ja ilmeisesti ei ollut laittanut aristokatit-purkista Jekulle raksuja. Illalla oma oloni oli hieman parantanut puuduttavan lääkärireissun jälkeen ja menin antamaan kissoille ruokaa. Raakaa jauhelihaa sekä MJAU:n härkää. Lisäksi annoin raksuja enkä myöskään tällä kertaa aristokatit-purkista. Ei oksennusta.

Ensimmäinen MJAU-kokemus edessä...

Ja kuten aina..kastike menee...

....lihanpalat jäävät suurimmaksi osaksi koskematta.

Tänä aamuna äitini soitti 12.04 (kyllä katsoin tarkkaan kellon) ja kysyi minun vointiani. Höpötimme siinä hetken ja puhelun lopulla äiti kysyi Jekun vointia, vieläkö tämä on oksentanut. Sanoin ettei ole ja aloin miettimään sitten ääneen, että mikä tässä nyt on voinut olla sellainen mikä Jekun on saanut oksentamaan. Onko Jekulla jokin suolistotukos, kuten Pipsalla ja Nellillä oli joskus? Sitten välähti, aristokatit-purkissa on Profine Sterilised Cat - raksuja, jotka ovat uusia meidän ruokavalikoimassa. Ilmeisesti nämä raksut eivät sovi Jekulle yhtään. En tiedä pitäisikö vielä kokeilla kerran, että tarjoan niitä raksuja ja katson oksentaako Jekku. En kyllä haluaisi tehdä kiusaa toiselle tahalleen, mutta ainakin saisi varmuuden. Ei mennyt pitkää aikaa tämän heureka-hetken jälkeen kun keittiössä kuului kakomista. "EI VOI OLLA TOTTA. Jekku oksentaa taas keittiössä." Pihalle ei tullut raksuja, sen näin olohuoneen sohvalta saakka. Ajattelin hiljaa mielessäni, että juurikun luulin päässeeni jyvälle siitä miksi raukka oksentaa. Menin lähemmäksi katsomaan ja huusin miehen myös katsomaan, eikös tämä toope ollut syönyt sängynaluslaatikoissa olevia JOULUKUUSENKORISTEITA! En tiedä pitikö siinä tilanteessa olla vihainen Jekulle vai nauraa koko tilanteelle. Kumma juttu, että kissa pistää suuhunsa milloin mitäkin. Niban suurinta herkkua on lahjanarut ja tupakkiaskin-muovit.

Elän siis siinä toivossa, ettei Jekulla ole sen suurempaa hätää. Profinen-raksut ei vain sovi tälle ja aamuinen oksennus johtui syödystä joulukuusenkoriste-nauhasta. Tuossa se nyt makaa vieressäni lattialla ja pesee itseään. Täytyyhän kollin pysyä komeena.