tiistai 29. tammikuuta 2013

Lita näyttää jälleen kissalta

On ollut todella ihana huomata, että meidän Litamme on vihdoin saanut itselleen oman pöhöytensä takaisin. 
Onhan se ihan ymmärrettävää, että viiden pennun kasvattaminen on rankkaa puuhaa. En aikaisemmin ole kiinnittänyt niin kovasti huomiota Litan laihuuteen, mutta nyt kun Lita on saanut painoansa nousemaan ja turkin paremman näköiseksi, tajusin kuinka paljon pentujen kasvattaminen söi Litaa. 


Näissäkin kuvissa Lita on vielä suhteellisen laihassa kunnossa. Kun nyt joku päivä saisin aikaiseksi kaivaa kameran esille niin voisin ottaa paremmasta perspektiivistä kuvia Litasta. 


Olemme miettineet kovasti mieheni kanssa ajatusta vielä yhdestä pentueesta. Mieheni oli sitä mieltä, että pennut voitais teettää, jos itse astuttaminen, synnyttäminen ja pentujen kasvattaminen tapahtuisi muualla kuin täällä meillä. Itse olen kallistunut siihen ajatukseen, etten tahdo enää teettää pentuja Litalla, vaan leikkauttaa tytön. Meillä pentuja ei voisi kasvattaa enää Niban ja Litan tulehtuneiden välien vuoksi. Tuossa oli jo pari viikkoa, kun heidän välinsä olivat hieman paremmat, mutta nyt taas on menty huonompaan suuntaan. Ja kaikista inhottavinta on, että nyt Nuppu on alkanut isottelemaan Niballe ja muille. En tiedä yrittääkö Nuppu saada itselleen lauman johtajan asemaa vai mikä tätä vaivaa. 

Litalla ei nyt kuitenkaan ole ollut yhtäkään kiimaa sitten viime kesän, jolloin Lita tuli tiineeksi. Voi olla, että kun kevät enemmän saapuu, tulee myös kiima sen mukana. Toivoisin kuitenkin, että sitä ennen Lita leikataan ja tyttö pääsee elämään rauhallista kissan elämää. Vaikka pennut olivat syötävän suloisia, niin oli heistä aika rutosti vaivaakin. 

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Tunnustus

Meitä odotti tänään kommenteissa tunnustus. Tunnustukset ovat uusi juttu meidän karvakorvataloudellemme, mutta kiitos Kissiminni-blogi.

Tunnustuksen säännöt ovat:
1. Kiitä tunnustuksen antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle.
2. Valitse 5 ihanaa (alle 200 lukijan) blogia, joille haluat tunnustuksen antaa ja kerro se jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset joille tunnustuksen jätit jakavat sen eteenpäin.
  

Meidän kissat valitsivat seuraavaksi uhriksi
Kolmen kissan koplan

Tiedän että säännöissä lukee, että tulee valita 5 blogia, mutta tällä hetkellä seurattua tulee vain Kissiminnin ja Koplan seikkailuja.


~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Nelli ja Nellin varpaat

Sain mieheltäni lahjaksi Canonin salaman järkkäriini ja heti täytyi testata sitä. Nämä kuvat ovat kylläkin joulukuulta, kun joulukuun alussa salaman sain. Olin monen monta päivää valittanut, kuinka en saa otettua kivoja kuvia kissoistamme nyt, kun päivät pimenevät liian aikaisin ja pimeys tuntuu kestävän läpi vuorokauden. En tiedä kyllästyikö mies kuuntelemaan valitustani vai halusiko tämä olla mieliksi. :-)

Nämä kaksi kuvaa ovat ensimmäiset, jotka napsasin salaman kera. Vielä salaman käyttö on aika hakusessa, vaikka se on ollut omistuksessa jo yli kuukauden. Jotenkin on tuntunut, ettei ole ollut aikaa tutustua salamaan. Mihinkä kaikki aika hukkuu? 


perjantai 25. tammikuuta 2013

Patteripeti



Näin talvisaikaan, mutta myös kesähelteillä, meidän makuuhuoneessa oleva pattaeripeti on suhteellisen suosittu nukkumapaikka. Ymmärrän hyvin miksi. Talvella kun pihalla pakkaset paukkuvat, niin sisällä patterit hehkuvat lämpöä. Patteripeti on varmasti hyvin lämmin nukkumapaikka. Kissat kun pitävät lämpöisistä lepopaikoista. Kesähelteillä puolestaan patteripedin yläpuolella oleva tuuletusikkuna on usein auki ja sieltä käy sopiva tuulenvire, mikä tuo mukavaa raikkautta paahtavaan ilmaan. 

Nyt kun kyseinen makuuhuone on ollut Niban valtakuntaa jo heinäkuusta lähtien, ei pedillä ole hirveästi makoillut kuin Niba. Välillä on saattanut Nelli käydä kääntymässä, mutta hyvin vähän. 

tiistai 22. tammikuuta 2013

Aarteen metsästys


On siinä tavaraa...
Kuvassa oikealla näkyvä pieni kullanvärinen askartelupallo on ollut Herra-Niban lempilelu jo usean vuoden. Innostus on uskomanton, kun Niba näkee tämän. Harmi vaan, että myös moni muu meidän karvatassuistamme tykkää leikkiä tällä ja kilpailu siitä on kova. Ja pienen kokonsa vuoksi se pääsee hukkumaan helposti. Jostain kummasta se aina kuitenkin putkahtaa esiin. 






Nämä kaikki löytyi meidän YHDEN sohvan alta, kun aloimme uuden vuoden aattoa edeltävänä viikonloppuna pieneen sohva-projektiin. Vanhat sohvamme lähtivät kaatopaikalle ja uusi saapui tilalle. Kissat olivat innoissaan päästessään leikkimään pölypallojen joukkoon lelujen kanssa. 

Monesti ajattelen kun käyn Mustissa ja Mirrissä ostoksilla, että täytyy viedä jokin pieni lelu kissoille. ( Ja niin kyllä usein käykin, että lelu lähtee mukaan. ) Mutta nyt taas kun näin tuon lelukasan, niin alitajunta huusi että "Nyt riittää, ei ne leiki nuillakaan !" Niimpä jälleen kerran piilotin suurimman osan vaatehuoneeseen pahvilaatikkoon ja jätin vain pari lelua esille. Otan sieltä aina välillä jonkun "uuden" lelun ja pistän esillä olevat puolestaan paitsioon vaatehuoneeseen. 

Ensi kerralla kun mieleni tekee jotain uutta kissoille, mietin kahdesti ennenkuin ostan... siis leluja. Ehkä voisi tehdä taas kotitekoisiakin leluja. Ei aina tarvitse ostaa.. Ideoita? 

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Lahjojen paketointi on aina yhtä mielenkiintoista

Nyt kun joulusta alkaa olemaan jo kuukauden päivät on hyvä vähän verestää joulumuistoja. Joka vuotiseen tapaan, varasin yhden päivän joululahjojen paketoimiseen, sillä tiesin etten selviäisi siitä ilman uteliaita silmiä ja kihelmöiviä tassuja. Yritin olla kuitenkin fiksumpi kuin edellisinä vuosina ja päätin paketoida lahjat sohvapöydän päällä. Ei se nyt niin hirveästi auttanut projektissa.

Ensimmäistä pakettia paketoidessa ei tainnut karvakorvat vielä tajuta mitä olin tekemässä. Ehkä myös lahjanarun puuttuminen sillä hetkellä vaikutti asiaan. Lita oli ensimmäinen kuka tuli tutkimaan touhujani. Lita on meillä eräänlainen vahtija. Miehemme kanssa kutsumme tätä Poliisi-Litaksi. Kun kuuluu pieni kolahdus, toisten kissojen kähinää tai ovisummerin ääni, on Lita salamana paikalla.


"Mitä ihmettä tuo ihminen oikein rapistelee?"

Ei mennyt kauaa kun Litan uteliaisuus sai päätöksen ja tilalle tuli Nuppu. Nuppu ja Lita ei niin kovasti ole tuon lahjanarun perään toisinkuin Niba ja Nelli, jotka taistelevat kuin viimeistä päivää päästäkseen syömään oi-niin-ihanaa lahjanarua. Kyllähän se Nupulle myös maistuu kun sitä on käherretty lahjoihin, mutta itse lahjanarukerästä tämä ei yleensä narua ala napsimaan.




Pian mukaan kuvioihin tuli myös Pipsa-neiti. Pipsa bongasi heti lahjanarun, haisteli sitä, mutta ihme kyllä ei yrittänyt syödä sitä kertaakaan. Olen varmaan satoja ellen tuhansia kertoja maininnut, että jos meidän kaikki kissamme olisi kuin Pipsa, ei meidän kissalukumäärä olisi vain 6. Pipsoja meillä voisi olla vaikka 16 ! Paitsi ehkä taloudellisista syistä ei. Olisimme vararikossa kissanruokien vuoksi... siis jos ne kaikki söisi yhtä paljon kuin meidän Pipsamme.




Kaiken kaikkiaan lahjojen paketointi sujui mallikkaasti ilman kommelluksia. Välillä homma tuntui loputtomalta, kun sait jatkuvalla syötöllä olla hätistelemässä jonkun paketin kimpusta kissoja pois. Varsinkin Nelli tuotti suhteellisen paljon päänvaivaa.

Jossain välissä Niba ja Nelli molemmat saivat kynsiinsä lahjanarua ja sitä sitten oksennettiin pariin otteeseen pois. Tänä jouluna onneksi selvittiin pelkällä oksentamisella, ettei tarvinnut lähteä eläinlääkäriin poistamaan suolitukosta.

Pöllö-Pipsa
Tänä jouluna meidän kissat eivät saaneet lahjaa, mutta ehkä ensi jouluna (2013) heillä käy parempi tuuri!

Lopuksi pieni Simon's Cat kevennys:
http://www.simonscat.com/Films/Sticky-Tape/

maanantai 7. tammikuuta 2013

Uusi vuosi 2013

Heippa jälleen!

Pienen joululoman jälkeen on aika jälleen palata bloginkin pariin. Joulu meni karvakorvien kanssa erittäin hyvin. Yksikään ei syttynyt kynttilöiden vuoksi palamaan, kukaan ei joutunut lääkäriin lahjanarujen vuoksi ja kissapiparitkin sai pitää korvansa. Oli siis onnistunut joulu!

Mitä kaikille kuuluu? No;

Niba: On ottanut itseään niskasta kiinni, kerännyt rohkeutta ja uskaltaunut pois makuuhuoneesta. Erittäin varovaisesti Niba-Herra muualla asunnossa kulkee, mutta kulkee kuitenkin. Litan kanssa edelleen on välit tulehtuneet, mutta paremmin menee nyt kuin esim. kaksi kuukautta sitten.

Pipsa: Pipsa on nauttinut joululomastabi varmaan enemmän kuin minä itse. Ruokaa on tullut kippoihin huomattavasti useammin ja herkkuja on myös annettu herkemmällä kädellä 'nyt on kuitenkin joulu'. Rapsutuksia on myös sadellut enemmän niin meidän perheen ihmisiltä kuin meidän ystäviltä. Pipsa on melkein kaikkien lemppari ja hakemattaankin saa eniten huomiota. Monta päivää Pipsa on viettänyt makoillen joko minun tai mieheni vierellä kehräten ja kuorsaten.

Jekku: Nauttinut kissanpäivistä kuten ennenkin. Jekkukin on hakenut enemmän huomiota nyt kun olemme olleet kotona mieheni kanssa enempi. Myös iltainen hepulikohtaus tuli tutuksi niin meidän perheelle kuin meidän ystäville. Tavarat lenteli ja paikat paukkui. Naapuri-parat,

Nelli: Nelli on ollut oma itsensä. Nauttinut saadessaan enemmän huomiota ja onkin viettänyt paljon päiviä seuraten minua ja miestäni. Nelli on kova tyttö juttelemaan ja pitkiä keskusteluja on käyty. Edelleen on pissoja ollut astioiden ulkopuolella, mutta huomattavasti vähemmän kuin puoli vuotta sitten. Jos astiat pääsevät liian likaiseksi, se näkyy hyvinkin pian Nellin mielenosoituksena.

Nuppu: On saanut paljon irti joululomasta. Meillä on käynyt paljon ystäviä kylässä ja Nuppu osaa kyllä huomiota hakea. Varsinkin miehet ovat saaneet Nupusta kaverin. Saimme vihdoin toisen makkarimme käyttöön ja Nuppu onkin oleillut siellä paljon! Nuppu on myös oppinut ruuan pyytämisen, meinaan juttelemalla keittiössä omalla ruokapaikkallaan. Eikä sitä aina pysty vastustamaan!

Lita: Edelleen meidän talouden poliisi. Jos jossakin kuuluu ääntä, on Lita paikalla salaman nopeudella. Niban murina ja sähinä meinaa käydä hermoille. Usein Lita ampaisee Niban perään, mutta enää ei käy tämän päälle kuten aiemmin.


Mukavaa uutta vuotta 2013 kaikille!!