Keskiviikko...

Tältä tuntuu meillä tänä aamuna...

" Vielä vartti..."

" Onko pakko? "

Helmikuun ensimmäinen sunnuntai

Pakkasen täyteläistä helmikuun alkua kaikille ! 

Rapsuttaisitko minua edes vähäsen?

Tiedättekö sen fiiliksen, kun sunnuntaina avaatte ensimmäistä kertaa silmänne aamusta ja vieressänne nukkuu ihana, lämpöinen kissa, joka kehrää ja purisee minkä kerkiää? Heräsin siihen tänä aamuna. Ehkä siksi nouseminen sängystä venyi niin pitkäksi. Tai sitten syy oli puhtaasti laiskuuteni. Who knows.. Oli kuitenkin ihana herätä Pipsa-kissan kehräykseen.

Yritin ottaa kännykälläni kuvaa kippurassa nukkuvasta Pipsasta, mutta uusi puhelimeni ei oikein ole paras Pipsan kuvaamiseen. Kuvissa Pipsa näyttää vaan mustalta kasalta, ilman silmiä, nenää tai mitään. Ei siis hirveän laadukkaita kuvia. Näky vaan oli niin uskomattoman rentouttava. 

Kun avasin ensimmäisen kerran suuni, heräsi muidenkin kissojen mielenkiinto. Hiljalleen näköpiirissä alkoi liikkua karvakorvia enemmänkin ja vuorotellen jokainen venytteli aamuvenytykset;

1. Etutassut pitkälle eteen

2. Rinta kohti maata

3. Takapuoli kohti kattoa

4. Kynsillä vähän maan hieromista

Kuulostaako tutulta?

En tiedä mikä tässä sunnuntaissa yleensä on, kun meidän kissat ainakin ottavat todella lunkisti. Monet kerrat olemme tuumailleet miehen kanssa, että syyn täytyy löytyä empatiasta. Kun äippää ja iskää laiskotuttaa, niin myös karvakorvia laiskotuttaa. Tälläkin hetkellä Nelli nukkuu vieressäni olohuoneen sohvalla, Lita nukkuu kissanpedissä ja muiden uskoisin nukkuvan makuuhuoneessa. Kukaan ei ole tainnut edes leikkiä koko päivänä. Vain syönyt, käynyt astialla ja nukkunut.

Voi kuinka helppoa on olla kissa! 

Tunnustus

Meitä odotti tänään kommenteissa tunnustus. Tunnustukset ovat uusi juttu meidän karvakorvataloudellemme, mutta kiitos Kissiminni-blogi.

Tunnustuksen säännöt ovat:
1. Kiitä tunnustuksen antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle.
2. Valitse 5 ihanaa (alle 200 lukijan) blogia, joille haluat tunnustuksen antaa ja kerro se jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset joille tunnustuksen jätit jakavat sen eteenpäin.  

Meidän kissat valitsivat seuraavaksi uhriksi
Kolmen kissan koplan

Tiedän että säännöissä lukee, että tulee valita 5 blogia, mutta tällä hetkellä seurattua tulee vain Kissiminnin ja Koplan seikkailuja.


~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Nelli ja Nellin varpaat

Sain mieheltäni lahjaksi Canonin salaman järkkäriini ja heti täytyi testata sitä. Nämä kuvat ovat kylläkin joulukuulta, kun joulukuun alussa salaman sain. Olin monen monta päivää valittanut, kuinka en saa otettua kivoja kuvia kissoistamme nyt, kun päivät pimenevät liian aikaisin ja pimeys tuntuu kestävän läpi vuorokauden. En tiedä kyllästyikö mies kuuntelemaan valitustani vai halusiko tämä olla mieliksi. :-)

Nämä kaksi kuvaa ovat ensimmäiset, jotka napsasin salaman kera. Vielä salaman käyttö on aika hakusessa, vaikka se on ollut omistuksessa jo yli kuukauden. Jotenkin on tuntunut, ettei ole ollut aikaa tutustua salamaan. Mihinkä kaikki aika hukkuu? 

Sunny autum day

On ollut melko hiljaista blogin parissa viime viikkoina. En tiedä viekö jatkuva pimeys vai mikä kaikki enegiat, mutta tuntuu ettei jaksa edes koneella istua. 

Mitäs meidän kuudelle kissalle?

Pipsa: Pipsa jatkaa oloaan maailman kilteimpänä ja ihanimpana kissana. Jos kaikki meidän kissamme olisi kuten Pipsa, ei meidän tarvisi huolehtia kissojen määrästä, koska niitä voisi olla vaikka sata. Pipsa on hyvin huomaamaton. Ei niinkään sillä etteikö Pipsaa täällä näkyisi, vaan sillä ettei Pipsasta ole vaivaa. Aamuisin Pipsa juoksee lauman ensimmäisenä keittiöön miukumaan ruokaa, kun herätyskelloni on soinut ja tämä kuulee makuuhuoneen oven avautuvan. Päivät menee Jekun vieressä loikoillen. Ihana pariskunta. <3

Jekku: Jekku menee ja tulee. Jekku on meidän perheessä ehdottomasti leikkisin tällä hetkellä. Uusi lelu on ollut kovassa käytössä. Varmasti herkku sisällön vuoksi. Välillä Jekkuun iskee huomionkaipuu ja tämä tulee koputtelemaan käsivartta siihen malliin, että on syytä rapsuttaa kaveria.

Pipsa nauttii vuoden 2012 viimeisistä auringonsäteistä

Nuppu: Nuppu on oma hassu itsensä. Hieman on alkanut tuntua siltä, että Nuppu yrittää ottaa Niban paikkaa meidän karvatassujen lauman johtajana. Ainakin muiden kisujen jahtaaminen ja alistaminen on ollut suht suuressa osassa Nupun arkea. Olemme edelleen pitäneet Nibaa ja Litaa öisin eri huoneissa ja makuuhuoneen ovea siis kiinni. Joka ilta Nupun on aiiivan pakko päästä makuuhuoneeseen meidän kanssamme ja nukkumaan mieheni tuolille.

Niba: Niba ei ole varmaan kahteen-kolmeen viikkoon poistunut makuuhuoneesta. Ilman pakottamista ei Niba tule. Vaikka ovi on ollut päivisin auki, ei ole Niba edes yrittänyt poistua huoneesta. Litan kanssa tilanne on edelleen sama. Niban mielestä Lita on jotain uskomattoman pelottavaa. Iltaisin kun menemme nukkumaan, tulee Niba pyörimään ja hyörimään sängylle. Tämä nuolee meidän hiuksia, puskee, kehrää ja mikä parasta...kuolaa. Kyllä, meidän kissamme kuolaa. Olemme puhuneet mieheni kanssa, että Niba on syntynyt väärään eläinmuotoon. Niban kuuluisi olla koira !

Nuppu näki kukkakärpäsen

Nelli: Nelli jatkaa elämäänsä karvakorvalauman arimpana yksilönä, vaikkakin on ottanut hieman tilaa itselleen. En tiedä mistä johtuu, mutta jotenkin tuntuu että Nelli on ruvennut isottelemaan muille ( ei tietenkään Niballe, koska tätä Nelli kunnioittaa ... tai pelkää ). Isottelu ei ole mitään tappelua vaan läpsimistä ja hieman takaa-ajoa. Herkkua on edelleen Applawsin kana tölkit. 

Lita: Lita ei enää heti ensimmäisenä hyökkää Niban kimppuun, jos tämän näkee. Tänäänkin mieheni vain yhtäkkiä totesi, että katos prkl. Tuolla nuo kissat ovat samassa huoneessa eikä kukaan ole yrittänyt tappaa ketään. HIENOA ! Jospa tämä alkaisi hiljalleen helpottaa. 

Nämä herkut ovat olleet herkkupallon sisällä kova juttu. Kyllä maistuu !

Voi nirsoilija

Meidän Nellin suurinta herkkua kaupan kissanruuista on nuo Applawsin chicken breast -tölkit. Nelli saa syödä tälläisen purkin kerran päivässä. Nyt kuitenkin ne oli loppunut kun kävin M&M:ssä. Ja kun kysyin että koska niitä tulisi mahdollisesti lisää, ei osannut myyjä sanoa. Daam!

Jouduin siis ostamaan jotain muuta sillä tölkit olivat kotoa loppu. Päädyin Almo Narureen ja Pro Planiin.

Olen varmaan jo aiemmin kokeillut tuota Pro Plania ja jo silloin todennut ettei se maistu meillä. Ainakin tällainen dejavu iski kun avasin tölkin ja totesin jälleen kerran sen olevan jostain paten tapaista. Tuollaiset mössöt eivät vaan tunnu kelpaavan meillä.

Almo Nature maistui, mutta pienen alku haistelun jälkeen. Vähän Nelli tuntui katsovan siihen tyyliin että "mitäs tää nyt on, pitääkö tätä syödä?"

On se vaan sellainen nirsoilija. Meidän M&M:stä on ollut Nellin raksut jo useamman viikon loppu (tai sitten menen aina väärään aikaan ostamaan niitä) ja olen joutunut ostamaan kaikenlaisia muita raksuja. Ei vaan tunnu maittavan ne muut. Pakko vaan on jotain syödä kun nälkä on tarpeeksi suuri. Näin se tuntuu ainakin olevan.

Voihan hermot...mitkä hermot?

Viime perjantaina taisi miehelläni pimahtaa joku hermorata ja se taisi olla viimeinen. Sain kesken työpäivän tekstiviestin jossa mieheni ystävällisesti pyysi minua ottamaan yhteyttä kasvattajaan ja pyytää tätä hakemaan pennut pois. Perusteluna olis, ettei mieheni enää jaksa, että kämppä haisee eläintarhalta ja kissanpissalta. Ihan ymmärrettävää kyllä. Onhan tämä ollut hyvin raskasta vaikka ei sitä uskoisi. 11 kissassa on melkoinen hoitaminen, vaikka 5 niistä onkin pieniä. Niissä viidessä pienessä on kuminkin enemmän energiaa kuin 6 isossa.

Mieheni oli siis tullut kotiin ja täältä oli löytynyt ainakin kolmet pissat ympäri kämppää. Oli ollut keittiössä, olkkarissa ja makkarissa. Juuri samana aamuna ennen töihin lähtöä joutui mieheni putsaamaan pissat meidän läppärin päältä kun itse puolestani putsasin pissat kuivausrummun edestä.

Pissaaja on varmasti Nelli tai Niba. Voi olla tietenkin että Niba stressaa pentuja nyt niin paljon, että on aloittanut merkkailun näiden vuoksi. Jotenkin vaan sitä automaattisesti olettaa pissaajan olevan Nelli, kun tämä on saatu kiinni pissailemasta ties minne. Nelli taas puolestaan pissailee varmasti Niban vuoksi, joka kurmuuttaa Nelliä enemmän kuin koskaan. On tämä vaan niin vaikeaa välillä.

Olemme jynssänneet kämppää nyt tuolla uudella pesuaineella ja toivottavasti se veisi pissanhajua pois. Meillä ei ole käynyt vieraita ties kuinka pitkään aikaan, koska tuntuu ettei tätä hajua kestä kukaan muu kuin me. Avonaiset pissa-astiat eivät todellakaan auta asiaan yhtään. Hieman alkaa itseäkin jo turhauttamaan vaikka kovasti olen itselleni sanonut ettei tätä kestä ikuisuuksia.

Laitoin sitten kasvattajalle viestiä kyyneleet silmissä ja suru sydämessä. Kasvattaja sanoi ettei vielä tänä vkl voi millään ottaa Litaa ja pentuja, mutta josko katseltaisiin ensi viikon puolella.

Päästyäni kotiin perjantai-iltana joskus hieman ennen klo23, aivan rättiväsyneenä purskahdin itkuun etten pysty luopumaan pennuista. Mieheni tuli siihen lohduttamaan ja sanoi, että kyllä ne pennut voivat olla täällä vielä sen mitä pitää. Se helpotti omaa mieltäni ja nukahdin.

Aamulla ajattelin laittaa viestiä kasvattajalle ettei tämän tarvitse sittenkää ottaa pentuja, mutta ajateltuani asiaa alan ehkä itsekkin kallistuman pentujen antamisesta pois. Täytyy nyt vielä miettiä pari päivää, että mitä sitä tekisi.

Iita, Rosa, Tamara, Vili ja Vilperi syömässä meidän isojen kissojen ruuat kun omat tuli jo syötyä.

Nelli on pissaliita

Meillä oletettavasti Nellin pissailu jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Pari päivää sitten nousi jo hieman riidan aihetta miehen kanssa kun tulimme kaupasta kotiin ja uuden pedin viereen oli pissattu. Onhan se erittäin inhottavaa ja  varsinkin meidän vieraitamme ajatellen todella kammostuttavaa, että he joutuvat haistelemaan kissanpissaa meille tullessaan.

Varsinkin vähänkää väsyneenä, mieheni menettää hermonsa hyvin äkkiä ja juuri tänä kyseinenä päivänä, ei oltu ihan energiatason huipulla. Niimpä siinä toistemme päälle huutaessa mieheni tokaisi "Mitä me tehdään tän kanssa? Jompikumpi täytyy antaa pois!" No siitähän sitten vasta minä innostuin, koska tiedän ettei mieheni suostu antamaan Nibaa pois, sillä tämä on hänen ensimmäinen kissansa. Puolestani, en haluaisi antaa Nelliäkään pois. Jos sattuisi käymään niin, että Nelli jatkaisi pissailua myös uudessa kodissaan, siellä ei välttämättä näin kauaa tätä katseltais. Se voisi olla Nellin loppu se. Ja tämä ajatus on minulle aivan liikaa.

Lisäksi haluaisin että Nelli menisi jonkun ystävämme luokse, jotta näkisimme Nelliä aina kun käymme vierailulla. Enkä usko, että kukaan ystävistämme on kissaa vailla. Melkein kaikilta kun kotoa jokin eläin löytyy jo. Osalla löytyy jo neljä kissaa, vai mitä Tiia? :-)

Riitelyn ja kinastelun päätteeksi päätimme, että käymme ostamassa M&M:stä jälleen feliway-feromonihaihduttimeen täyttöpullon, laitamme vielä yhden pissa-astian tarjolle ( voi vieras-parat ) ja ostamme feliway-suihkeen. Myös sitä Niban tarvetta rökittää Nelliä tulee vahtia paljon paremmin, koska olen aivan 100% varma, että se on suurin osasyy siihen miksi Nelli pissailee ties minne. Jos nämä ei auta, niin katsotaan tilannetta uudelleen. Ehkä olisi fiksua käyttää Nelliä myös ell. tarkistuksella, ettei vain ole kyse mistään sairaudesta. Tämä pissailu ympäriinsä ei vain ole yhtään samanmoista kuin mitä silloin kun Nellillä oli pissatulehdus.

Nelli on ehkä maailman seurallisin kissa. Harmittaa kovasti, että yhden kissan vuoksi toisen elämä on niin vaikeaa.

! HUOMIO ! Vielä tänään on Zooplussassa Royal Caninin tuotteet -10%. Voit mennä katsomaan tarjousta tästä !

Ps. Pahoittelen jatkuvaa blogin ulkonäön muutosta. En vain ole tyytyväinen mihinkään. Koittakaa kestää ! Nyt on toivottavasti selkeämpää fonttia.

Nelli-tyttö

Nelli ja Nellin tumppu-tassu

On taas saanut putsata Nellin pissoja ties mistä. Milloin keittiöstä, milloin olkkarinpöydältä ja milloin makkarista. Voi että joskus menee hermot, kun tuntuu että joka puolella on nyt pikkupissoja.

Nellin ei pitäisi merkkailla, koska tyttöhän on leikattu, mutta pissat joita tämä tekee ympäri kämppää ei ole kunnon pissoja vaan hyvin pieniä, erittäin paljon merkkauspissoja muistuttavia. En tiedä voiko olla että Nelli nyt ressaa tuosta Niban ja Litan aiheuttamasta häslingistä täällä sillä, että päästelee pieniä pissoja pitkin ja poikin turvatakseen olonsa?

Täytyy myöntää, että välillä astia on kyllä huonossa kunnossa, kun jotenkin kummasti tuo mies aina "unohtaa" putsata astian kun pyydän tämän tekemään vaikka minun ollessa töissä tms. Silloin ymmärrän ettei Nelli tahdo mennä astiaan, mutta on myös kertoja, jolloin astia on täysin puhdas ja silti pissat löytyy vaikka kuivausrummun edestä. Huoh.

Tänään huomasin heti Nellistä, että tämä etsi hyvää pissakohtaa makkarimme matolle, kun nenä pitkin maata kuljettiin eteenpäin. Matossa saattaa olla jokin vanha pissa, joka nyt houkutta Nelliä pissaamaan siihen uudelleen, sillä kun huomasin Nellin ottavan pissaus-asennon, niin huusin tälle tottakai toruvaan ääneen että "Nelli" ja tämä meni hieman hämilleen, katsoi minuun ja maukaisi. Kyllä, Nelli ymmärtää äänensävystä milloin on tehnyt jotain väärin ja osaa myös hävetä touhujansa. Kuinka äkkiä asia unohtuu, se on eri asia. Nostin kuitenkin Nellin sitten samantien pissa-astiaan, mutta ei tämä sinne pissannut, mikä puolestaan vahvistaa uskoani siihen, että Nelli nyt jollain tavalla merkkailee. Pitäisiköhän ostaa taas Feliwayta, jos se auttaisi...

Vihreät simmut tuijottivat pentuja hyvin tarkkaan...

Nellin uusi peti

Nellin uusi torkkumispeti.

Tilasin kissoille uuden pedin ihanasti nettikaupasta nimeltä Hyvän tuulen puoti. Törmäsin kyseiseen petiin eräässä ryhmässä facebookissa ja peti olikin aikamoinen hitti, sillä yhden illan aikana kaikki nettipuodin pedit tilattiin loppuun. Laitoin viestiä kyseiseen puotiin ja aluksi sanottiin ettei petejä saada uusia, mutta ilmeisesti suuresta painostuksesta niitä lopulta saatiin ja niin sain minäkin omani. 

Pedin oikea hinta on 129e ja nyt se oli kesä-ALEssa vain 49,95e. 

Mielestäni hinta ei ollut paha, sillä se mielyttää minun silmääni, muta myös Nelli on tuntunut löytävän siitä turvallisen nukkumapaikan. En ole nähnyt Nelliä niin rennosti nukkumassa missään muualla meidän kodissamme kuin sängyllä minun vieressäni, mitä Nelli on nyt nukkunut uudessa pedissä. 

Oletteko koskaan miettineet paljonko kissa nukkuu elämänsä aikana? Tai katsoneet paljonko kissa nukkuu päivässä? Se on aika hurja määrä. Luin erään jutun täältä, jossa kerrotaan kissan nukkuvan noin 65% elämästään, mikä tarkoittaa noin 7h valveillaolo tuntia. Näistä prosenteista kissa nukkuu 50 torkkuen kevyessä unessa ja 15 syvässä unessa. Kissanpennut nukkuvat ensimmäiset 3 ikäviikkoa 90% ajasta.

Pst ! Tiesitkö ettei yksikään muu eläin siirry täydestä unesta täyteen virkeystilaan yhtä nopeasti kuin kissa ! Ja vain 7% kissoista kuorsaa unissaan kun koirilla prosentti on 21.

Chilien istutus Nellin kanssa

"Oon odottanut yli kuukauden, että saisin tän hyllyn ja amppelitelineen parvekkeelle. Ja nyt kun olet kipeenä, niin voit laittaa ne?" -j

"Haluan ne chilit parvekkeelle..." -t

Niimpä siinä sitten kävi, että yli kuukauden, ellei jopa yli kahden kuukauden odotuksen jälkeen sain parvekkeelle ihanan kirpparilta ostamani hyllyn ja amppelitelineen. Ei siihen vaadittu kun sairas aviomies. 

Chilien istutusta ei tarvinnut hoitaa ihmisten kesken, kun avuksi tuli nelijalkaisia ihanuuksia. Nelli ja Nuppu seurasi hyvin tarkkaan koko istutusprosessia. Siinä vaiheessa, kun mies alkoi poraamaan parvekkeella, kaikkosi kissat. Kieltämättä meteli oli aika kova, ja jos kissoja pelottaa jo imurinkin ääni, niin en yhtään ihmettele, jos porakone sai kissat juoksemaan sängyn alle. 

Parveke on kevät-syksy-akselilla hyvin suosittu paikka meidän kissojen keskuudessa. Keväällä kun ilmat alkaa lämmetä, tulee miehelle halu siivota parveke siistiksi, jotta kissat voidaan päästään sinne. Meillä tuppaa talven aikana romua kertymään parvekkeelle. Paha tapa ! Varsinkin Nuppu ja Niba viihtyvät parvekkeella. En tiedä kuinka uskalsin päästää kissat parvekkeelle meidän asuessa luhtitalossa. Asuimme periaatteessa ensimmäisessä kerroksessa, mutta toisaalta taas toisessa. En tiedä kuinka luhtitalon kerroksia aletaan laskemaan. Emme kuitenkaan siis asuneet maantasolla, tästä syystä lasken meidän asunnon toiseen kerrokseen, mutta asuimme heti maatasosta seuraavassa kerroksessa eli toisessa kerroksessa. Annoimme kissojen olla parvekkeella välillä ilman valvontaakin, eikä meillä ollut mitään parvekelaseja tai verkkoa estämässä kissojen hyppäämistä pois. Hulluja ihmisiä olemme olleet !! Olen kauhistellut samaa asiaa jo aiemmassa kirjoituksessa. Siellä näkyy myös kuinka Niba kurkottelee ihan äijänä parvekkeen kaiteelle.

Nelli seuraa ihmisten tekemisiä

Toinen leikkirata on löytänyt paikkansa kesän ajaksi parvekkeelle.

. ~ . -------------------------------------- . ~ . 

Kasvattajalta tuli aamulla viesti, jossa tämä kertoi Litan synnyttäneen pennut viime yönä viiden aikaan. :-) Pentuja syntyi yhteensä hurjat 5 kipaletta, joista 3 oli tyttöjä ja 2 poikaa.
ONNEA LITA ! 

Namskis ! #4

Yläpuolella oleva kuva kertoo varmasti enemmän kuin tuhat sanaa siitä, mikä on meidän mirrien lempparia. Eli Applawsin kana, ja juuri tämä kana, joka ei ole missään erikoisessa kastikkeessa tai kaverina ole kurpitsaa tms. Olen todella mielissäni siitä, että nykyään Musti&Mirri tarjoaa kyseisiä ruokia, sillä aina ei ole näin ollut...ainakaan meidän M&M:ssä ei ole ollut.

Meillä kaikki mirrit syövät tätä erittäin mielellään, mutta erityisesti tämä tuntuu maistuvan Nellille, joka normaalisti kiertää märkäruuat hyvin kaukaa. Kun alan ottamaan kyseistä ruokaa kaapista, Nelli tunnistaa jo äänestä, joka lähtee kynsieni osuessa pieneen peltipurkkiseen, että nyt on tulossa tämän lempparia. Nelli syöksyy keittiöön ja alkaa miukumaan. Yleensä Nelli seisoo keittiöjakkaran päällä odottamassa, että saan kanan lautaselle. Samalla Nelli tassuillansa vähän kapsutus-tyyliin koskettelee jääkaapin kahvaa ja välillä keittiötasoa, jonka päällä ihminen touhuaa.

Olemme antaneet nyt hetken aikaa ruokalautasen ensin vain Nellin käsittelyyn, sillä Nelli on muutoin niin huono syömään märkäruokaa, mutta tätä ruokaa neiti ei pysty vastustamaan. Muille kissoille kun uppoaa todella hienosti esim. Latzin As Good As It Looks Like -hyytelöpussit. Laitamme samaan aikaan siis aina muille kissoille lattialle vaikka juuri tuota Latzia ja Nellille annamme Applaws-lautasen tason päälle. Kun Nelli on syönyt sen mitä on syödäkseen, annamme lopun (jos siis jää jotain) muille kissoille vähän herkkupala-tyyliin. Tulisi hieman liian kalliiksi jos kaikki kissat saisivat näitä pikkupurkkeja. 

Kuuden kissan yksi annos Applawsin Chicken 70g : 6*0,99e = 5,94e/pv.

Ja jos tämän antaisi vaikka vain kerran päivässä, mutta joka viikonpäivä : 7*5,94e = 41,58e/vko.

Ja tämän kun kertoo joka viikko vuoden ajan : 52*41,58 = 2162,16e/vuosi.

Tuohon vielä päälle kaikki muut ruuat, mitä kissat tarvitsevat, koska yksi 70g ruokapurkki päivässä ei aivan riitä. Jos annamme pääasiassa vain Nellille tuon yhden Applaws-purkin päivässä, on summa vain kuudesosan tuosta päälle kahdestatuhannesta. Nyt tiedän monien ajattelevan, että miksi ottaa noin monta kissaa, jos niitä ei pysty laadukkaalla ruualla ylläpitämään. Hyvin tyytyväisiltä meidän mirrit vaikuttavat, vaikka syövätkin pääasiassa kaupan märkäruokaa. Raksut ovat sitten hieman parempi laatuisia, sillä pidän parempana syöttää kaupan märkäruokaa kuin raksuja. 

Milloinkas märkäruoka on hyvää ruokaa? Usein näkee puhuttavan ns. hiiri-mallista, jossa tulee ilmi kissan luonnossa saamien ravinteiden saanti hyvin esille: vettä 70%, proteiinia 14%, rasvaa 10% ja hiilihydraatteja 1-2%. Hyvä ja simppeli nyrkkisääntö on:

• Paljon lihaa
• Ei viljaa
• Ei kasviksia
• Kuitua saa olla, mutta ei niin pakollista
• Ei mitään väri-, makeutus- tai säilöntäaineita

 Lisäksi tulee pitää huoli kissan vitamiinin saannista, sillä esimerkiksi juuri Applawsin märkäruuat ovat vitamiinittomia. Myös tarvittava rasvamäärä tulisi tulla päivässä täyteen.

Lopuksi vielä pieni kevennys:
Simon's Cat ja ruokataistelu


Ps. Terveisiä mirreiltä täältä parvekkeen kuumuudesta !

Hämähäkki-Risto

Meidän kaikista kissoistamme Nelli on varmaan erikoisin luonteeltaan. Nelli on erittäin utelias, itsepäinen (kuten kaikki kissat tuntuu olevan), seurankipeä ja kaikinpuolin ihana, mutta Nelli on myös hyvin alistuva ja arka omalla tavallaan.

Nelli tuli meille tavallaan pakosta. Lähdimme hakemaan porukoilleni kissaa erään mökkireissun päätteeksi. Nelli oli sisaruksiensa kanssa maalla, navetassa. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä kun omistaja antoi Nellin laatikosta. Isäni oli meidän mukana ja päätti siellä jo, että tämä kaveri lähtee mukaan. Omistaja oli sitä mieltä, että Nelli voitaisiin ottaa mukaan vaikka heti, koska Nelli osasi käydä astialla ja syödä itse. Astia-hommaa olen ihmetellyt, että mistä he tiesivät sen, koska Nelli eli navetassa enkä minä ainakaan nähnyt siellä astiaa missään? Ja miksi navetassa/tallissa ylipäätään olisi kissanhiekka-astia?

Kuitenkin...Nelli on hyvin HYVIN pieni lähtiessään mukaamme. Niin pieni, että monet sitä paheksuisi. Tarkoitus olis siis, että Nelli menee porukoilleni, mutta koska Nelli aiheutti pikkusiskolleni niin pahaa allergiaa, jouduimme me mieheni kanssa ottamaan Nellin. Toinen vaihtoehto olisi ollut myydä Nelli eteenpäin. Päivääkään en ole katunut Nellin tuloa meidän perheeseemme. Nelli oli tuolloin meidän neljäs kissamme. Eikä ne kissat siihen loppuneet kuten hyvin tiedämme ! 

Ensimmäinen päivä uudessa kodissa

Nellissä erikoista on myös tämän tassut ja niissä olevat "peukalot". Meille kerrottiin, että on harvoja kissoja, joilta tämä peukalo löytyy. Kyseessä on siis joku geenivirhepaholainen. Vaikka peukalo on erittäin söpö, on se luonnossa eläville kissoille huono juttu. Kissat eivät nimittäin osaa vetää kynsiänsä sisään näistä peukaloista, joten luonnossa metsästäminen voi tuottaa ongelmia. Tämän ongelman huomaa hyvin Nellin kävellessä laminaatilla, kun kokoajan kuuluu pieni "tip tap tip tap". 

Huomatkaa pieni peukalo ^_^

Nelli ei aluksi kaivannut juurikaan ihmisiä ja oli aika paljon omissa oloissaan, mutta pikkuhiljaa tämä alkoi kaivata rapsutusta ja hellyyttä. Syliin Nelli ei kumminkaan tule edes tänä päivänä ellei itse niin tahdo. Välillä kyllä on niitäkin päiviä, kun Nellin on pakko päästä syliin köllöttelemään. Harvemmin kuiteskin. Uskon, että Nellin leikkaaminen on vaikuttanut hellyyden kipeyteen lisäävästi, koska Nelli ei koskaan ole eri huoneessa kuin ihminen. Jos istun sohvalla 12h päivästä, niin voin olla varma, että Nelli on kanssani sohvalla 12h. Kun tulemme illalla nukkumaan, Nelli tulee mukana. Eikä Nelli poistu sängyltä kuin korkeentaan muutamaksi minuutiksi syömään tai astialle, mutta normaalisti nämäkin asiat hoidetaan vasta ihmisen herättyä. On kello sitten aamulla 5 tai aamupäivällä 12, niin Nelli nukkuu kanssamme ja herää kanssamme uuteen päivään. Jos ensimmäinen asia mitä ihminen tekee on vessassa käyminen, niin Nelli tulee myös vessaan ja käy astialla. Nelli on kuin varjo, joka seuraa aina. Ainut asia minne Nelli ei yleensä tule, on vessa/pesuhuone, kun ihminen on suihkussa. Liekö jäänyt traumat suihkureissuista? 

Suloinen pieni kerä vierelläni sohvalla

Välillä täytyy nukkua hieman isommin !

Nelli on hyvin leikkisä kissa ja välillä tuntuu ettei tälle ole tarpeeksi aktiiviteettia täällä. Myös se, että kissoja on kuusi ja kun alat yhtä leikittämään niin mukana heti ainakin kolme muutakin. Ja koska Nelli on alistuvaa-sorttia, antaa tämä tilan muille ja menee itse seuraamaan vierestä. Tästä kumminkin näkee, että mieli tekee leikkiä, mutta ei voi kun siinä on Niba ja Nuppukin. Täytyisi varmaan lukittautua Nellin kanssa kaksistaan johonkin huoneista ja näin leikittää pelkkää Nelliä. Kumminkin Nupunkin kanssa tuli aina naksuteltua kaksistaan makkarissa.

Meillä on Nelli hieman alakynnessä aina muiden kissojen kanssa. Kyse ei voi olla siitä, etteikö Nelli pärjäisi muille, kun nämä alkaa isottelemaan. Nelli kumminkin lähtee aina karkuun sähisten ja yleensä juoksee sängyn alle. Sitten kun ihminen menee sängyn luo huutelemaan Nelliä pois sieltä alta, tämä tulee hyvin varoen pois katsellen joka puolelle, että missä se "kiusaava" kissa on. Aluksi se oli vain Niban kanssa tälläistä, mutta nyt Nuppu ja Lita on alkaneet samaan hommaan. Pahin edelleen on kuitenkin Niba. Välillä joudumme monta kertaa päivässä hermostumaan Niballe, kun tämä uudestaan ja uudestaan ajaa Nelliä nurkkaan ja läpsii tätä. Onko sitten kyseessä kaapin paikan näyttämistä vai mitä? Välillä käy ihan sääliksi Nelliä, kun tuntuu että Nuppu ja Lita jatkaa sitten aina siitä kun saamme Niban pois tilanteesta. Nelli on kuitenkin ketterä ja muutoin rohkea kissa, niin miksi tämä antaa näiden muiden isotella itselleen? Nämä kaikki tulee keskenään toimeen, sillä monesti kaikki nukkuvat yhdessä tai hoitavat toisiaan, niin mikä sen tilanteen aina saa aikaiseksi, että se yksi pitää ajaa sängyn alle?

Namskis ! #2

Hyvää Uutta Vuotta kaikille !

Se on jälleen uusi vuosi ja uusi vuosi tuhlata rahaa kissoihin. :-) Kurkkasin M&M:n kuittia ja taas tähän "tilikauteen" olemme tuhlanneet 317e. M&M kanta-asiakkuus muuttui viime vuonna. Bonusten saaminen tapahtuu nyt porrasteisesti. Onhan se kiva aina 3kk välein saada ns. ilmaista rahaa ja ostaa niillä vaikka kissanhiekkapussi. Tiukassa rahatilanteessa sekin auttaa! Täytyy vaan muistaa aina näyttää kanta-asiakaskorttia. 

Ostot 3 kk:n aikana	Bonus %
0 - 75 €	0 %
yli 75 - 180 €	3 %
yli 180 - 300 €	5 %
yli 300 - 450 €	7 %
yli 450 €	10 %

(Lähde http://www.mustijamirri.fi/kanta_asiakkuus_ip_125.html)

Tällä hetkellä bonusta on kertynyt bonustililleni n.16e. Kyllähän sillä voi ostaa esimerkiksi 16purkkia Applawsin herkkupurkkia ! Mieheni hieman kauhisteli M&M:stä lähtiessämme tuota päälle 300e summaa. En tiedä miksi, mutta siihen sitten vielä kommentoin, että onhan sitä ruokaa tullut ostettua kaksi kertaa Zooplussan kauttakin tämän 3kk aikana, ettei kaikki tuhlattu raha löydy tuosta kuitista. 

Tänään täytyi siis hakea Nellille lisää raksuja, kun vanha pussi on jo syöty. Koska joulu ja uusi vuosi söi suurimmat rahat, ei ollut varaa ostaa kuin pieni 400g Pro Plan Delicate -raksupussi. SUOSITTELEN tämän raksun kokeilemista, jos kissa nirsoilee raksujen kanssa. Nelli on erittäin tarkka kissa ruokansa suhteen. Näiden on pakko olla maittavia, sillä Nelli tuntuu syövän niitä ihan raivolla, kun ruokakuppiin niitä kaadan. 

Nellin lemppariraksuja

Lisäksi ostimme 3kpl 1.05e (-30&) maksavia Brit Caren ruokatölkkejä. Näytti maittavan ja ruoka näytti yllättävän hyvältä. En oikein innostunut Brit Caren raksuista, vaikka niitä olenkin ostanut niiden ollessa tarjouksessa. Eikä niistä tuntunut innostuvan kissatkaan. Enivei. En lukenut tölkkejä sen enempää kuin että mitä makua ne ovat ja yllätyksenä tuli, että ne ovat kastikkeessa. Kastiketölkit tuntuvat maistuvan paremmin meidän kissoillemme.

Brit Care, joka tuoksui nälkäisen ihmisenkin nenään hyvältä..

Eikä näyttänyt yhtään hassummalta.

Nelli on ollut hyvin seurallinen kissa viime aikoina. En juuri missään pääse olemaan ilman Nellin seuraa. Ei sillä, että sitä kaipaisinkaan. Kun Nelli tuli meille, oli tämä alle luovutusiän. (En kaipaa saarnoja tästä, kiitos vaan) Nelli oli hyvin arka pikkukisu, mutta kotiutui pian. Meiltä löytyi ennestään jo 3 kissaa, joten yksin Nelli ei joutunut olemaan. Nelli ei antanut ottaa syliin eikä juuri koskaan tullut sohvalla viereen saatika kerjäämään rapsutusta. Nyt Nelli on aivan toista maata. Tämä tulee heti viereen sohvalle, sängylle tai tuolille. Nelli ei koskaan nuku öitänsä muualla kuin sängyssä minun vieressäni/jaloissani. Kun tulen kotiin, on Nelli ensimmäisten joukossa toivottamassa tervetulleeksi ja näyttää kaivanneensa puskemalla ja naukumalla. Kun Nelli sille päälle sattuu, ei tämä saa tarpeekseen rapsutuksesta. Välillä kun Nellin ohi kävelee, tämä heittäytyy kyljelleen naukumaan, vaatien masuun rapsutusta. 

Katseltiin Nellin kanssa yhdessä "How to train your dragon". :-)

Joululahjojen vai kissojen paketointia?

"Mitäs täällä tapahtuu?"

"Kummallinen juttu tää paperi.."

"..ei tää paljon miltään haise, eikä maistu.."

"..mutta tännehän pääsee sisälle!"

"Mahdunkohan mää tänne kokonaan?"

"On tää ehkä vähän ahdas ja jännä paikka."

"Jep, antaa olla.."

"Istun mielummin tässä lähellä ja silppuan hieman lahjapaperia"

Olen tällä viikolla paketoinut ties kuinka monta lahjapakettia sukulaisille ja ystäville. Joka kerta olen saanut monta tonttua apuriksi. Harmi vaan, että nämä tontut tuppavat silppuamaan lahjapaperin, syömään lahjanarun ja tunkemaan itsensä lahjapaperirullan päälle. Sinänsä mukavaa, että on ollut seuraa, mutta ehkä homma olisi ollut äkkiämpää valmiina ilman kissoja.

Kaikista eniten huomioo kissoilta sai jälleen kerran lahjanarut. Milloin ketäkin jouduin kieltämään syömästä lahjanarua, kun jostain suunnasta kuului jäystämisen ääniä. Nelli ja Niba olivat sitkeimmät lahjanarun-syöjät. Kielsin heitä vaikka kuinka monesti, ja aina se tassu tuli uudelleen pyödän alta kynnet edellä reidelleni, yrittäen napata siinä heiluvaa narunpäätä. Jätin keittiönpöydälle yhden lahjan, jonka olin sulkenut lahjanarulla, ehkä noin kymmeneksi sekunniksi ilman vahtivaa silmää. Kerkesin takapuoleni penkistä nostamaan ja kävelemään muutaman askeleen kohti keittiötä, kun kuulin jonkun jo jäystävän lahjanarua. No Nellihän se innoissaan söi lahjanarua kun ei ihminen ollut vieressä huutamassa. Pienen pätkän Nelli kerkesi narua katkaisemaan ja lähti tämä suussa juoksemaan karkuun (osittain tietäen tehneensä väärin, mutta ehkä myös osittain peloissaan kun karjuva ihminen juoksi perässä). Onneksi sain Nellin ajettua nurkkaan ja tämä päästi narun pätkän suustaan kuin panttivangin tietäen, ettei ole pakoreittiä. :-)

Tänä vuonna en ostanut kissoille varsinaisesti mitään paketoitavaa. Viime vuonna paketoittin kissoille yhden lelun ja annoin aattona paketin heille, jotta he saisivat repiä pakerin auki. Eipä tietenkään silloin kiinnostanut lahjapaketin repiminen kun se oli sallittua. Loppujen lopuksi jouduin itse aukaisemaan paketin. 

Nuppu yritti kurkkia lahjoja 

Nelliä kiinnosti enemmän ihmisen käyttämä lahjanaru kuin lahjat

Kasvissyöjäkissat

Sain mieheltä ruusuja piristykseksi, kun oli niin huono päivä eilen. Olin todella ilonen kun ruusut sain käteeni, mutta huolin heti siitä, että missä saan pidettyä ruusut suojassa kissoilta!

Kuinka ihanata on, kun odotat miestä kotio töistä ja tämä sua sinulle piristykseksi kimpun
kauniita ruusuja? :-)

Noh eihän se hirveän helppoa ollutkaan.

Meillä Nelli on kaikista kiinnostunein kasveista ja Nelli onkin valmis tekemään mitä vain päästäkseen käsiksi kukkasiin ja kasveihin. Tai jos salaatti on jätetty epähuomiossa keittiön tasolle, ei mene kauaa kun sen kimpussa on Nelli tai Nuppu. Aluksi olin hyvinkin luottavainen ja laitoin ostamani tulppaanit keittiön yhdessä nurkassa olevan, n. 1,1m korkean hyllyn päälle. Kukaan kissoista ei kiinnittänyt huomiota niihin. Ne saivat olla kaikessa rauhassa hyllyllä puoltoista vuorokautta. Sitten jäi Nelli ja Jekku kiinni tulppaanien lehtien syömisestä. Annoin kukkien kuitenkin olla hyllyllä ja sitten toisena yönä ruukku pudotettiinkin...

Laitoin joskus myös meidän korkean lasivitriinin päälle kauniin lilja-kimppuni siinä toivossa ettei kukaan kissoista tuhoa niitä. En uskonut kenenkään hyppäävän niin korkealle. En tuntenut ilmeisestikkään hämähäkki-ristomme ponnistusvoimaa. Yritin vielä ovelasti viedä kukat sinne niin, ettei kukaan kissoistani nähnyt minun vievän niitä. Älä aliarvioi kissan nenän tarkkuutta! Ei mennyt pitkään, kun Nelli jo löydettiin syömässä liljojani.

Kumma homma on, ettei kissa ota opikseen oksentamisesta. Monesti Nelli oksentaa jälkeenpäin kun on ensin kukkiani syönyt. Silti kukkasille pitää aina palata. En tiedä onko sitten kissalla tarkoituksena puhdistaa suolistoaan, kun ei syömistä lopeta. Kissoille on ruohoa, jota suositellaan annettavaksi juuri suoliston putsaamiseen. Käyttääköhän moni tätä "kissaruohoa"?

Eilen ruusut olivat olohuoneessa keittiönpöydän päällä, kun me ihmiset olimme itse olohuoneessa viettämässä aikaa. Ruusut saivat paljon katsojia, mutta kaikista kiinnostunein oli yllättäen Nelli. Lita ja Nuppu kävi myös haistelemassa ruusuja, ja Nuppu hieman maistoikin, mutta ei pahempaa syömistä ollut kenenkään osalta. Nelli nyt kävi useamman kerran moikkaamassa kauniita ruusuja.

Ihanat ruusuni ovat olleet eilis illasta saakka keittiön lieden vieressä tasolla, enkä huomannut, että ruusuja olisi hirveästi syöty. Kerran sain huutaa Nellin alas tasolta kun tämä ruusuille päin oli matkalla, mutta pelkästä topakasta "Nelli!" ärähdyksestä Nelli tuli kiltisti alas. Harvoin meillä kyllä kissat keittiöntasolla hengailee ja tulevat kyllä käskystä alas.

Nukkuun käymme yhdessä näin

Joskus sinkkupäivinä mietin, että tahdon miehen, jotta iltaisin olisi aina joku, jonka kanssa mennä yhdessä nukkumaan. En tiedä miksei mielessä koskaan käynyt, että helpommalla pääsee, kun hankkii kissan! Vitsi vitsi.

Mutta ihan tosissaan, meillä on ainakin niin, ettei koskaan tarvitse mennä yksin nukkamaan. Aina on myös joku kissa tulossa yöunille. Yleensä minä saan seurakseni Nellin, joka viettää yönsä AINA ihmisten sängyllä. En tiedä poistuuko tämä sängyltä koko yön aikana, sillä joka aamu kun itse nousen ylös, on kello sitten 05.00 tai 11.00, niin Nelli on edelleen vierelläni/ jaloissani nukkumassa, eikä lähde pois ennen minua. Ihana kissa!

Joskus mietimme yhdessä miehen kanssa, ettei päästettäis kissoja sängylle. Kissankarvoissa olevat petivaatteet eivät ole monenkaan ihmisen mieleen. Tämä kumminkin jäi vain haaveeksi.

Koitimme niin, että laitoimme makuuhuoneen oven kiinni yön ajaksi, mutta ei siitä mitään tullut. Herra Niba kaapi ovea ( kiltisti ilman kynsiä ) läpi yön ja opetti näin myös muut kissat oven kaapimisen jaloon taitoon. Kissojen häätäminen sängyltä on aivan saman kanssa meidän taloudessa, sillä kun ihminen nukahtaa ei mene pitkää aikaa, kun joku karvatassuista hyppää jalkopäähän. Ehkä yhden tai kaksi kissaa saa pysymään poissa sängyltä, mutta kuuden kissan vahtiminen on vaikeaa. Kenties jos heti pennusta olisi opettanut, ettei sänky ole kissan paikka, niin sänky saattaisi olla kissaton.

Niinpä olemme siis luovuttaneet taiston kissattomista öistä ja oppineet nauttimaan kissojen ( ja niiden karvojen ) seurasta nukkumaan mennessä. Itse en osaa enään olla iltaisin ilman Nellin käpertymistä kainalooni rapsutettavaksi tai käpertymistä leikkisän ja puuduttavan päivän jälkeen jalkopäähän varpaitani lämmittämään. Jos Nelliä ei näy, kun peiton vedän korville, niin ei tarvitse kuin kerran huutaa Nelliä, ja alkaa laminaatilla kuulua kynsien napinaa. Nelli tietää, että on nukkumaan meno edessä, makuuhuoneesta kuului kutsu.

Kainalossa on hyvä nukkua...

"No anna mun nyt nukkua, äläkä mitää kuvia ota.."

Välillä sitten aloitetaan nukkuminen jalkopäässä