tiistai 20. joulukuuta 2011

Joululahjojen vai kissojen paketointia?

"Mitäs täällä tapahtuu?"
"Kummallinen juttu tää paperi.."
"..ei tää paljon miltään haise, eikä maistu.."
"..mutta tännehän pääsee sisälle!"
"Mahdunkohan mää tänne kokonaan?"
"On tää ehkä vähän ahdas ja jännä paikka."
"Jep, antaa olla.."
"Istun mielummin tässä lähellä ja silppuan hieman lahjapaperia"

Olen tällä viikolla paketoinut ties kuinka monta lahjapakettia sukulaisille ja ystäville. Joka kerta olen saanut monta tonttua apuriksi. Harmi vaan, että nämä tontut tuppavat silppuamaan lahjapaperin, syömään lahjanarun ja tunkemaan itsensä lahjapaperirullan päälle. Sinänsä mukavaa, että on ollut seuraa, mutta ehkä homma olisi ollut äkkiämpää valmiina ilman kissoja.

Kaikista eniten huomioo kissoilta sai jälleen kerran lahjanarut. Milloin ketäkin jouduin kieltämään syömästä lahjanarua, kun jostain suunnasta kuului jäystämisen ääniä. Nelli ja Niba olivat sitkeimmät lahjanarun-syöjät. Kielsin heitä vaikka kuinka monesti, ja aina se tassu tuli uudelleen pyödän alta kynnet edellä reidelleni, yrittäen napata siinä heiluvaa narunpäätä. Jätin keittiönpöydälle yhden lahjan, jonka olin sulkenut lahjanarulla, ehkä noin kymmeneksi sekunniksi ilman vahtivaa silmää. Kerkesin takapuoleni penkistä nostamaan ja kävelemään muutaman askeleen kohti keittiötä, kun kuulin jonkun jo jäystävän lahjanarua. No Nellihän se innoissaan söi lahjanarua kun ei ihminen ollut vieressä huutamassa. Pienen pätkän Nelli kerkesi narua katkaisemaan ja lähti tämä suussa juoksemaan karkuun (osittain tietäen tehneensä väärin, mutta ehkä myös osittain peloissaan kun karjuva ihminen juoksi perässä). Onneksi sain Nellin ajettua nurkkaan ja tämä päästi narun pätkän suustaan kuin panttivangin tietäen, ettei ole pakoreittiä. :-)

Tänä vuonna en ostanut kissoille varsinaisesti mitään paketoitavaa. Viime vuonna paketoittin kissoille yhden lelun ja annoin aattona paketin heille, jotta he saisivat repiä pakerin auki. Eipä tietenkään silloin kiinnostanut lahjapaketin repiminen kun se oli sallittua. Loppujen lopuksi jouduin itse aukaisemaan paketin. 

Nuppu yritti kurkkia lahjoja 
Nelliä kiinnosti enemmän ihmisen käyttämä lahjanaru kuin lahjat

maanantai 19. joulukuuta 2011

Leikkirata vol2

Kissojen rakas leikkirata sai viime viikolla lisää pituutta, kun Zooplus-tilaus saatiin haettua postista. Radassa on nyt kaksi palloa, mutta en tiedä onko se hieman häiritsevää kissoista. Ehkä kannattaisi kokeilla vain yhdellä pallolla.  
Niba oli heti uteliaana pallon kimpussa.
Nuppu seuraa Niban syöttämää palloa.
Löytyikö radan päästä toinen pallo?

tiistai 13. joulukuuta 2011

Kissa-piippareiden korvien menetys

Leivoin viime viikon maanantaina piippareita syntymäpäiväjuhliani varten. Piippareita tuli hattivatin-, nallekarhun- ja kissanmuotoisia. Jätin piipparit keittiön apupöydälle lautasen päälle, enkä sen enempää ajatellut. Ei siis käynyt pienessä mielessäkään, että kissa saattaisi syödä piippareita ! Toisin kävi...

Kissa-piipparit ovat menettäneet korvansa...

Viikonloppuna silmääni pistivät kissa-piipparit, joiden huomasin menettäneen korvansa. Ensin kummastelin miten näin on päässyt käymään, mutta kun Niba hyppäsi apupöydälle, ymmärsin mihin korvat ovat kadonneet. Parempiin suihin. Eikä mennyt kauaa, kun Niba jäi jo kiinni piippareiden syömisestä. Hieman googlattuani, totesin ettei meidän kissat ole sen kummempia kuin muidenkaan kissat, sillä muutama kirjoitti samasta ilmiöstä. Piippareita syövistä kissoista. En tiedä voiko piippareista olla jotain harmia kissoille, mutta koirille luin niiden saattavan aiheuttaa ilmavaivoja. Jos vaivat eivät ole tämän vakavampia koirallakaan, niin tuskin kissallakaan. Ainakaan Niba-herralle ei ole käynyt kuinkaan. Ja edelleen Niba piippareita popsii.

Joulun aikaan ihmiset askartelevat, paketoivat lahjoja, leipovat ja hakevat kuusen. Kissanomistajien tulee muistaa, että kissat ovat erittäin uteliaita eläimiä ja monet asiat ja esineet päätyvät äkkiä kissan suuhun. Tässä muutama mieleen tuleva vinkki näin joulunalla:

* Jouluruoka on ihmisille. Niissä on kamalasti rasvaa ja suolaa. Pahimmassa tapauksessa kissasi sairastuu jouluherkuista, mutta yleisempi vaiva on ilmavaivat
* Piipparit sisältävät soodaa, ja ainakin koirille saattaa aiheuttaa ilmavaivoja. Jos kissasi alkaa oirehtimaan syötyään piipparia, nosta piipparit pois kissan ulottuvilta
* Ole erittäin varovainen kynttilöiden kanssa. Vaikka kissa ei suoranaisesti olisikaan kiinnostunut kynttilänliekistä, se ei sano, etteikö kissan häntä voisi vahingossa leimahtaa tuleen, jos kissa liian läheltä kulkee. Älä koskaan jätä kynttilöitä palamaan, jos et itse ole samassa tilassa
* Joulukuusi on aina mielenkiintoinen kissoille. Varsinkin sisäkissoille. Jos kuusi on aito, on se entistä kiinnostavampi. Niin paljon uusia tuoksuja. Kuusi ei itsessään ole vaarallinen, mutta en tiedä mitä neulaset tekevät kissan suolistossa? Muista tukea joulukuusi hyvin, jotta kissa ei saa sitä kaadettua
* Lisäksi kuuseen laitettavat koristeet ovat varmasti kissan mieleen. Joulukuusenkoristeet ovat sinänsä se ja sama useimmille kissoille, mutta toisille roikkuvat esineet ovat oiva leikkikalu. Ja ne koristeiden narut. Voin vaan kuvitella kuinka mielellään kissat niitä nakertavat. Ole siis varovainen ettei nämä narut aiheuta haavaumia suolistoon tai suolitukosta. 
* Joulukukat ovat myrkyllisiä. Pieni kukan nakertaminen ei välttämättä aiheuta kissalle mitään, mutta älä silti anna kissan syödä kukkia. Kuka edes tykkää katsella syötyjä kukkia?
* Paketoimiseen käytetyt lahjanarut ovat ainakin meillä kissojen mieleen. Varsinkin Niba jahtaa niitä minkä kerkiää, jos sellaisen bongaa. Ja monesti tämä on myös kaivanut lahjanaruja roskiksesta. Olen oppinut laittamaat narut pienemmän pussin sisään, ennenkö varsinaiseen roskapussiin niitä paan. Myös lahjapaperit saattavat päätyä kissan suuhun, jos kissalla on tapana maistella papereita.
* Muista antaa aikaa myös kissallesi joulunaikaan !!


Zooplussaan tuli tehtyä jälleen tilaus ystävän kanssa. Lasku oli kevyet 158e. Tällä kertaa ei tilattu raksuja laisinkaan, sillä molemmilla on entisiä vielä jäljellä, seuraavaan tilaukseen menee kyllä 10kg raksupussi. Tilasin erilaisia märkäruokia, Litteriin roskapusseja sekä leikkirataan jatkoa toisella samanlaisella radalla, joka jo löytyy. Ensi tilaukseen ajattelin laittaa Catit Design Senses Tempo- leikkiradan.

Catit Design Senses Tempo- leikkirata.
Lähde: zooplus.fi

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Kasvissyöjäkissat

Sain mieheltä ruusuja piristykseksi, kun oli niin huono päivä eilen. Olin todella ilonen kun ruusut sain käteeni, mutta huolin heti siitä, että missä saan pidettyä ruusut suojassa kissoilta!

Kuinka ihanata on, kun odotat miestä kotio töistä ja tämä sua sinulle piristykseksi kimpun
kauniita ruusuja? :-)
Noh eihän se hirveän helppoa ollutkaan.

Meillä Nelli on kaikista kiinnostunein kasveista ja Nelli onkin valmis tekemään mitä vain päästäkseen käsiksi kukkasiin ja kasveihin. Tai jos salaatti on jätetty epähuomiossa keittiön tasolle, ei mene kauaa kun sen kimpussa on Nelli tai Nuppu. Aluksi olin hyvinkin luottavainen ja laitoin ostamani tulppaanit keittiön yhdessä nurkassa olevan, n. 1,1m korkean hyllyn päälle. Kukaan kissoista ei kiinnittänyt huomiota niihin. Ne saivat olla kaikessa rauhassa hyllyllä puoltoista vuorokautta. Sitten jäi Nelli ja Jekku kiinni tulppaanien lehtien syömisestä. Annoin kukkien kuitenkin olla hyllyllä ja sitten toisena yönä ruukku pudotettiinkin...

Laitoin joskus myös meidän korkean lasivitriinin päälle kauniin lilja-kimppuni siinä toivossa ettei kukaan kissoista tuhoa niitä. En uskonut kenenkään hyppäävän niin korkealle. En tuntenut ilmeisestikkään hämähäkki-ristomme ponnistusvoimaa. Yritin vielä ovelasti viedä kukat sinne niin, ettei kukaan kissoistani nähnyt minun vievän niitä. Älä aliarvioi kissan nenän tarkkuutta! Ei mennyt pitkään, kun Nelli jo löydettiin syömässä liljojani.

Kumma homma on, ettei kissa ota opikseen oksentamisesta. Monesti Nelli oksentaa jälkeenpäin kun on ensin kukkiani syönyt. Silti kukkasille pitää aina palata. En tiedä onko sitten kissalla tarkoituksena puhdistaa suolistoaan, kun ei syömistä lopeta. Kissoille on ruohoa, jota suositellaan annettavaksi juuri suoliston putsaamiseen. Käyttääköhän moni tätä "kissaruohoa"?

Eilen ruusut olivat olohuoneessa keittiönpöydän päällä, kun me ihmiset olimme itse olohuoneessa viettämässä aikaa. Ruusut saivat paljon katsojia, mutta kaikista kiinnostunein oli yllättäen Nelli. Lita ja Nuppu kävi myös haistelemassa ruusuja, ja Nuppu hieman maistoikin, mutta ei pahempaa syömistä ollut kenenkään osalta. Nelli nyt kävi useamman kerran moikkaamassa kauniita ruusuja.

Ihanat ruusuni ovat olleet eilis illasta saakka keittiön lieden vieressä tasolla, enkä huomannut, että ruusuja olisi hirveästi syöty. Kerran sain huutaa Nellin alas tasolta kun tämä ruusuille päin oli matkalla, mutta pelkästä topakasta "Nelli!" ärähdyksestä Nelli tuli kiltisti alas. Harvoin meillä kyllä kissat keittiöntasolla hengailee ja tulevat kyllä käskystä alas.

tiistai 22. marraskuuta 2011

Musti&Mirri

Pitkästä aikaa löysin aikaa itselleni, tai oikeastaan otin aikaa itselleni, ja päätin kirjoittaa elämäni tärkeimmistä olennoista eli kissoistani. Mitä heille kuuluu, no sitä samaa. He nukkuvat, syövät, pilaavat tapetin olohuoneesta, leikkivät activity-radallaan, kakkaavat ja ovat hellyyttäviä.

Kävin tänään taas M&M:ssä hakemassa hieman täydennystä kaappeihin. Olemme viime aikoina ostaneet 1,5kg ja 2kg raksupusseja Nellille, Litalle ja Nupulle. Vaikka se on kerralla isompi sijoitus, niin kyllä se on kannattavampi. Ei tule käytyä niin usein raksuja hakemassa, niin ei mukaan pääse tarttumaan aina kaikkea kivaa pientä. Ne pienetkin tekevät hyvin nopeasti suuren laskun.

Katselin tänään ihania uusia ruokakuppeja. Ne maksoivat 7,90e kipale. Teki kovasti mieli ostaa niitä, mutta en sitten raaskinut. Meillä tosiaan Nuppu, Nelli ja Lita syövät omista kipoistaan ja Jekku, Niba ja Pipsa jakavat yhteiset kipot. Tytöillä on kaikilla samanlaiset liukuesteellä varustetut valkoiset muovikupit, jossa on mustia kalankuvia. Maksoivat biltemassa muistaakseni 1,95e kipale. Pojilla ja Pipsalla puolestaan on kaksi teräskuppia telineessä. Teline ja kupit maksoivat jotain 10e luokkaa. Koska olen tälläinen neuroottinen kuppien samanlaisuuden vuoksi, olisi nuo ihanat kala-kupit tulleet hieman kalliiksi. Ehkä joulupukki tuo kisuille uudet kupit!

Ihana vaaleanpunainen sopisi tytöille kuin nakutettu...
..mutta kaunis tummanpunainen sopisi jouluntunnelmaan!

Rahaa upposi taas M&M:ään yli 50e. Mukana oli kyllä kissanhiekkapussi, joka jo yksistään maksoi melkein 10e, Hill'sin Optimal Care; Rabit 2kg, joka maksoi hieman yli 20e ja kynsisakset, jotka ei ollut kylläkään kuin alta 7e.

En muista koska olisin itse ostanut meille ihmisille  yli 50e:lla ruokaa  kaupasta.
On se kyllä totta, kun monesti sanotaan lemmikkien syövän paremmin kuin ihmisten.
En silti valita. Kissani ansaitsee parasta.

Kynsisakset oli pakko ostaa uudet, kun vanhat alkoivat olla jo niin tylsät. Tuntui, että joutui leikkamaan hirveän "lujaa", että sakset leikkasi. Nyt kun leikkasin uusilla saksilla Pipsan kynnet, ei se vaatinut samanlaista vaivaa. Ainut miinuspuoli oli, etten pystynyt leikkaamaan saksilla kuten niillä kuuluisi. Saattaa kyllä olla, että tämä johtui Pipsastakin, mutta saksen alareuna ei mahtunut kynnen ja anturan väliin. Jouduin siis leikkaamaan pystysuunnassa saksilla vaakatason sijaan. Kävi se niinkin. 

Uusilla kynsisaksilla on hyvä leikata kynsiä.
Taitaa Litakin päästä kauneushetkeen piakkoin.

Jotkut eivät leikkaa kissojen kynsiä laisinkaan ja ei meilläkään kukaan muu kuin Pipsa vaadi kynsien leikkaamista. Pipsalla kasvaa vasemmassa etutassussa yksi kynsi pahasti anturaan kiinni, jos tämän kynttä ei leikkaa. Kummastelimme melko kauan miehen kanssa, että miksi Pipsa ontuu toista tassuaan. En tiedä, miksei heti tullut mieleeni katsoa Pipsan kynsiä. Seuraavalla kynsienleikkuu kerralla paljastui syy. Kynsi oli painautunut pahasti anturaan. Pienen säätämisen ja Pipsa-paran kiusaamisen jälkeen, kynsi saatiin pois painamasta. Nyt anturassa ei enää näy niin isoa painaumaa kuin aiemmin, mutta painauman kohta anturasta on hieman kovettunut. Mitä tästä opimme, tarkastele kissasi kynsiä aika ajoin, vaikka niitä et leikkaisi. Jos jokin kynsissä huolestuttaa, mutta kissa ei anna sinun niitä leikata, soita eläinlääkärille tai käy kysymässä lähimmästä eläinkaupastasi leikkaavatko he. 


N: "Mitäs hyvää me tänään saatiin?"
J: "Täällä tuoksuu nenään jokin..."

J: "Täytyy kyllä merkata tämäkin pussi."
N: "Hei ne on nämä kissanminttunapit, mitkä tuoksuu niin hyvältä."

Viisi kissaa näkyvissä, vielä yksi puuttuu kuvasta. Mutta kuka?


N: "Anna nyt prkl näitä raksuja vai pitääkö kaikki tehdä itse?"

Pipsan lemppari ruokaa. Applawsin tölkit. :-)



keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Nukkuun käymme yhdessä näin

Joskus sinkkupäivinä mietin, että tahdon miehen, jotta iltaisin olisi aina joku, jonka kanssa mennä yhdessä nukkumaan. En tiedä miksei mielessä koskaan käynyt, että helpommalla pääsee, kun hankkii kissan! Vitsi vitsi.

Mutta ihan tosissaan, meillä on ainakin niin, ettei koskaan tarvitse mennä yksin nukkamaan. Aina on myös joku kissa tulossa yöunille. Yleensä minä saan seurakseni Nellin, joka viettää yönsä AINA ihmisten sängyllä. En tiedä poistuuko tämä sängyltä koko yön aikana, sillä joka aamu kun itse nousen ylös, on kello sitten 05.00 tai 11.00, niin Nelli on edelleen vierelläni/ jaloissani nukkumassa, eikä lähde pois ennen minua. Ihana kissa!

Joskus mietimme yhdessä miehen kanssa, ettei päästettäis kissoja sängylle. Kissankarvoissa olevat petivaatteet eivät ole monenkaan ihmisen mieleen. Tämä kumminkin jäi vain haaveeksi.

Koitimme niin, että laitoimme makuuhuoneen oven kiinni yön ajaksi, mutta ei siitä mitään tullut. Herra Niba kaapi ovea ( kiltisti ilman kynsiä ) läpi yön ja opetti näin myös muut kissat oven kaapimisen jaloon taitoon. Kissojen häätäminen sängyltä on aivan saman kanssa meidän taloudessa, sillä kun ihminen nukahtaa ei mene pitkää aikaa, kun joku karvatassuista hyppää jalkopäähän. Ehkä yhden tai kaksi kissaa saa pysymään poissa sängyltä, mutta kuuden kissan vahtiminen on vaikeaa. Kenties jos heti pennusta olisi opettanut, ettei sänky ole kissan paikka, niin sänky saattaisi olla kissaton.

Niinpä olemme siis luovuttaneet taiston kissattomista öistä ja oppineet nauttimaan kissojen ( ja niiden karvojen ) seurasta nukkumaan mennessä. Itse en osaa enään olla iltaisin ilman Nellin käpertymistä kainalooni rapsutettavaksi tai käpertymistä leikkisän ja puuduttavan päivän jälkeen jalkopäähän varpaitani lämmittämään. Jos Nelliä ei näy, kun peiton vedän korville, niin ei tarvitse kuin kerran huutaa Nelliä, ja alkaa laminaatilla kuulua kynsien napinaa. Nelli tietää, että on nukkumaan meno edessä, makuuhuoneesta kuului kutsu.


Kainalossa on hyvä nukkua...
"No anna mun nyt nukkua, äläkä mitää kuvia ota.."
Välillä sitten aloitetaan nukkuminen jalkopäässä

tiistai 4. lokakuuta 2011

Kissanminttua #2

Kissat saivat puuhunsa kissaminttua


T: " missä se kissanminttu on? "
J: " en mää tiedä, kai se siellä kaapissa on. "
* 10 sekuntia myöhemmin *
J: " et sitten laita sitä paljoa. Jooko?! "
T: " joo en en.. "
* 20 sekuntia myöhemmin *
J: " nyt riittää jo!! Älä laita enempää! "
T: " älä ny! Täytyyhän sitä olla reilusti! "



Meillä oli siis taas kissanminttu-päivä kissoilla, kun ihminen suihkutteli sitä pitkin raapimispuuta ja leluja. Kaikki lähti siitä, että me kaksi ihmistä istuttiin olohuoneessa kun tuo mies pohdiskeli ääneen, onko kukaan viettänyt aikaa uuden puun "mökki"-osassa. Itse en muista nähneeni muita kuin Litan siellä, eikä Litakasn ollut kuin pienen hetken. Niin lähti loisto-idea suihkia kissanminttua tänne "mökkiin". Omasta mielestäni pari suihkausta olisi ollut tarpeeksi, mutta suihkuttaja oli eri mieltä.

Kuten arvata saattaa niin kyllähän se "mökki" kiinnosti yhtäkkiä monia. Ensin paikan tutki Nelli, jonka jälkeen paikalle saapui Niba. Niba kävi kerran tunkemassa itseään "mökkiin", mutta Niba taisi tajuta olevansa liian iso sinne ja tyytyi lattialla olevaan pupu-leluun, joka sai myös osakseen kissanminttua. Nelli jätti myös raapimispuun, pienen tutkailun jälkeen ja sohvalle hoitamaan itseään.

Paikan valloittikin Nuppu ja meidän kissanminttu-addikti Jekku. Nuppu löysi itselleen ihan uuden paikan, jossa kukaan ei ollut aiemmin ollut. Jekku kovasti koitti saada koko puuta itselleen, mutta Nuppu ei paikkaansa luovuttanut, vaikka tassusta saikin. Kaikki oli loppujen lopuksi hyvin, kun Jekku vain pääsi Nuppua korkeammalle!

Jekun oli pakko olla kokoajan ylempänä kuin Nuppu
"Ai tähänkö sää haluat mun menevän?"
Paikka johon en olisi ikinä kenenkään kissan uskonut menevän, oli yhtäkkiä Nupusta erittäin kiinnostava, kun se tuoksui kissanmintulle. 

tiistai 27. syyskuuta 2011

Zooplussan kimppatilaus

Tilattiin ystävän kanssa yhdessä Zooplussasta vaikka mitä. Itse lähdin tilaamaan lähinnä raksujen vuoksi, mutta tulihan sitä mukaan muutakin. Ystäväni tilasi saman vesilähteen kuin mikä meillä pulputtaa. Edelleen olen sitä mieltä, että ostos oli erittäin kannattava! Toivottavasti vesilähteellä on yhtä paljon käyttäjiä myös ystäväni taloudessa, mistä löytyy neljä karvatassua.



video


Täällä on ollut nyt muutaman päivän ajan kummallinen hännän jahtaus-buumi. Nelli on useampaan otteeseen jahdannut häntäänsä sohvalla, kuin ei olisi ennen häntäänsä nähnyt! Tänään oli Litan vuoro jahtailla viuhkaansa. Pedillä mentiin niin lujaa ympyrää, että meinas tulla ihan sivustakatsojalle paha olo. Hassuja nuo kisut. En tiedä onko niillä niin tylsää, että siitä syystä he jahtaavat häntäänsä vai unohtaako he häntänsä hetkeksi ja sitten taas muistavat sen?

"Mikä toi juttu on, joka seuraa mua kokoajan?"

maanantai 19. syyskuuta 2011

Kissanminttua

Tänään oli kissoilla hemmottelu-aamu. Otin jo iltapäivää/iltaa varten pakkasesta kanapussukan sulamaan. Kissukat saivat aamulla herkkuraksuja, Masteryn salmon-raksuja (joihin Nelli ei kyllä koskenut, mikä ei sinänsä yllätä) ja aamiaisen jälkeen he saivat leluihinsa hieman kissanminttua. Meillä on alusta saakka käytetty kissanminttua kissojen hemmotteluun. Usein laitamme kissanleluihin kissanminttua kun saamme vieraita, tämän avulla saamme hieman hauskuutta aikaiseksi, mutta myös rauhoitettua kissoja kissanmintun alkuhuuman jälkeen.


Jekku nauttii kissanmintusta
"Kyllähän tää kukkalelu on ihan kiva nyt kun tää tuoksuu näin hyvältä...

...eikä nyt haittaa vaikka se onkin ihan kietoutunut mun ympärille...

...voi kissanminttulelurakas älä jätä mua!"

Lueskelin pitkin keskustelupalstoja millaisia kokemuksia muilla kissoilla on kissanmintusta, ja kyllä suurin osa kirjoitti sen vaikuttavan huumaavaan tapaan, vain muutaman kirjoitti sen nostavan aggressiivisuutta kissoissa.

Luin myös Hillsin-sivuilta seuraavaa:
Kissanminttu tai toisella nimellä tunnettu kissanruoho on tehty kasvista nimeltä Nepeta cataria, jota on noin 250lajia. Kuten me kissa-ihmiset tiedämme, kissanminttua löytyy mm. leluista, mutta sitä voi myös ostaa herkkunappeina ja suihkeena. Lisäksi jotkut kasvattavat kissanminttua omassa puutarhassaan. Kissan reagoiminen (euforinen, aggressiivinen, ei välitä) kissanminttuu ei siis ole jokaisella kissalla sama, vaan tähän reaktioon vaikuttaa perimä. Myös kissaniän ollaan huomattu vaikuttavan reagoimiseen. Yleensä 12viikkoinen pentu ei reagoi kissanminttuun laisinkaan. Usein reagoimiseen (euforinen) liittyy mm. kieriskelyä ympäriinsä, kehräämistä, nuolemista, loikkimista ja toiset kissat jopa kuolaavat. Tällainen käytös kestää yleensä n. 1min ajan. Jos kissalle tarjotaan usein kissanminttua esim. suihkeena leluihin, saattaa kissan reagoiminen kissanminttuun lakata, eli EI tarvitse pelätä, että kissastasi tulee kissanminttu-riippuvainen. Suositeltu hemmottelumäärä on 2x viikossa.

Mistään en löytänyt tietoa siitä, miksi kissa reagoi aggressiivisesti kissanminttua saadessaa. Yhden pätkän löysin tuolta samaiselta sivulta hieman eri linkkien takaa "Ole kuitenkin varovainen, sillä jotkut kissat reagoivat kissanminttuun aggressiivisesti, toiset eivät lainkaan. " Silti missään ei selitetty mistä tämä johtuu. Kaippa se on myös tuon perimän määrä tapana reagoida. Tai sitten siihen liittyy monissa keskusteluissa pohdittu tilanne, ettei kissa halua kissakaverinsa tai ihmisen ottavan kissanmintulla höystettyä lelua pois. Kissa vain puolustaa lelua, sillä se on tärkeä euforisen-tunteet antaja.


Jekku ja Niba taistelee kissanmintulla höystetystä pupusta

Ja kuten melkein aina voiton vei Niba

Lelua piti purra ja raapia

Halia ja nuolla

Ja tietenkin potkia takatassuilla !

"Eikai se yks tuu koittaa ottaa tätä multa?"

Kissanminttu on siis hyvin vaaraton pieni hemmottelulisä, jota itse suosittelen. Kissan kanssa voi hyvin leikkiä ihan tavallisillakin leluilla, mutta kissanminttu vauhdittaa ainakin meillä leikkejä. Toiset meidän kissoista, kuten Pipsa ja Nuppu, eivät välitä kissanmintusta laisinkaan, kun taas Jekku ja Niba sekoavat tassuihinsa haistaessaan kissanmintun leluissa tai raapimispuussa. Yleensä nämä pojut ottavat hieman yhteen kun kissanminttua on tarjolla, mutta ei pahemmin. Jompi kumpi aina lähtee karkuun ja jättää ihanan kissanminttu-lelun voittajalle. (Yleensä Niba)

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Hyvää huomenta Herra oksennus

Heräsin keskiviikko-torstai välisenä yönä siihen kun joku kissa oksensi. Olin ollut illalla opiskelukavereiden kanssa hieman viettämässä aikaa ja olo ei ollut sen mukainen, että olisi tehnyt mieli nousta sängystä. Päätin että putsaan oksennuksen aamulla kun olo on hieman parempi. Nukahdin. Ja taas alkoi oksentaminen.

J: "Mee putsaan noi oksennukset!"
T: "Mitkä oksennukset?"
J: "No joku on oksentanut jo kaksi kertaa. Ole hyvä ja mene putsaamaan."
T: "HMPH! Kuka ne käski sinne laittaa?"

Ei ollut miehestä hirveästi apua kun tämä oli niin unessa ettei ymmärtänyt yhtään mitä puhuttiin. Niimpä sitten nousin maailman pyöriessä vielä hieman ympärilläni. Ja taas alkoi kakominen. Kolmas kerta jo. Ja tietenkin matolle. Menin nopeasti nähdäkseni kuka siellä noin urakalla oksentaa, Jekku-parka piti kynsin kiinni matosta.

Kuva ei liity tilanteeseen. On vain niin hassu kuva Jekusta. Tämä asento on Jekun  hyvin yleinen lepo-asento

Olen moneen kertaan ihmetellyt miksi kissa oksentaa aina matolle, kunnes miehen työkaveri kertoi kuulleensa joltain ell. että kissa oksentaa matolle tunteakseen olonsa turvalliseksi. Mikä mietittyäni kuulostaa ihan järkeenkäypältä. Kun kissa alkaa kakomaan oksennusta, ei se pysty kontrolloimaan itseään (kakomis-refleksi), minkä vuoksi tukeva alusta tassuille suo edes hieman turvallisuutta. Eli kissa ei ajattele "hähää! Koska minulla on paha olo, niin oksennan ihmisen matolle kiusaksi." Se vain hakee turvaa pahaan oloonsa. Ensi kerralla, älä suutu kissallesi vaan koita ymmärtää tätä. Kyllähän itsekkin usein tarraat kiinni esim. vessanpöntön reunukseen kiinni kun alat oksentamaan edellis-illan pizzaa ja nesteitä ulos. ;-)

Noh siinä meni hetki kun nämä raksu-oksennukset putsasin. Mattoon jäi jälleen kerran ihanat vaaleanruskeat läikät. Onneksi allaskaapista löytyy vaahto-pesuainetta matoille ja huonekaluille. Hieman siinä kiittelin miestä ääneen, että joudun itse aina nämä oksennukset putsaamaan kun tämä ei  koskaan ole kuulevinaan kissojen kakomista. (Olin ehkä hieman dramaattinen) Tähän loppui öiset oksentamiset. Aamulla kun nousin ylös sängystä, joskus 10-11 aikaan, annoin normaaliin tapaan heti kissoille ruuan. Laitoin ensin raksut kippoihin ja lopuksi märkäruuan. Jekku tuli ihan normaalisti syömään raksujaan, mutta ei mennyt kauaa kun alkoi taas kakominen. Nyt iski jo pieni paniikki.Täytyykö sitä lähteä lääkäriin. Jekku oli monta tuntia makuuhuoneessa sängyn alla piilossa oksentamisen jälkeen, eikä tullut sieltä pois vaikka kuinka huutelin ja heiluttelin herkku-pussia. Siinä sitten käytiin katsomassa Jekkua vähän väliä. Illemmalla Jekku tuli keittiöön kun tarjosin muille kissoille päiväruokaa. Ei tälle ruoka maistunut yhtään, mutta vettä meni erittäin paljon. Huh. Ei tarvitse ainakaan vielä lähteä tiputukseen kuivumis-vaaran vuoksi. Illalla kun annoin viimeisen aterian oli myös Jekku syömässä. Nyt kun jälkeenpäin mietin, annoin eri purkista raksuja kuin aamulla ja edellis yönä. Jekku ei oksentanut. Yö meni myös ilman oksentamista.

Seuraavana aamuna annoin taas raksuja meidän aristokatit-peltipurkista, josta annoin keskiviikko-iltana/yönä sekä torstai-aamuna. Ja niinhän siinä kävi, että Jekku oksensi jälleen. Tällöin aloin miettimään että oksentaminen johtuu märkäruuasta, jota on tarjoilin. (Lidlistä ostettua Opticaa) Noh ajattelin etten anna koko päivänä kyseistä märkäruokaa vaan tarjoan pelkkiä raksuja,saadaan selville onko kyseessä tuo märkäruoka joka kiusaa. Jekku oksensi onnekseni vain kaksi kertaa. Tietenkin molemmat kerran olohuoneen vaalealle matolle. Enempi oli huoli kissasta kuin matosta. Jekku ei kuitenkaan mennyt sängyn alle piiloon kuten edellispäivänä. Jekku oli ihan oma itsensä. Haki ehkä huomioo enemmän kuin aiemmin, tai sitten kuvittelen vain niin. Päiväruoka maistui hyvin, annoin raakaa kanaa ja Applawsin kananrintaa sekaisin. Jekku ei oksentanut. Illalla annoin jälleen raksuja, mutta en aristokatit-peltipurkista vaan lasipurkista, jossa on RC:n raksuja. Ei oksennusta.

Perjantai yönä itselleni nousi kova kuume, enkä varmaan olisi hetkahtanut vaikka Jekku olisikin oksentanut. Mutta päivästä kun oloni oli hieman parempi ja lääkäriin oli lähtö pian, annoin kissoille raksut. Aristokatit-peltipurkista. Ja oksennus. Nyt ihmettelin, että kuinka on mahdollista, että Jekku oksentaa vieläkin vaikka se ei ole saanut Optican märkäruokaa nyt moneen ruokailuun. Oma huonovointisuuteni vei voiton Jekun murehtimisesta, sillä tämä vaikutti ihan omalta itseltään, vaikka oli taas oksentanut kaikki raksut pihalle. Päivällä perheen isäntä tarjoili karvatassuille ruuan ja ilmeisesti ei ollut laittanut aristokatit-purkista Jekulle raksuja. Illalla oma oloni oli hieman parantanut puuduttavan lääkärireissun jälkeen ja menin antamaan kissoille ruokaa. Raakaa jauhelihaa sekä MJAU:n härkää. Lisäksi annoin raksuja enkä myöskään tällä kertaa aristokatit-purkista. Ei oksennusta.

Ensimmäinen MJAU-kokemus edessä...

Ja kuten aina..kastike menee...

....lihanpalat jäävät suurimmaksi osaksi koskematta.

Tänä aamuna äitini soitti 12.04 (kyllä katsoin tarkkaan kellon) ja kysyi minun vointiani. Höpötimme siinä hetken ja puhelun lopulla äiti kysyi Jekun vointia, vieläkö tämä on oksentanut. Sanoin ettei ole ja aloin miettimään sitten ääneen, että mikä tässä nyt on voinut olla sellainen mikä Jekun on saanut oksentamaan. Onko Jekulla jokin suolistotukos, kuten Pipsalla ja Nellillä oli joskus? Sitten välähti, aristokatit-purkissa on Profine Sterilised Cat - raksuja, jotka ovat uusia meidän ruokavalikoimassa. Ilmeisesti nämä raksut eivät sovi Jekulle yhtään. En tiedä pitäisikö vielä kokeilla kerran, että tarjoan niitä raksuja ja katson oksentaako Jekku. En kyllä haluaisi tehdä kiusaa toiselle tahalleen, mutta ainakin saisi varmuuden. Ei mennyt pitkää aikaa tämän heureka-hetken jälkeen kun keittiössä kuului kakomista. "EI VOI OLLA TOTTA. Jekku oksentaa taas keittiössä." Pihalle ei tullut raksuja, sen näin olohuoneen sohvalta saakka. Ajattelin hiljaa mielessäni, että juurikun luulin päässeeni jyvälle siitä miksi raukka oksentaa. Menin lähemmäksi katsomaan ja huusin miehen myös katsomaan, eikös tämä toope ollut syönyt sängynaluslaatikoissa olevia JOULUKUUSENKORISTEITA! En tiedä pitikö siinä tilanteessa olla vihainen Jekulle vai nauraa koko tilanteelle. Kumma juttu, että kissa pistää suuhunsa milloin mitäkin. Niban suurinta herkkua on lahjanarut ja tupakkiaskin-muovit.

Elän siis siinä toivossa, ettei Jekulla ole sen suurempaa hätää. Profinen-raksut ei vain sovi tälle ja aamuinen oksennus johtui syödystä joulukuusenkoriste-nauhasta. Tuossa se nyt makaa vieressäni lattialla ja pesee itseään. Täytyyhän kollin pysyä komeena.

maanantai 12. syyskuuta 2011

Royal Canin Kissanpäivät

Viikonloppuna 9.-10.9. vietettiin Mustissa ja Mirrissä Royal Canin kissanpäiviä. Täytyihän siellä käydä kun niin hyvältä kuulosti tuo tarjous. Meillä kaikki kissat pitävät noista RC:n Exigent-raksuista, ja jos kaksi pussia saa yhden hinnalla niin miksen hakisi..


RC on ehdottomasti suosituin raksumerkki meidän kissojen keskuudessa

Mukaan tarttui sitten hieman enempi tavaraa. Ostin 6 pussia Exigent-raksuja (400g), jotka maksoivat yhteensä n.15e. Kaupan päälle sain ison RC -peltirasian, joka varmasti löytää paikkansa raksujen säilytyksessä. Lisäksi ostoskassiin tuli kaupanpäälliseksi 3 märkäruokapussia, jotka ovat tehneet erittäin hyvin kauppansa meidän tassuttajille. Ja vielä! Etukuponkeja, joilla saa 4e alennusta loka-,marras- ja joulukuussa, kun ostaa yli 2kg RC raksuja. Mielestäni oli ihan kannattava reissu.

En ole muistanut laittaa juttua Zooplus-tilauksen mukana tulleista raapimispuusta ja yllätyslelusta. Voin sanoa, että puu on ollut kovassa käytössä, mutta valitettavasti tapetti katon rajassa on saanut kärsiä sitäkin enemmän. Yllätyslelunahan tuli kukka-lelu.



Lelu kiinnosti tulo päivänänsä, niinkuin aika kaikki uusi kiinnostaa. Ensimmäisenä lelun kimppuun kävi yllättäen Niba, joka jäi hieman päästänsä jumiinkin siihen. Eikä mennyt kauaa kun meidän Hitlerimme jäi leluun jumiin oikeen kunnolla, ja pian täällä juoksikin musta-valko-vihreä-punainen kissa. Onneksi olimme kotona ja sain pelastettua kissaparan ilkeän lelun kynsistä. En tiedä kuinka Jekku olikin niin saanut lelun ympärilleen. Noh arvatakkin saa, ettei Jekku ole leikkinyt kyseisellä lelulla hetkeäkään (ainakaan niin että kumpikaan meistä ihmisistä olisi sen nähnyt) ja muutkin läimäyttävät sitä vai silloin tällöin ohi kulkiessaan. Tähtiä lelu saa surkeat 1/5. Täytyy varmaan kokeilla alkaisiko lelu kiinnostamaan enemmän jos sen hetkeksi laittaa vaatehuoneeseen piiloon.


Lopuksi vielä pieni video-kevennys.

video