maanantai 22. elokuuta 2011

Joka pennin väärtti

Nyt on uudet lelut ja uusi raapimispuu olohuoneessa.

Pakettia oltiin tuomassa ensimmäistä kertaa viime viikon torstaina, mutta olin itse silloin koulussa ja ukko veti sikeitä, eikä kerinnyt tarpeeksi nopeasti vastaamaan ovipuhelimeen. Niimpä jouduimme perjantaina hakemaan itse paketin postista. Onneksi olimme autolla liikenteessä, sillä sitä ei olisi jaksanut kantaa kotia postista saakka.

Paketista löytyi siis: kahden kokoisia ruokatölkin muovisia kansia, leikkirata, raapimispuu ja tarjouslelu. Ensimmäistä kertaa on jotain negatiivista sanottavaa Zooplussan toimituksesta. Nimittäin raapimispuusta puuttui melko oleellisia muttereita ja yhden kiinnitys tapin kierteet eivät olleet kierteitä vaan pelkkiä rinkuloita, jolloin tappia ei saanut menemään raapimispuun tolpassa sille tarkoitettuun reikään. Onneksi mies on sen verran kätevä käsistään, että keksi kyllä ratkaisut, mutta jos olisin yksin ollut puuni kanssa olisi varmaan itku päässyt. Nyt on siis kumminkin puu paikallaan. :-)

Kissat olivat ihmeissään kun suuri pahviloota tuotiin olohuoneen lattialle ja vielä enemmän ihmeissään kun sieltä alettiin ottamaan tavaroita ulos. Kaikkien oli tietenkin päästävä käymään laatikossa. Ja täytyihän sitä välillä hieman taistella laatikon herruudesta. 


Jekku ja Nelli


Kun soitin ennen tilausta tehtyäni miehelleni ja sanoin, että tilaan kissoille olohuoneeseen raapimispuun oli hän tämän asian kanssa ihan ok, mutta kun sanoin ostavani 12e maksavan muovisen leikkiradan oli hän hieman epäileväinen. "No etkä tilaa.." No mutta tilasinhan minä ! Ja nyt näin jälkeenpäin olen erittäin iloinen, että tilasin. Heti ensimmäisenä leikkiradalla alkoi leikkimään Niba, joka on edelleen suurin radan käyttäjä. Yllättävänä kakkosena tulee Pipsa, joka (jo aiemmin mainittu) ei yleensä leikeistä innostu. Vielä en ole nähnyt Nelliä radan kimpussa, mutta muut ovat käyneet palloa aina välillä työntelemässä. 

Niba tutkii uutta lelua

"Tänhän saa ilmaan.."
Mitä sanoisin lelusta...Todella hyvä idea, mutta toteutus ei ole parhain mahdollinen. Tuote on erittäin kevyt ja iso kissa, kuten Niba saa koko radan liikkeelle hyvin helposti. Radan päällä olevan siniset "katot" irtoavat äkkiä jos leikkimässä on useampi kuin yksi kissa, sillä jo yksistään Niba saa katot irti. Eli jos rata olisi tehty hieman painavammaksi ja kattoihin muun kiinnitysmekanismin olisi tuote meidän perheessä ainakin kympin arvoinen. 



Jätin radan lauantaina lattialle kun itse lähdin töihin ja mies lähti asioille, ja kun tauolta soittelin kotio päin sain kuulla, että rata oli miehen tullessa kotiin ilman kattopaloja ja pallo hukassa. Teimme silloin päätöksen, että lelua ei pidetä kokoaikaa esillä. Vain silloin kun olemme kotona ja yöksi otetaan vaatehuoneeseen säilöön. Ehkä kiinnostus leluun pysyy paremmin kun se ei ole kokoaikaa saatavilla.

Seuraavassa kirjoituksessa kerron uudesta puusta ja tarjouslelusta. 
Nyt on aika mennä ruokkimaan perheen tärkeimmät.

"Hyvä ihminen ruokkii ensin kissansa ja käy vasta sitten itse ruokapöytään"

perjantai 12. elokuuta 2011

Zooplus.fi

Tuli taas tuhlattua..vaikka rahaa ei ole. Mites tässä nyt näin kävi jälleen? Rakkaudesta kissoihini !

Olen kyllästynyt karjumaa, kiljumaan ja mölyämään, kun kissat terottavat kynsiään meidän olohuoneen sohvaan, olohuoneen mattoon tai keittiötuolien päällysteisiin. "NIBA LOPETA!" "NUPPU NYT SITTEN!" Niimpä laitoin visan laulamaan ja tilasin zooplussasta yksinkertaisen, halvan ja sisustukseen sopivan kiipeily/raapimispuun. Arvosteluissa puu ei saanut mitään hirveitä kehuja tukevuuden suhteen, mutta kyllähän se pystyssä saa pysymään kun laittaa sen pysymään. Pitää vaan olla vehkeet ja vermeet.

Lisäksi mukaan tarttui kissojen ruokapurkkeihin muovikansia, joiden toivon estävän kissanruuan hajun jääkaapissa. Hintaa tuli yhteensä hurjat 2,3e kun otin kahta eri kokoa. Saa nähdä tuleeko kuinka paljon käyttöä, mutta eipä nyt ihan hirveä häviö taloudellisesti ole, vaikka jäisi kaapin pohjalle.

Myös jotain pientä hupia kissoille tulee puun lisäksi. Vihdoinkin raaskin laittaa rahaa Catit Design Senses -leikkirataan. Leikkirata oli tarjouksessa 12e kun normaalihinta on melkein 20e. Kovasti ihmiset oli kehunut rataa ja kaikki melkein antanut 5 tähteä. Arvostelen radan kuvien kanssa heti kun paketti kotiin saapuu. Tilaajalahjana tuli jokin kukkalelu kissoille, josta laitan myös kuvan kun sen käsiini saan.

Tilaako moni kyseisestä paikasta? Mitä tilaatte ja tuleeko paljon halvemmaksi kuin eläinkaupasta hakeminen?

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Kissanlelu vol1

Kävimme mieheni kanssa kesällä Bulgariassa hieman rentoutumassa, vaikka rentoutuminen oli kyllä kaukana. Anyways. Heti ensimmäisenä iltana kojuja kierrellessämme silmiin pisti vihreän värinen laservalo, joilla lapset leikkivät kaduilla. Oli myös hieman isompia koneita, jotka seinälle asennettuna tekivät maahan jos jonkinlaisia kuvioita juuri tällä vihreällä laserilla. No pitihän sitä kissoille tuoda jotain tuliaista ja niimpä mieheni osti 40levaa (n.20e) maksavan laserkynän.

Kissojen tuliainen Bulgariasta.

Syksy saapuu, illat pimenee ja vihreä laservalo tulee varmasti kovaan käyttöön.
Valo on kylläkin niin kirkas, että se näkyi auringonpaisteessakin.

Meillä oli ennen pari pienempää punaista laservaloa, jotka ostimme M&M:stä. Niissä tuntui patterit heikkenevän hyvin nopeasti ja sen myötä myös punainen laservalo alkoi himmentyä. Kyllähän tuossa uudessakin valo heikentyy kun patteri alkaa loppumaan, mutta nappi-pattereiden sijaan uusi kynä syö sisälleen 2x AA patterit. Eli kestoa on hieman enemmän kuin vanhoissa kynissä. Uuden kynän kanssa tulee olla varovainen, sillä valo on tooodella kirkas kun patterit on juuri vaihdettu.

Useimmat kissat meillä rakasti punaistakin laservaloa, mutta tämä vihreä on kyllä lyönyt punaisen innostuksen. Jopa Pipsa, jota yleensä on vaikea saada innostumaan mistään lelusta, on juossut pitkin olohuoneen mattoa jahdaten vihreää valopilkkua. Litan ei puolestaa tarvitse kuin kuulla, että alan kaivamaan kynää olohuoneenpöydän välissä sijaitsevasta laatikosta, niin kuuluu jo Litan ominainen vinkaisu ja silmät tarkkana se jo etsii missä valopilkku menee.





Kissojen ja koirien sanotaan näkevän maailman musta-valkoisena. Itse en usko tähän väitteeseen täysin. Välillä puolestani olen miettinyt, että voiko kissalla olla värisokeus? Sillä Jekku on ainut kissoistamme, joka ei lähde juoksemaan vihreän valon perässä. Vaikka valon laittaisi Jekun tassujen viereen, ei Jekku reagoi siihen laisinkaan. Tuntuu ettei Jekku näe sitä. Jekku on erittäin kiinnostunut muiden touhailuista, kun nämä juoksee pitkin kämppää valon perässä, mutta Jekku ei tunnu pääsevän juttuun mukaan. Niimpä tein hieman googlailua. Eräällä sivulla sanottiin näin :

"Like most mammals, it has long been assumed that cats and dogs are all color blind and can only see in black and white. Recent studies have found this to be untrue; Cats, dogs, bulls, and many other mammals can see in color... "


Artikkeli kertoo kissojen ja koirien näkevän värejä, mutta vain hieman erilailla mitenkä ihmiset ne näkevät.  Suurin osa nisäkkäistä on tietojen mukaan värisokeita, mutta kissat ja koirat eivät täysin. Lisäksi on olemassa "myytti", jonka mukaan vain miehet, (joten miksei siis kaikki miespuoliset mm. kollit?) voivat olla värisokeita, mikä osaltaan sopisi Jekun kohdalle. Vaikka Jekku on palliton, on meijän Hitleri silti yksi talon miehistä.


sunnuntai 7. elokuuta 2011

Hoidettiin Litaa

Eli meille ostettiin nyt tuo Furminator. Ihana mieheni toi sen yllätyksenä pari viikkoa sitten. En olisi ikinä uskonut sen toimivan noin hyvin! Ei tarvinnut kauaa harjata kissoja, kun hunajamelonin kokoiset karvakasat odottivat sohvan käsinojalla viemistä roskiin. Karvaa lähti jokaisella harjanvedolla enemmän kuin kymmenellä vanhan harjan harjauksella. Harjatessani aloin jo pelkäämään ettei karvanlähtö lopu ollenkaa ja kissoistani tulee kaljut! En yhtään ihmettele miksi kyseinen harja on moisen maineen saanut.


Niin paljon kehuttu Furminator

Nämä karvat lähtivät pelkästä masun harjauksesta.

Litaa oli niin mukava harjailla, kun tämä ei pistänyt yhtään vastaan huomattuaan, kuinka hyvältä uusi harja tuntui. Lita makasi selällään reisieni päällä ja harjasin tämän masua. Yhdessä vaiheessa Lita nosti toisen tassunsa ylös kuin merkkinä, että nyt pitää harjata taive kohdasta! Kova oli hoitaminen myös Litan osalta harjauksen aikana. Hoitoa sai oma tassu, harjaajan polvet sekä itse harja.


Miksei kaikki kissat voi olla yhtä helppoja hoidettavia kuin meidän Lita? Pipsa on kyllä hyvä kakkonen, mutta Pipsaa ei saa mistään hinnasta selälteen makaamaan.


Manikyyri ja tassukarvat

Kauneuden hoitoon kuuluu tietenkin myös manikyyri. Kynnet saa Litalta helposti leikattua kun laittaa tämän istumaan syliin. Kynsien leikkausta häiritsee aina välillä tassuissa olevat karvat. Litan anturoista ei näy kuin pieni pilkahdus, sillä tassunpohjan täyttää pitkät karvat kuten kuvassa hieman näkyy. Kummastelimme usein mieheni kanssa Litan varovaisuutta hypyissä ja miksi tämä leikki mielummin maton päällä kuin laminaatilla. Sitten iski ajatus, että ehkä tassun pohjissa olevat pitkät karvat estävät tassun pitoa. Hypyissä ollaan varovaisia, koska ollaan pennusta saakka opittu siihen,ettei tassu pidä hirveän hyvin. Sama pointti laminaatilla, tassu luistaa kovasti kun anturan ja lattian välissä on niin suuresti karvaa.

Olisikohan Lita rohkeampi, jos nämä pitkät karvat olisi trimmannu lyhyeksi ihan pennusta saakka? Hyppisikö Lita enemmän tasojen päälle? En kyllä yhtään valita ! Olen monesti kironnut muita kissojani heidän hyppiessään keittiötasoille, ruokapöydälle ja muille korkeille paikoille. Pahimpana mainittakoon Nelli, joka hyppää leikiten mm. vessan oven päälle hengaamaan. Kyllä, luit oikein, vessan oven päälle. Lita ei ole kertaakaan hypännyt esimerkiksi keittiönpöydälle suoraan, vaan aina mennyt jonkun muun tason kautta "portaittain". Mutta kun iltaisin alkaa porukalla 100metrin aidat, ei tassukarvat haittaa menoa. Sitä juostaan ihan yhtälailla kuin tassukarvattomat kaverinsa.


torstai 4. elokuuta 2011

Rahaa se vaatii

"Mulla on kissa, Herra Niba.". -mies
*Voi ei... KISSA!* -minä
"Mää oon enemäpi noita koira-ihmisiä" -minä
"Ai.." -mies


Kun tapasin mieheni ja hänen kissansa Niban ensimmäistä kertaa olin myyty. Niin miehen kuin kissankin kohdalla. ;-) Olin "enempi noita koira-ihmisiä" niin kauan kunnes tapasin Niban. Kyselin paljon kissojen hoitamisesta ja kuluista. Eikä se kissan pitäminen vaatinut suurta koloa rahapussiin mieheni sanoi. Niin ei varmasti yhden kissan, mutta empäs tullut ajatelleeksi, kun kissoja olen tässä ajanmittaan 6 kerinnyt hankkimaan, että ehkäpä ne kulut kasvavat hieman. Niimpä päätin tässä kuussa kirjata ylös paljonko kissoihini rahaa uppoaa ja itkeä sitten kuukauden lopussa kuinka monta euroa olen köyhempi.

Kaappien täyttö tapahtuu kerran viikossa