maanantai 21. toukokuuta 2012

Hämähäkki-Risto

Meidän kaikista kissoistamme Nelli on varmaan erikoisin luonteeltaan. Nelli on erittäin utelias, itsepäinen (kuten kaikki kissat tuntuu olevan), seurankipeä ja kaikinpuolin ihana, mutta Nelli on myös hyvin alistuva ja arka omalla tavallaan.

Nelli tuli meille tavallaan pakosta. Lähdimme hakemaan porukoilleni kissaa erään mökkireissun päätteeksi. Nelli oli sisaruksiensa kanssa maalla, navetassa. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä kun omistaja antoi Nellin laatikosta. Isäni oli meidän mukana ja päätti siellä jo, että tämä kaveri lähtee mukaan. Omistaja oli sitä mieltä, että Nelli voitaisiin ottaa mukaan vaikka heti, koska Nelli osasi käydä astialla ja syödä itse. Astia-hommaa olen ihmetellyt, että mistä he tiesivät sen, koska Nelli eli navetassa enkä minä ainakaan nähnyt siellä astiaa missään? Ja miksi navetassa/tallissa ylipäätään olisi kissanhiekka-astia?

Kuitenkin...Nelli on hyvin HYVIN pieni lähtiessään mukaamme. Niin pieni, että monet sitä paheksuisi. Tarkoitus olis siis, että Nelli menee porukoilleni, mutta koska Nelli aiheutti pikkusiskolleni niin pahaa allergiaa, jouduimme me mieheni kanssa ottamaan Nellin. Toinen vaihtoehto olisi ollut myydä Nelli eteenpäin. Päivääkään en ole katunut Nellin tuloa meidän perheeseemme. Nelli oli tuolloin meidän neljäs kissamme. Eikä ne kissat siihen loppuneet kuten hyvin tiedämme ! 

Ensimmäinen päivä uudessa kodissa


Nellissä erikoista on myös tämän tassut ja niissä olevat "peukalot". Meille kerrottiin, että on harvoja kissoja, joilta tämä peukalo löytyy. Kyseessä on siis joku geenivirhepaholainen. Vaikka peukalo on erittäin söpö, on se luonnossa eläville kissoille huono juttu. Kissat eivät nimittäin osaa vetää kynsiänsä sisään näistä peukaloista, joten luonnossa metsästäminen voi tuottaa ongelmia. Tämän ongelman huomaa hyvin Nellin kävellessä laminaatilla, kun kokoajan kuuluu pieni "tip tap tip tap". 



Huomatkaa pieni peukalo ^_^

Nelli ei aluksi kaivannut juurikaan ihmisiä ja oli aika paljon omissa oloissaan, mutta pikkuhiljaa tämä alkoi kaivata rapsutusta ja hellyyttä. Syliin Nelli ei kumminkaan tule edes tänä päivänä ellei itse niin tahdo. Välillä kyllä on niitäkin päiviä, kun Nellin on pakko päästä syliin köllöttelemään. Harvemmin kuiteskin. Uskon, että Nellin leikkaaminen on vaikuttanut hellyyden kipeyteen lisäävästi, koska Nelli ei koskaan ole eri huoneessa kuin ihminen. Jos istun sohvalla 12h päivästä, niin voin olla varma, että Nelli on kanssani sohvalla 12h. Kun tulemme illalla nukkumaan, Nelli tulee mukana. Eikä Nelli poistu sängyltä kuin korkeentaan muutamaksi minuutiksi syömään tai astialle, mutta normaalisti nämäkin asiat hoidetaan vasta ihmisen herättyä. On kello sitten aamulla 5 tai aamupäivällä 12, niin Nelli nukkuu kanssamme ja herää kanssamme uuteen päivään. Jos ensimmäinen asia mitä ihminen tekee on vessassa käyminen, niin Nelli tulee myös vessaan ja käy astialla. Nelli on kuin varjo, joka seuraa aina. Ainut asia minne Nelli ei yleensä tule, on vessa/pesuhuone, kun ihminen on suihkussa. Liekö jäänyt traumat suihkureissuista? 

Suloinen pieni kerä vierelläni sohvalla
Välillä täytyy nukkua hieman isommin !

Nelli on hyvin leikkisä kissa ja välillä tuntuu ettei tälle ole tarpeeksi aktiiviteettia täällä. Myös se, että kissoja on kuusi ja kun alat yhtä leikittämään niin mukana heti ainakin kolme muutakin. Ja koska Nelli on alistuvaa-sorttia, antaa tämä tilan muille ja menee itse seuraamaan vierestä. Tästä kumminkin näkee, että mieli tekee leikkiä, mutta ei voi kun siinä on Niba ja Nuppukin. Täytyisi varmaan lukittautua Nellin kanssa kaksistaan johonkin huoneista ja näin leikittää pelkkää Nelliä. Kumminkin Nupunkin kanssa tuli aina naksuteltua kaksistaan makkarissa.

Meillä on Nelli hieman alakynnessä aina muiden kissojen kanssa. Kyse ei voi olla siitä, etteikö Nelli pärjäisi muille, kun nämä alkaa isottelemaan. Nelli kumminkin lähtee aina karkuun sähisten ja yleensä juoksee sängyn alle. Sitten kun ihminen menee sängyn luo huutelemaan Nelliä pois sieltä alta, tämä tulee hyvin varoen pois katsellen joka puolelle, että missä se "kiusaava" kissa on. Aluksi se oli vain Niban kanssa tälläistä, mutta nyt Nuppu ja Lita on alkaneet samaan hommaan. Pahin edelleen on kuitenkin Niba. Välillä joudumme monta kertaa päivässä hermostumaan Niballe, kun tämä uudestaan ja uudestaan ajaa Nelliä nurkkaan ja läpsii tätä. Onko sitten kyseessä kaapin paikan näyttämistä vai mitä? Välillä käy ihan sääliksi Nelliä, kun tuntuu että Nuppu ja Lita jatkaa sitten aina siitä kun saamme Niban pois tilanteesta. Nelli on kuitenkin ketterä ja muutoin rohkea kissa, niin miksi tämä antaa näiden muiden isotella itselleen? Nämä kaikki tulee keskenään toimeen, sillä monesti kaikki nukkuvat yhdessä tai hoitavat toisiaan, niin mikä sen tilanteen aina saa aikaiseksi, että se yksi pitää ajaa sängyn alle?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti