"Tämä vitsa on sitten kisuille"

T: "Voi hitto. Pikku-virpojat tulee jo puolen tunnin päästä!"

J: "Miten niin tulee? Mulla on aamupala vielä kesken!"

T: "No syö sää aamupala, mun pitää varmaan mennä ostaan jotain namia niille"

**30min myöhemmin**

T:" Ostin niille molemmille yhdet tälläset isot suklaamunat, yhdet Rölli-munat ja yhdet Kinderit"

Meillä siis kävi miehen serkut virpomassa jo tänään, lauantaina, kun niillä on aina monta paikkaa missä käydä virpomassa. Meillä on edelleen tallessa heiltä saadut kahden viime vuodenkin vitsat keittiön hyllyn päällä. Tänä vuonna kissat sai myös oman pääsiäisvitsan.

Yllättäen Niba oli kaikista eniten kiinnostunut oksista ja kaikista sen koristeista. Jo ennenkö pääsimme olohuoneeseen oksien kera, oli Niba haukkana perässä ja yritti vähän hypähdellä oksiin. Annoin kissojen haistella oikeen kunnolla oksia, koska ne näytti niin kiehtovan kissoja. 

Vasemman puoleinen vitsa on kissojen
ja oikean puoleinen on nimetty meille ihmisille.

Niin paljon ihania uusia tuoksuja ettei oikein tiedä mitä haistella..

...ja pitihän vitsoja vähän maistella myös. :-)

Oksia en jättänyt mihinkään alas kissojen syötäväksi ja tuhottavaksi, sillä Niba antoi heti kättellyssä aika kovaa kyytiä koristeille. Pari suoraa oikeaa yläkoukkua melkein sai yhden oksanhaaran katkeamaan. Kova on voima niinkin pienessä eläimessä kuin kissa, vaikka ei meidän Niba mikään hirveän pieni kissa kyllä ole.

Näistä saisi kyllä helposti tehtyä kissalle pientä lelua, jolla ihminen voi leikittää kissaansa. :-)

Olen muistaakseni jostain lukenut/kuullut, että pajunkissat, ja ylipäätänsä pajunoksat, tuoksuvat kissan nenään melko voimakkaasti. Ihme kyllä, kukaan kissoista ei sen enempää seurannut mihinkä oksat laitoin. Yleensä jos tuon kotiin kukkia tai kasvin, niin kissat seuraavat hyvin  tarkkaan mihinkä kyseisen kukan/kasvin laitan, jotta KUN ihmisen silmä välttää, niin kissa käy sitä vähän maistamassa. Ja sitten jo oksennetaankin...