Usva-kissan pikkumiukujat #3

Kävimme katsomassa vanhempieni luona pieniä kissavauvoja jälleen, ainut oli etteivät he enää olleet pieniä ! Kaverit olivat jo melkein 12vkoa vanhoja. 24.6. tuli 12vko täyteen ja me kävimme kylässä 20.6. Jännä ajatella, että meidän pienen pieni Litamme oli noiden pentujen kokoinen silloin kun saimme tämän. Lita kyllä tuntui paaaljon pienemmältä, mutta ehkä siihen vaikutti se, että olimme katselleet omia "isoja" kissojamme jo pitkään. 

Pikkuset oli kasvaneet hurjasti !

Tiedän, että äitini haluaisi jo päästä eroon pennuista, jotta elämä Usvan ja Ötökän kanssa palaisi hiljalleen ennalleen. Olen omalla kohdallani alkanut miettimään hieman enempi mitenkä pystyn luopumaan Litan pennuista sittenkun nämä täyttävät maagisen 12vkoa. Vai onko itselläni sama tilanne sitten kuin mitä äidilläni on nyt, etten malta odottaa eroon pääsyä? Kyse ei ole siitä etteikö äitini pitäisi pienistä pennuista. Vaan ongelmana on Usvan suojeluvaisto. Usva ja Ötökkö on ollut hyvät ystävykset alusta saakka. Molemmat oli aina hieman hukassa jos toista ei heti löytynyt, eikä rauhottuminen tullut kuuloonkaan ennenkuin kaveri löytyi. Usva on synnyttänyt kaksi kertaa aiemmin pennun, mutta molempina kertoina pentu kuoli. Uskon, että kyllä kissakin osaa kaivata poissaolevia pentujaan. Ainakin Usvan käytös oli normaalista poikkeavaa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun Usavan masussa oli enemmän kuin yksi pentu. Ja olikin hienoa kun molemmat pennut lähtivät kehittymään ja kasvamaan ilman mitään komplikaatioita. Usva on antanut ihmisten käsitellä pentujaan synnytyksestä saakka (on kuitenkin vartioinut pentuja aina vieressä, jos pentu on ollut ihmisellä), mutta ei anna Ötökän mennä lähellekkään pentuja. Niimpä äitini on joutunut pitämään Ötökkää ja Usvaa eri huoneissa koko tämän pentu-hössäkkä -ajan. Äitillä on myös ehkä pieni pelko ettei Usvasta ja Ötökästä tule enää kaveruksia, mutta sen näkee sitten ajan kanssa. Toivon vaan syvästi ettei meillä tuli tuollaista probleemaa.  

Aluksi sitä ollaan näin pieni ja suloinen

Sitten ollaankin jo hieman isompi-pieni ja suloinen

Nyt sitä näytetään jo enemmän kissalta. Edelleen ollaan  vielä-isompi-pieni ja suloinen

Pennut olivat todella vauhdikkaita ja ketteriä. Oli jännä nähdä kuinka paljon pennut muistuttivat luonteeltaan Usvaa. Tyttö-pentu oli samanlainen huutelija kuin äitinsä. Joka kerta kun tytön nosti syliin, alkoi hirveä miukuminen. "I will do like my mummy does".

Poika-pentu oli sydämmet sulattava tapaus. Näki selvästi että tämä nautti sylissä olemisesta, ei huudellut eikä ihan hirveästi yrittänyt poiskaan. Heti kun äitini laittoi pennuille ruokaa, niin tuli kiire pois sylistä ja syömään. Äkkiä se ruokalautanen tyhjentyi. Pennut syövät jo ihan Whiskasin penturuokaa (märkää), mutta myös keitettyä kanaa. Harjoittelu raksuihin on myös alkanut.