lauantai 2. maaliskuuta 2013

Lita on nyt sateliittipää

Perjantaina Lita sitten vihdoin pääsi leikkaukseen ja saatiin yksi murhen aihe meidän ihmisten mielestä pois. Ja kyllä se varmaan oli Litalle myös helpotus, kun enää ei tarvitse huudella turhaan. Ja ihan terveydellisistäkin syistä oli hyvä, että saatii tuo leikkaus hoidettua.

Hieman lääketokkuraiset silmät

Lita meni reippaana tyttönä klo14.30 leikattavaksi eläinlääkäriin ja miehelle oltiin sanottu, että klo16 tienoilla saa tulla hakemaan kotia. Lähdimme neljän aikaan kotoa hakemaan Litaa ja saavuttuamme eläinlääkäriin, naureskelivat paikan henkilökunta, että "juu täällä tämä neiti on sylihoidossa, kun ei malta kantokopassa pysyä". Lita oli siis hieman neljän jälkeen jo huomattavan virkeä. Kaikki oli leikkauksessa mennyt hyvin ja muutenkin Litan kuntoa kehuttiin. Jes!

Maksoin itseni kipeäksi, 132e ja lähdimme kotiin sateliittipään kanssa.

Kun pääsimme kotiin, aloitin tuon toisen makuuhuoneen siivoamista kun ajattelimme laittaa Litan sinne karanteeniin nyt muutamaksi päiväksi, ettei muut kissat ala hoitamaan haavaa. Hain Litalle vesikipon, josta ajattelin Litan olevan helpompi juoda, putsasin pissa-astian Litalle ja toin kissojen pedin tälle. Ruokakiponkin hain, mutta sen nostin vielä pois näkyvistä, koska ruokaa ei saa antaa ennenkuin kissa on täysin hereillä, eikä Lita ihan vielä ollut täysin tolpillaan. Kun makkari oli valmistettu tarpeilla, oli aika päästää Lita pois kantokopasta. Avasin luukun ja Lita ampaisi samantien pois. Jutteli ihan hirmuisesti ja ravasi pitkin huonetta. Taisi varmistella, että ollaanhan me nyt varmasti kotona.

Vaikka petikin tuotiin Litalle makkariin, niin takana oleva sohva vei voiton
(Sohvan päällä on vahakangasta. Se laitettiin sohvan suojaksi kun Litalla oli kiima ja Lita merkkaili kaikki pehmeät paikat)

Lita meni melkein heti pissa-astialle ja taisi tytöllä olla aikamoinen hätä, sillä pissaa tuli ihan hervottoman kauan. Ja mikä parasta, Lita oli niin hätäinen, ettei saanut takamustaan kunnolla pissa-astialle vaan kaikki pissa tuli ohi astian. Ja koska olen niin hullun varovainen aina noiden leikattujen kissojen kanssa, en lähtenyt siirtämään Litaa minnekkään vaan annoin pissan tulla ohi astian ja kävin hakemassa pesuvehkeet.

Klo17-19 meni Litan kanssa makkarissa oikein rattoisasti vaikka tämä olikin hurjan levoton. Ei malttanut levätä, vaikka näki että väsyttää ihan hirmuisen paljon. Yritin monta kertaa silittämällä rauhoittaa Litaa, ja hetkeksi se onnistuikin, mutta sitten se taas ampaisi pystyyn ja alkoi ravata pitkin huonetta. Olihan siinä totuttelu uuteen hienoon hattuunkin. Oli meinaa esteitä jos jonkinmoisia pitkin huonetta kun piti sateliitin kanssa mennä.

Ei ole helppoa olla kissa sateliitin kanssa

Hieman seitsemän jälkeen Lita vaikutti jo paljon virkeämmältä, eikä silmätkään näyttänyt enää sellaisilta "en ole tässä maailmassa"-silmiltä. Ajattelin koittaa antaa pari raksua. Kiposta syömisestä ei tullut mitään. Hermo tuntui vain menevän. Ihminen oli onneksi niin kiltti, että päätti sitten syöttää raukkaparkaa. Sellainen 2rkl raksuja meni hurjaa vauhtia. Välillä raksu karkasi suusta sateliittiin ja päätä piti sen jälkeen heilutella niin hervottomasti, että meinasi ihmiseltä tulla pissat housuun. Raksut pysyi sisällä, mutta varuiksi päätin odottaa vielä ennenkö annan lisää, ettei se pahaolo yhtäkkiä iske. 

Saatuaan ruokaa, sain Litan rauhoittumaan aina pieniksi pätkiksi. Oli niin hurjaa kun Lita hyppeli jo sohvan päälle vaikka lattialla oli peti, jossa normaalisti Lita viettää aikaa lähes päivittäin. Lita asettui sohvan reunalle niin, että pää roikkui sohvan reunalta. Se ja käsinoja olivat ainoat paikat, jossa Lita sai nukuttua.


Hieman klo22 jälkeen alkoi Litalle riittää tämän makuuhuoneen tarjoama sisältö. Alkoi meinaan vuosisadan kaavinta ulos huoneesta. Lita kaapsutti ja kaapsutti makuuhuoneen ovea minkä kerkesi ja hetkellisesti lopetti kun huudahdin että "Lita ! Lopeta !" Miukuen Lita tuli ovelta luokseni ja viihtyi siinä ehkä pari minuutia ennenkuin palasi jälleen ovelle. Päätimme lopulta siirtää Litan meidän omaan makuuhuoneeseemme oleskelemaan ja se tuntui olevan mielyttävämpi vaihtoehto Litalle. Sinne Lita rauhottui sängylle kanssani kun menin lukemaan kirjaa. Yökin meni hienosti hiirenhiljaa ilman oven kaapsuntaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti